thumb|Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

H Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Paavo Jalmari Haanpää

Aarne Eino Haaranen (30. maaliskuuta 1889 Padasjoki – 7. helmikuuta 1949) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Anders Haaranen ja Selma Juhontytär. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 20. lokakuuta 1915, josta hänet vapautettiin palveluksesta 26. marraskuuta 1915. Suomeen hän palasi 11. joulukuuta 1918 ja toimi sen jälkeen sekatyömiehenä ja myöhemmin eristystyömiehenä Turun seudulla. Hän osallistui jatkosodan aikana linnoitustöihin 19. Linnoitus Korjauspajassa Aunuksen rakennuspiirissä. Sotilaspalveluksesta hänet vapautettiin vuonna 1944 yli-ikäisyyden takia.

Axel Vilhelm Haavisto (13. elokuuta 1887 Helsinki – 13. tammikuuta 1918 Berliini) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat muurari Aksel Haavisto ja Lena Sofia Andersintytär. Tämä kansakoulun ja Hedengrenin kauppakoulun käynyt Helsingin vesilaitoksen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon rintamalta saamansa keuhkotaudin takia ja edelleen Berliinin kaupunginsairaalaan 8. joulukuuta 1917, missä hän kuoli taudin runtelemana 13. tammikuuta 1918. Hänet haudattiin Berliinin Luther-hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Einar Vilhelm Hackzell myöh. Hakasalo

Emil Alfons Hagelberg

Algot Ragnwald Michael Hagert (22. marraskuuta 1892 Helsinki – 15. toukokuuta 1970) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat faktori Michael Hagert ja Alma Juden. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Helene Bagehornin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1911–1915 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla ja vuosina 1918–1920 Berliinin teknillisessä korkeakoulussa, missä hän suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1920. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin 31. toukokuuta 1916. Saksassa ollessaan hän työskenteli vuosina 1917–1919 opintojensa ohella Berliinissä mm. Strebelwerk G.m.b.H:n, Danneberg & Quandtin ja Orenstein & Koppel A.G:n palveluksessa. Suomeen hän palasi vuonna 1920 ja siirtyi insinööriksi konepaja G. Tirkkosen metallitehtaaseen Helsinkiin. Hän siirtyi vuonna 1924 Helsingin kaupungin rakennustoimiston työpajan palvelukseen, josta hän siirtyi vuonna 1926 Ahjon konepaja oy:n teknilliseksi johtajaksi ja vuonna 1932 saman yrityksen toimitusjohtajaksi. Hänet on haudattu Helsinkiin.

Johannes Haglund (5. marraskuuta 1889 Sulva – 19. toukokuuta 1968) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Benjamin Haglund ja Ida Maria Orre. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Vendla Kronholmin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet lähetettiin Altonan työosastoon 14. lokakuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän saapui 29. elokuuta 1918 ja toiminut pienviljelijänä Sulvassa lukuun ottamatta vuosia 1919–1921, jolloin hän oli siirtolaisena Kanadassa. Hän oli mukana Sulvan suojeluskuntatoiminnassa vuosina 1918–1934. Talvisotaan hän osallistui vartiopalveluksessa kotiseudullaan. Sotien jälkeen hän jatkoi kotitilansa pitämistä ja kuului Sulvan kunnanvaltuustoon. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

John Kullervo Hagman (3. helmikuuta 1893 Helsinki – 16. heinäkuuta 1964) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maalari Johan Adolf Hagman ja Ida Maria Lindström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Jenny Helena Ruthin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Kone ja sillanrakennus oy:n palveluksessa Helsingissä ollut mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 20. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa, josta hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin. Hän toimi Saksassa ollessaan useissa eri teollisuuslaitoksissa Berliinissä ja Hampurissa. Suomeen hän palasi 15. tammikuuta 1919 ja siirtyi työnjohtajaksi Kone- ja siltarakennus oy:n Abloy-lukko-osastolle 1. helmikuuta 1919, josta hän siirtyi 1. elokuuta 1920 Asevarikko l:een varastonhoitajaksi. Vuodesta 1935 alkaen hän toimi tavarantarkastajana Puolustusministeriön tarkastustoimistossa. Hän suoritti Suojeluskuntaupseerikurssin vuosina 1921–1922 ja asemestarikurssin Aseseppäkoulussa vuosina 1929–1930. Talvisodan ja Jatkosodan aikana hän toimi tavarantarkastajana Päämajan kaasunsuojelutoimistossa. Sotien jälkeen hänet siirrettiin Puolustusvoimien Pääesikuntaan varastonhoitajaksi, josta tehtävästä hän erosi vuonna 1945. Hänet on haudattu Helsinkiin. Ylennykset: Vänrikki 1942. Kunniamerkit: 35px Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, 35px Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali.

