thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

O Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Jarl Torsten Odén

Karl Lennart Oesch

Alfred Ohls () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Ohls ja Beata Snickars. Ohls kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulun vuosina 1919 - 1921. Hän työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa. Ohls astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 28. helmikuuta 1918 matkustettuaan muusta joukosta poiketen maitse Ruotsin kautta. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui taistelussa 28. maaliskuuta 1918. Haavoittumisensa jälkeen hän oli hoidettavana Jyväskylän ja Imatran sairaaloissa. Haavoistaan toivuttuaan hänet vapautettiin palveluksesta invalidina syyskuussa 1918, jonka jälkeen hän työskenteli konttoristina Ab Vörå Lantmannabolagin palveluksessa Tervajoella 1. syyskuuta 1921 – 1. maaliskuuta 1922 välisen ajan ja Kauppaosakeyhtiö Pohjolan palveluksessa Kokkolassa 1. lokakuuta 1922 – 1. kesäkuuta 1923 välisen ajan. Myöhemmin hän toimi vuodesta 1924 alkaen maakauppiaana Vöyrissä. Ohls osallistui talvisotaan Vöyrin suojeluskunnan toimistossa. Hän omisti vuodesta 1939 alkaen elokuvateatterin Vöyrissä, jota hän piti vuoteen 1951 saakka. Lisäksi hän omisti samaan aikaan pienen ravintola-alan yrityksen Helsingissä. Myöhemmin hän toimi muun muassa kiinteistöalalla Vöyrissä ja osallistui aktiivisesti tutkimuksiin erityisesti Pohjanmaan jääkäreiden ja heidän omaistensa selville saamiseksi. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Heikki Oikarinen

Axel Immanuel Oinas () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Johan Petter Oinas ja Greta Amanda Ämmä. Oinas kävi kansakoulun ja työskenteli suutarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 31. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet lähetettiin 11. helmikuuta 1917 Altonan työkeskukseen ja laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan. Tänä aikana hän kuoli keuhkotautiin Berliinissä Elisabethin sairaalassa 12. tammikuuta 1919. Hänet haudattiin Berliiniin. Kunniamerkit: 18px Jääkärimerkki.

Janne Oinonen

Woldemar Oinonen

Ragnar Rafael Oivo () oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hänen vanhempansa olivat työmies Nikolai Oivo ja Amanda Vilhelmiina Rehnström. Oivo kävi kansakoulun ja Viipurin reaalilyseota vuosina 1909 - 1912 sekä Uudenkirkon kansanopiston vuosina 1912 - 1913. Hän työskenteli autonkuljettajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 11. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille autokursseille. Oivo astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä, Kukossa ja Kelhossa, missä hän haavoittui 7. huhtikuuta 1918. Oivo palveli 5. toukokuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajana Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 2. tammikuuta 1919 vain liittyäkseen Viron sisällissotaan. Virossa hän liittyi Pohjan Poikain rykmenttiin ja toimi siellä joukkueenjohtajana I pataljoonan 1. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Luhde-Grosshofissa, missä hän haavoittui 31. tammikuuta 1919, sekä Koikylässä ja Marienburgissa, missä hän kaatui taistelussa 21. helmikuuta 1919. Hänet haudattiin Sorvalin hautausmaalle Viipuriin. Ylennykset: Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 14. toukokuuta 1918, Vänrikki 4. helmikuuta 1919 (Viron armeija). Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Urho Väinö Verner Ojamo

