Homeerinen hymni Hermeelle () on Hermeelle omistettu antiikin kreikkalainen hymniruno, joka on neljäs niin kutsutuista homeerisista hymneistä. Se kertoo Hermeen syntymästä, Apollonin karjan varastamisesta ja sovusta, jossa vahvistetaan Hermeen asema ja tehtävät jumalten joukossa.West, Martin L.: ”Homeric Hymns: Introduction”. Teoksessa Homeric Hymns 2003, s. 3–22.
Historia
Hymni Hermeelle ajoitetaan siinä käytettyjen sanojen ja ilmaisujen perusteella aikaisintaan 400-luvulle eaa., ja näin se on pidemmistä homeerisista hymneistä myöhäisin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jo aiemmin noin vuonna 600 eaa. oli olemassa Hermestä koskenut ”homeerinen” hymni, jonka Alkaios tunsi, ja jonka vaikutus näkyy hänen lyyrisessä hymnissään Hermeelle. Arvellaan, että nykyisin tunnettu hymni olisi Alkaioksen tunteman hymnin myöhempi jälkeläinen.
Hymnissä on nähty yhteys Olympiaan ja siellä toimitettuihin uhreihin kahdelletoista jumalalle. Hermes oli siellä yhteydessä Apolloniin, sillä he jakoivat yhden kuudesta alttarista. Siksi arvellaan, että hymni olisi sepitetty esitettäväksi juuri Olympiassa. Hymnin esityskontekstia on etsitty Olympian lisäksi myös Hermaia-juhlista sekä symposioneista, joihin lyyra yhdistyy.
Sisältö
Hymni Hermeelle käsittää 580 heksametrisäettä. Se alkaa Hermeen syntymällä: Maia synnyttää Zeukselle salassa tapahtuneen liiton seurauksena pojan Kyllene-vuorella olevassa luolassa Arkadiassa. Hermes osoittautuu heti vastasyntyneenä ovelaksi, nokkelaksi, monilahjakkaaksi ja toimeliaaksi: hän livahtaa kehdostaan kepposet mielessään heti samana päivänä jolloin syntyy.Hymni Hermeelle 1–580.
Hermes löytää kilpikonnan ja valmistaa sen kuoresta lyyran, jonka ääntä hän heti kokeilee ja jonka sävelin hän laulaa Zeuksesta, Maiasta ja omasta syntyperästään. Samalla hänen mielensä on kuitenkin jo seuraavassa juonessa. Hän lähtee yöllä Pieriaan toiselle puolelle Kreikkaa ja varastaa Apollonin karjasta viisikymmentä nautaa, hämärtää jäljet kääntämällä sorkanjäljet toisin päin ja keksii oksista sandaalit peittääkseen omat askeleensa.
Hermes vie varastamansa karjan Alfeios-joelle, sytyttää tulen – keksien samalla tulentekomenetelmän puukapuloilla – ja uhraa kaksi lehmää. Hän jakaa lihat kahteentoista osaan mutta ei syö niistä mitään. Hän hävittää todisteet, palaa aamun koitteessa Kyllene-vuoren luolaan ja tekeytyy viattomaksi vauvaksi kehdossaan. Maia kuitenkin aavistaa hänen luonteensa. Hermes vastaa puolustellen tulevia kunnianhimoisia suunnitelmiaan jumalten joukossa.
Apollon huomaa karjansa kadonneen, saa vihjeitä eräältä vanhukselta ja oudoista jäljistä. Lopulta hän saapuu Kyllene-vuoren luolalle. Hän syyttää Hermestä, mutta tämä kiistää kaiken vakuuttavasti ja pilkallisesti, vedoten ikäänsä ja viattomuuteensa. Kiistely jatkuu, ja lopulta Zeus kutsuu molemmat Olympokselle ratkaistakseen asian.
Zeuksen edessä Apollon kertoo yksityiskohtaisesti varkaudesta ja sen ihmeellisistä yksityiskohdista, kun taas Hermes puolustautuu yhä kieltämällä syyllisyytensä. Zeus kuitenkin nauraa Hermeen oveluudelle ja käskee häntä näyttämään, missä karja on. Hermes tottelee, ja paluumatkalla Apollon näkee todisteet Hermeen suorittamasta uhrista. Hermes lepyttää Apollonin soittamalla lyyraa ja laulamalla jumalten synnystä.
Apollon ihastuu musiikkiin ja sopii Hermeeen kanssa vaihdosta: Hermes antaa Apollonille lyyran vastineeksi naudoista. Näin Apollonista tulee lyyran jumala ja Hermes vahvistetaan laidunten jumalaksi. Zeus vahvistaa sovinnon ja määrää Hermeen jumalten sanansaattajaksi, ennuslintujen, karjan ja eläinten herraksi sekä Haadeeseen saattajaksi. Hymni päättyy sovintoon, molemminpuolisiin valoihin ja Hermeen asettamiseen pysyvään asemaan jumalten joukossa.
Tulkintoja
Runoa on luonnehdittu kaikista varhaisista kreikkalaisista heksametrirunoista huvittavimmaksi. Se kuvaa jumalia humoristisessa valossa, huijaamassa toisiaan omien tarkoitusperiensä vuoksi. Hymnin korostuneen koominen luonne herättää kysymyksen sen uskonnollisesta merkityksestä, mutta se osoittaa, että kreikkalaiset saattoivat myös nauraa jumalilleen ilman, että olisivat ottaneet nämä sen vuoksi yhtään vähemmän vakavasti.
Hymni poikkeaa muista pitkistä hymneistä siinä, ettei siinä ole selvää jumalan itseilmoitusta, vaikka koko kertomusta voidaan pitää Hermeen monipuolisen olemuksen paljastavana ilmestymisenä. Vaikka hymni ei suoranaisesti perusta tiettyä kulttia, kahden Apollonin lehmän uhraaminen ja lihan jakaminen kahteentoista osaan on tulkittu joko selitykseksi kahdentoista olympolaisen jumalan kultille tai inhimilliseksi ateriaksi, jonka kautta Hermes oivaltaa oman jumaluutensa, koska ei pysty syömään lihaa.
Hymni poikkeaa myös kieleltään eniten perinteistä: siinä on paljon myöhäisiä sekä huolimattomasti ja epätarkasti käytettyjä sanoja ja ilmauksia. Rakenteeltaan se on kömpelö ja täynnä kerronnallisia ristiriitoja ja toistoa, ja siitä puuttuu eeppiselle tarinankerronnalle sopiva tasainen rytmi.
Lähteet
Kirjallisuutta Suomennos
Hermeelle. Teoksessa
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
To Hermes. Teoksessa To Hermes. Teoksessa
Aiheesta muualla
Εἰς Ἑρμῆν. Wikiaineisto. Hymn 4 to Hermes. Perseus. Hymn 4 to Hermes. Perseus. Homeric Hymn to Hermes. ToposText. To Hermes. Theoi Greek Mythology.
Luokka:Homeeriset hymnit