Johannes Hahtomaa (27. helmikuuta 1893 Kauhava – 7. heinäkuuta 1967) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Jaakko Hahtomaa ja Hanna Pelkola. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1926 Naimi Ryysyn kanssa ja toisen kerran vuonna 1958 kanslia-apulainen Lahja Maria Elovaaran kanssa. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan rehumestariksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonaan Hän otti osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi aluksi 1. pataljoonan rehumestarina ja myöhemmin 3. komppaniassa koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1920 ja siirtyi sen jälkeen maanviljelijäksi Revonlahdelle, kunnes sai 1. huhtikuuta 1935 alkaen paikan työmiehenä Puolustusministeriön varastossa Vallisaaressa Suomenlinnassa, missä hän palveli vuoteen 1951 saakka, jonka jälkeen hän toimi muutaman vuoden kauppamatkustajana ja vuodesta 1952 alkaen hän toimi Suomenlinnan Komendanttitoimiston palveluksessa ajomiehenä vuoteen 1958 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänet on haudattu Hauholle. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 2. toukokuuta 1918, Vääpeli 8. elokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Antti Armas Haikonen

Juho Haiminen (11. lokakuuta 1891 Jaakkima – 22. elokuuta 1956) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Haiminen ja Anna Julku. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Iida Margareta Veikkolaisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Jaakkimalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 5. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Viipurissa. Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jonka nimi myöhemmin muutettiin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Hän toimi pataljoonassa mm. 3. komppanian vääpelinä. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja siirtyi työmieheksi ja pienviljelijäksi Jaakkimaan, jonka jälkeen hän muutti ensin Alatornioon ja edelleen Jurvan kautta Lapualle, missä viljeli uudistilaansa Ruhankylässä vuodesta 1947 alkaen. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 14. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lsoljen kera, Vapaussodan muistomitali miekkojen kera, Jääkärimerkki.

Matti Eino Hakkarainen

Yrjö Oskari Hakkila

Ragnar Frans Andreas Hallbäck

Bror Johan Torsten Hallonblad

Elis Evert Halonen (14. tammikuuta 1890 Rautalampi – 13. syyskuuta 1949) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Otto Halonen ja Hilda Maria Penttinen. Tämä kansakoulun käynyt puutavara-alalla toiminut nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 26. lokakuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja otti osaa taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa, Ylöjärvellä ja Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet siirrettiin Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston 5. patteriin ja otti osaa taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, mistä siirrettiin tykistön uudelleen järjestettäessä 17. elokuuta 1918 alkaen 1. vuoripatteriin ja edelleen 5. lokakuuta 1918 Kenttä, tykistörykmentti n:o 2:n toiseen patteriin. Armeijasta hän erosi 27. marraskuuta 1918, mutta astui uudelleen palvelukseen 1. joulukuuta 1924 ja sijoitettiin kapitulanttivääpelinä Pohjois-Savon rykmentin 1. konekiväärikomppaniaan, missä toimi varusmestarina. Toistamiseen hän erosi armeijasta 3. maaliskuuta 1926. Poliisilaitoksen palveluksessa hän oli Kuopion poliisilaitoksella vuosina 1919–1920 ja etsivän keskuspoliisin palveluksessa vuosina 1920–1923. Myöhemmin hän siirtyi Lohjan kalkkitehtaan palvelukseen. Hänet on haudattu Lohjalle. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 15. lokakuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lVapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Ernst Halonen