Antti Aamos Ojanlatva () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Antti Ojanlatva ja Reeta Erkkilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1905-14 Lilja Sofia Kirstinän kanssa, joka kuoli vuonna 1914 ja avioitui toisen kerran vuonna 1935 Saimi Järvisen kanssa. Ojan latva kävi kiertokoulun ja työskenteli seppänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin sairauden tähden palvelukseen kykenemättömänä pataljoonan täydennysjoukkoon 14. toukokuuta 1917 ja laskettiin työlomalle Saksaan. Takaisin Suomeen hän palasi huhtikuun lopulla vuonna 1918 ja määrättiin Suomen valkoisen armeijan 5. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan, missä hän toimi varusmestarina. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 2. elokuuta 1918 alkaen 5. Jääkärirykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Rykmentissä hän palveli aluksi 9. komppaniassa ja myöhemmin 3. pataljoonan esikunnassa käsityöläisten päällikkönä ja rykmentin varusvaraston hoitajana. Armeijasta hän erosi 27. kesäkuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen ylimääräisenä poliisikonstaapelina Viipurin poliisilaitoksessa 1. huhtikuuta - 1. syyskuuta 1921 välisen ajan, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä. Vuonna 1934 hän siirtyi Helsingin kaupungin palvelukseen rakennuskonttorin varastolle. Myöhemmin Ojanlatva viljeli omistamaansa tilaa Pulkkilassa. Hänet haudattiin Pulkkilaan. Ylennykset: Aliupseeri huhtikuussa 1918, Vääpeli kesällä 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Aukusti Villehard Oksanen () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat teurastaja David Oksanen (ent. Utter) ja Vilhelmina Karolina Nylund. Hän työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoona täydennysjoukkoon 30. toukokuuta 1916 ja lähetettiin edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916. Työosastosta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 2. elokuuta 1917. Oksanen työskenteli kotimaahan palattuaan aluksi kauppiaana Hämeenlinnassa ja myöhemmin autoilijana. Hän kuoli keuhkotautiin 7. huhtikuuta 1929.

Lahja August Oksanen

Gustav Olander ()Syntymäaikatiedot ovat hänen itsensä antamia, joita ei kuitenkaan löydy seurakunnan kirkonkirjoista. oli suomalainen jääkäri. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 14. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin sairauden takia ja sotapalvelukseen kelpaamattomana jo 26. marraskuuta 1915 alkaen Holzmindenin vankileirille, josta hän vapautui 10. helmikuuta 1917 ja hän sai luvan siviilitöihin Saksaan. Kauan ei kestänyt hänen vapautensa vaan hänet lähetettiin 18. syyskuuta 1917 alkaen Havelbergin vankileirille, jonka jälkeen hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan ei ole tietoja.

Kalle Olander () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Kaarle Kustaa Olander ja Amanda Matilda Patiala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Katri Sakslundin kanssa. Olander kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja työskenteli kivityömiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 15. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1916 pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Olander astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 7. helmikuuta 1918. Suomeen hän saapui 3. maaliskuuta 1918 aselastia seuranneen komennuskunnan mukana höyrylaiva S/S Virgolla Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin aluksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Olander siirrettiin sisällissodan jälkeen 19. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi aluksi I pataljoonan rehumestarina ja kuormaston vääpelinä, kunnes hänet määrättiin 1. elokuuta 1928 alkaen kaartin rehuvaraston hoitajaksi. Sotilaskoulutusta hän sai kuormastovääpeli- ja rehumestarikursseilla vuonna 1923. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 14. huhtikuuta 1920. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Karl Ragnar Olenius myöh. Olanti

Oiva Oskar Olenius

Johan Oskar Olin () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat suutari Jaakko Lahti ja Liisa Kronfelt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1911 Alina Lassilan kanssa. Olin työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin sairauden takia siviilitöihin Saksaan 5. toukokuuta 1916 ja työskenteli eri puolilla Saksaa. Takaisin Suomeen hän palasi Suomeen joulukuussa vuonna 1918. Myöhemmin hän työskenteli työmiehenä ja myöhemmin maanviljelijänä Raippaluodossa.

Matti Johannes (Hannes) Olkkonen

Martti Ollikka Martti Ollikka () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Heikki Ollikka ja Anna Kuisma. Ollikka työskenteli metsätyönjohtajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Ollikka astui Suomen armeijan palvelukseen jefreitteriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 14. maaliskuuta 1918 3. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Hänet siirrettiin sisällissodan jälkeen 28. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi koulutusaliupseerina Vöyrin pataljoonan 4. komppaniassa. Ollikka palveli syys-, lokakuussa 1918 kapteeni Toivo Kuisman johtamassa Itä-Karjalan retkikunnassa, missä hän osallistui muun muassa Kostamuksen taisteluihin.