Homeerinen hymni Apollonille () on Apollonille omistettu antiikin kreikkalainen hymniruno, joka on kolmas niin kutsutuista homeerisista hymneistä. Se kuvaa Apollonin syntymää Deloksella sekä tämän saapumista ja asettumista Delfoihin.West, Martin L.: ”Homeric Hymns: Introduction”. Teoksessa Homeric Hymns 2003, s. 3–22.

Historia

Hymnin Apollonille katsotaan olevan yhdistelmä kahdesta alun perin erillisestä runosta: deloslaisesta hymnistä, joka käsittelee Apollonin syntymää Deloksella, sekä pytholaisesta hymnistä, joka kertoo hänen saapumisestaan Delfoihin, alkuperäiseltä nimeltään Pytho, ja Delfoin oraakkelin perustamisesta. Nykyisen tulkinnan mukaan pytholainen hymni on mainituista kahdesta vanhempi. Se ajoitetaan 500-luvun eaa. alkuun, ja sen katsotaan syntyneen Keski-Kreikassa. Perinteisesti sen on nähty syntyneen pian ensimmäisen pyhän sodan jälkeen, jolloin Delfoin pyhäkkö olisi vapautettu Krisan vallasta, ja että hymnin säkeet 540–543 olisivat näiden tapahtumien jälkikäteinen ennustus (nykyisin sodan historiallisuus on kuitenkin kyseenalaistettu). On ehdotettu, että hymni olisi esitetty Delfoin ensimmäisissä Python kisoissa vuonna 586 eaa.

Deloslaisen osan laati noin puoli vuosisataa myöhemmin Kynaithos. Se, että tämän hymnin tekijäksi nimetään antiikin lähteissä joku muu kuin Homeros, on poikkeuksellista: sen laittaa Kynaithoksen nimiin Pindarokseen tehty skolia, jossa hänen sanotaan olleen Khiokselta kotoisin ollut homeridi, joka esitti Homeroksen runoja ja liitti omia säkeitään tämän nimiin. Hymnissä itsessään sen laulaja esiintyy sokeana Khioksella asuvana runoilijana, joka väittää laulujensa olevan vertaansa vailla; jo Thukydides tulkitsi tämän viittaukseksi Homerokseen.Thukydides: Peloponnesolaissota 3.104.

Kynaithos laati hymninsä joonialaiselle yleisölle Deloksella vietettyjä juhlia varten. Hän tunsi varhaisemman pytholaisen hymnin ja käytti sitä mallinaan, mutta esitti oman runonsa Homeroksen perintönä liittäen siihen sokean khioslaisen laulajan puheenvuoron. Deloslaiset ottivat hymnin innolla vastaan. Kerrotaan, että hymni – tai ainakin sen deloslainen osa – oli esillä valkoiselle taululle kirjoitettuna Deloksen Artemiin temppelissä.

Vuonna 523 eaa. Samoksen hallitsija Polykrates järjesti Deloksella yhdistetyt deloslaiset ja pytholaiset juhlat. Arvellaan, että Kynaithos yhdisti tätä varten pytholaisen hymnin ja oman deloslaisen runonsa yhdeksi kokonaisuudeksi. Hän muokkasi alkua, siirsi pytholaisessa hymnissä olleen syntymäteeman deloslaiseen osaan ja lisäsi Heran, Polykrateen kotisaaren keskeisen jumalattaren, roolia sekä deloslaisessa että pytholaisessa osassa. Thukydides näyttää vielä tunteneen deloslaisen hymnin erillisenä runona, ja lopullisessa Homeeristen hymnien laitoksessa eri versiot yhdistettiin ja niitä muokattiin.

Sisältö

Hymni Apollonille käsittää 546 heksametrisäettä. Se koostuu kahdesta osasta, hymnistä Deloslaiselle Apollonille (, säkeet 1–178)Hymni Apollonille 1–178. ja hymnistä Pytholaiselle Apollonille (, säkeet 179–546).Hymni Apollonille 179–546. Koska osien yhdistäminen tehtiin kirjallisesti eikä suullisen uudelleenlaulannan kautta, liitokset ja epäjatkuvuudet ovat yhä selvästi havaittavissa tekstissä. Osat eroavat toisistaan myös maantieteellisen näkökulman ja osittain myös kielen suhteen.

Deloslainen osa kuvaa ennen kaikkea Apollonin syntymää ja Deloksen aseman syntyä. Leto vaeltaa raskaana etsien paikkaa, joka uskaltaisi ottaa vastaan tulevan jumalan, sillä monet maat ja saaret pelkäävät Apollonin voimaa ja sitä, että hän ”hallitsee” niitä temppelinsä kautta. Delos, joka on kuvattu köyhäksi ja tuulten pieksemäksi kallioksi, epäröi sekin, mutta suostuu lopulta Leton anomukseen, kun Leto vannoo, että Apollon perustaa Delokselle suuren pyhäkön ja että saaresta tulee jumalalle rakas. Näin hymni esittää Deloksen pyhänä paikkana nimenomaan Apollonin syntymän ja jumalan oman valan kautta.

