thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

K Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Kaarlo Herman Kaarlonen

Akseli Kaiho (22. marraskuuta 1889 Helsinki – 6. heinäkuuta 1937 Kirkland Lake, Ontario, Kanada) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat seppä Ville Karstunen ja Ida Nieminen. Tämä helsinkiläinen mekaanikko työskenteli vuonna 1916 Muurmannin radalla, missä opasti karanneita saksalaisia sotavankeja Suomen kautta Ruotsiin syksyllä 1916. Myöhemmin hän matkusti Saksaan ja siirtyi Saksan meriesikunnan palvelukseen, joka lähetti hänet Berliiniin räjäytyskursseille. Kursseilta palattuaan hän liittyi Jääkäripataljoona 27:ään 7. helmikuuta 1917 ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet laskettiin myöhemmin siviilitöihin. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja astui Suomen armeijaan kersantin vakanssilla 11. joulukuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 2. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1919 Helsingin etappipataljoonan 1. komppaniaan. Hän joutui eroamaan armeijasta 22. tammikuuta 1919, koska hänet tuomittiin valtionpetoksesta. Tuomionsa kärsittyään ja vapauduttuaan hän matkusti Neuvostoliittoon, sieltä edelleen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä hän toimi maalarina. Hänet haudattiin Kirkland Lakeen, Ontarioon, Kanadaan. Ylennykset: Kersantti 10. joulukuuta 1918.

Kaarlo Alfred Kaihola ent. Korva (26. tammikuuta 1888 Oulujoki – 23. lokakuuta 1920 Sorokka) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Karl Korva ja Maria Vasala. Tämä Oulujokinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 30. maaliskuuta 1916 ja laskettiin edelleen siviilitöihin 5. toukokuuta 1916. Takaisin täydennysjoukkoon hän palasi 6. elokuuta 1917 ja sieltä hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 16. elokuuta 1917 ja laskettiin jälleen siviililomalle 18. joulukuuta 1917. Hän palasi syksyllä vuonna 1919 takaisin Suomeen ja siirtyi Venäjälle, josta saatujen tietojen kukaan hän useissa sotilaallisissa ja tiedustelutehtävissä muun muassa Vienan-Karjalassa. Hän kuoli Sorokassa 23. lokakuuta 1920.

Risto Kaija (17. tammikuuta 1892 Kirvu – 20. huhtikuuta 1963) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Lauri Kaija ja Maria Virolainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Aurelia Mankkin kanssa. Kaija kävi kansakoulun ja Uudenkirkon 1-vuotisen maamieskoulun vuosina 1914–1915 ja toimi maanviljelijänä ennen kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 9. heinäkuuta 1917 ja edelleen 2. konekiväärikomppaniaan 30. marraskuuta 1917.

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi kiväärinjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 26. maaliskuuta 1918 alkaen 11. jääkäripataljoonan ja edelleen 18. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli koulutusaliupseerina ja komppanian vääpelinä edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, missä hän toimi 2. konekiväärikomppanian vääpelinä. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi maanviljelijäksi Kirvuun. Kaija toimi Kirvun suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1922 – 1924.

Talvisotaan hän osallistui ilmavalvontatehtävissä Kirvussa. Välirauhan aikana hän toimi siirtolaisviljelijänä Taipalsaarella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Sotilasvankileiri 13. vartiopäälliköksi, viljellen samalla kotitilaansa. Sotien jälkeen hän viljeli maatilaansa Espoossa vuosina 1945 – 1963. Hänet haudattiin Heinolaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 4. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 18px Jääkärimerkki.

Vilho Kaija (27. toukokuuta 1889 Kaukola – 30. elokuuta 1956) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Esko Kaija ja Katri Heiskanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Pärssisen kanssa ja hänen kuoltua vuonna 1925 toisen kerran vuonna 1932 Hilma Lydia Sahlmanin kanssa. Tämä kaukolalainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. tammikuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 21. joulukuuta 1915 hänen sairauden johdosta. Suomeen hän palasi takaisin 24. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa ja Nuoraalla. Sisällissodan jälkeen hän palveli edellä mainitusta joukko-osastosta muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta myöhemmin muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 27. marraskuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonan 7. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 28. toukokuuta 1919 ja liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä toimi joukkueenjohtajana 2. rykmentin 3. pataljoonan 3. komppaniassa ja otti osaa taisteluihin Polovinassa, Vilgajoella, Suollusmäellä ja Säämäjärvellä. Retkikunnalta palattuaan hän astui uudelleen palvelukseen 1. elokuuta 1920 ja hänet sijoitettiin aluksi Rannikkotykistörykmentti 2:n varikkokomppaniaan ja myöhemmin 3. patteriin. Rykmentissä hän palveli 27. huhtikuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän toimi hierojana.

Talvisotaan hän osallistui sotapoliisina Kaukolassa ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi ilmasuojelukomppaniaan Huittisiin, mistä hänet siirrettiin samoihin tehtäviin Kaukolaan vuonna 1942. Hänet lomautettiin vuonna 1943, mutta kutsuttiin uudelleen palvelukseen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana ja hänet sijoitettiin vanhaan toimeensa ilmasuojelussa. Sotien jälkeen hän jatkoi hierojan tointaan. Hänet haudattiin Somerolle. Ylennykset: Aliupseeri 24. maaliskuuta 1918, Vääpeli 6. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 2. lk: 35px Talvisodan muistomitali, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Kaarlo Jaakko Kaikkonen (4. maaliskuuta 1893 Kemin maalaiskunta – 5. huhtikuuta 1951) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Kaikkonen ja Ida Maria Pajari. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilma Adolfiina Mäen kanssa, joka kuoli jo vuonna 1925. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 24. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. komppaniaan.

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Kaikkonen otti osaa sisällissodan taisteluihin Hotakassa, Ilveksessä ja Muolaalla sekä etenemiseen Perkjärven asemalle. Sisällissodan jälkeen hän palveli 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta myöhemmin muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, mikä tunnettiin myöhemmin nimellä Tampereen rykmentti. Armeijasta hän erosi 5. heinäkuuta 1919 ja liittyi joukkueenjohtajaksi Pohjois-Inkerin rykmentin II pataljoonan 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1919. Rykmentissä hän palveli 1. helmikuuta 1920 saakka, jonka jälkeen astui uudelleen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Käkisalmen läänin rykmentin 5. komppaniaan, missä hän palveli 20. lokakuuta 1921 saakka ja erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi sahatyömieheksi Kemiin. Vuonna 1936 hän siirtyi Riihimäelle ja astui armeijan pukimon palvelukseen. Pukimoa hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Riihimäelle. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 25. maaliskuuta 1918, Vääpeli 6. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaidenmitali 1. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Väinö Antero Kaikkonen

Arno Ilmari Kaila

Auno Antero Kaila

Kaarlo Johannes Kaila

Viljo Martti Kainulainen (s. 24. tammikuuta 1894 Iisalmi) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Reittu Kainulainen ja Ida Niskanen. Kainulainen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1915 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1915 – 1917. Kainulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 3. marraskuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi kesäkuussa 1918 ja siirtyi sanomalehtialalle muun muassa Työläisen ja Työväen Urheilulehden toimituksissa. Myöhemmin hän siirtyi Venäjälle, missä hän toimi urheiluohjaajana ja sanomalehtialalla.

Väinö Nikodemus Kaisla

Anshelm Kaitala