Syntymäkohtaus rakentuu juhlallisesti: jumalattaret ovat läsnä, mutta Hera viivyttää kateudesta synnytyksen avainhahmoa Eileithyiaa, kunnes Iris käy kutsumassa hänet; vasta sitten Leto saa synnyttää. Apollon syntyy palmupuun juurella, ja heti syntymästä lähtien häntä kohdellaan toisin kuin tavallista lasta: hänelle annetaan ambrosiaa ja nektaria, ja hän kasvaa välittömästi jumalalliseksi nuorukaiseksi. Hän julistaa tehtäväkseen Zeuksen tahdon ilmoittamisen ja ennustamisen – jo syntymähetkessä yhdistyvät siis sekä jumalan syntyperä että hänen instituutionsa, oraakkelivalta.

Deloslainen hymni laajenee sitten kuvaukseksi Deloksen juhlasta, jossa runon minä on ikään kuin itse esiintyjänä. Delos kuvataan Apollonin erityiseksi lempipaikaksi. Saarelle kokoontuvat joonialaiset ”kaukaa ja läheltä”, ja kuvataan kilpailuja, tanssia, laulua ja yhteisön iloa. Näin Delos näyttäytyy kaikkien joonialaisten yhteisenä näyttämönä ja kulttipaikkana. Samalla hymni rakentaa runoilijalle auktoriteetin: laulaja lupaa säilyttää ja levittää Deloksen ja Apollonin mainetta. Tähän liittyy jo mainittu itseviittaus ”sokeaan Khioksen mieheen”, jonka lauluja pidetään parhaimpina, ja joka liitettiin myöhemmässä perinteessä Homerokseen; tekstissä tämä näyttäytyy väitteenä runon arvovallasta.

Pytholainen osa kertoo Apollonin tulosta Delfoihin eli Pythoon. Nyt kyse ei ole syntymästä, vaan jumalan ”asettumisesta” maailmaan oraakkelinsa, Delfoin oraakkelin kautta. Apollon kulkee halki Kreikan etsien paikkaa, jossa hänen temppelinsä ja ennustuksensa voisivat olla vahvimmillaan. Hän punnitsee eri seutuja ja vesiä, ja etsintä esitetään aktiivisena valintana: oraakkelipaikka ei synny sattumalta, vaan Apollon määrittää sen itse. Tämä rakentaa hänen valtaansa: hän ei vain synny jumalaksi, vaan perustaa instituution, joka järjestää ihmisten ja kaupunkien suhdetta jumalalliseen tietoon.

Keskeinen käänne on Pythonin surmaaminen: Apollon tuhoaa käärmeen, joka oli alueen vitsaus ja pelon lähde. Teko tekee paikasta hänen omansa, ja Pytho/Delfoi saa selityksensä tästä kamppailusta. Hymnissä on myös jakso Telfusasta: lähde tai paikallinen jumaluus johdattaa Apollonia harhaan, mutta Apollon kostaa ja alistaa Telfusan osaksi omaa kulttiaan. Näin hymni kuvaa, miten Apollon ei vain löydä paikkaa, vaan myös järjestää kilpailijat ja paikalliset voimat alaisuuteensa – Delfoin pyhyys syntyy vallan ja järjestyksen asettamisesta.

Lopuksi pytholainen hymni selittää, mistä Delfoin papisto tulee: Apollon ottaa palvelijoikseen kreetalaisia merenkulkijoita, jotka hän johdattaa perille delfiinin hahmossa. Kreetalaiset määrätään temppelin hoitajiksi ja oraakkelin palvelijoiksi: heidän tulee huolehtia uhreista, pitää järjestys ja välittää jumalan tahto ihmisille. Hymni päättyy jäähyväisiin ja lupaukseen muistaa Apollonia toisessakin laulussa.

Tulkintoja

Hymni osoittaa, kuinka uusi ja voimakas jumala liitetään olympolaiseen järjestykseen. Vaikka Hera suhtautuu häneen vihamielisesti, Apollon ei osoittaudu uhaksi vaan tärkeäksi osaksi jumalallista järjestystä, sillä hän antaa oraakkelinsa kautta ihmisille pääsyn Zeuksen mieleen ja muuttaa näin jumalten ja ihmisten välistä suhdetta. Pythonin surmaajana hän asettuu hirviön surmaamisen myyttiseen perinteeseen ja saa keskeisen aseman Delfoin kultissa. Kertomus tuo esiin Apollonin erilaiset ilmestymismuodot – pelottavan voimakas, lempeä musiikissaan ja ihmiskunnan hyväntekijä oraakkelinsa kautta – sekä hänen kykynsä muuttaa Delos ihmeellisesti loistavaksi ja kohottaa palvojansa juhlan aikana lähes jumalalliseen asemaan.

Samalla hymni selittää Apollonin keskeisten, panhelleenisten pyhäkköjen Deloksen ja Delfoin alkuperää ja selittää niiden yhteisen piirteen: luonnollisesta karuudestaan huolimatta jumala tekee molemmista vauraita ja yleismaailmallisesti tunnettuja läsnäolollaan. Hymnin maantieteelliset luettelot korostavat Apollonin panhelleenista luonnetta kummassakin pyhäkössä.

Lähteet

Kirjallisuutta Suomennos

Apollonille. Teoksessa

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

To Apollo. Teoksessa To Apollo. Teoksessa

Aiheesta muualla

Εἰς Ἀπόλλωνα. Wikiaineisto. Hymn 3 to Apollo. Perseus. Hymn 3 to Apollo. Perseus. Homeric Hymn to Apollo. ToposText. To Apollo. Theoi Greek Mythology.

Luokka:Homeeriset hymnit