thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

W Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Frans Ragnar Wahlbeck

Håkan August Wahren

Pehr-Axel Wahren

Åke Gustaf Wahren

Väinö Valdemar Waldén (25. toukokuuta 1892 Karuna – 24. tammikuuta 1920) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Juha Vilhelm Waldén ja Loviisa Serafia Matintytär. Tämä karunalainen työmies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 16. marraskuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa. Hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kiväärinjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 23. maaliskuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonaan ja myöhemmin 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa Kuokkalan taisteluun ja etenemiseen Rajajoelle. Sisällissodan jälkeen hän palveli ensin koulutusaliupseerina ja sitten B-varaston hoitajana 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja myöhemmin Tampereen rykmentiksi. Armeijasta hän erosi 24. heinäkuuta 1919. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja toimi armeijasta erottuaan työmiehenä. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 16. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Frans Viktor Wallenius myöh. Venho () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Vilhelmiina Karolina Wallenius. Venho työskenteli kivityömiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Venho saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella, muun muassa Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle. Venho siirrettiin sisällissodan jälkeen 7. heinäkuuta 1918 alkaen kuormastoaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin II pataljoonaan. Hän erosi armeijasta 26. huhtikuuta1919, mutta palveli kumminkin vielä 1. tammikuuta - 24. elokuuta 1920 välisen ajan vääpelinä Suomenlinnan paikalliskomppaniassa. Myöhemmin hän muutti Ahvenanmaalle ja työskenteli siellä työmiehenä. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 13. heinäkuuta 1918, Vääpeli 1. tammikuuta 1920. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Kurt Martti Wallenius

Maunu Verner Wallenius (Käytti Saksassa nimeä Kalle Nieminen), (19. elokuuta 1895 Mäntsälä – 4. kesäkuuta 1970) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Verner Wallenius ja Maria Aleksandra Antintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Helmi Maria Juholan kanssa, joka kuoli seuraavana vuonna. Tämä kansakoulun käynyt puuseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon 23. kesäkuuta 1917 ja laskettiin myöhemmin siviilitöihin. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja astui 16. tammikuuta 1919 kersanttina armeijan palvelukseen Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een, jonka nimi myöhemmin muuttui Pohjois-Savon rykmentiksi. Hän toimi koulutusaliupseerina 4. komppaniassa. Hänet siirrettiin 17. tammikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin, mistä hän vähän myöhemmin erosi ja matkusti Kanadaan työskennellen siellä kaivosmiehenä. Hänet on haudattu Tisdaleen Ontarioon Kanadaan. Ylennykset: Kersantti 16. tammikuuta 1919. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Paul August Rafael Wallenius

Eemil Wagnström myöh. Emil Virtanen

Theodor (Teuvo) Kosti Wartiovaara

Erik Wasenius

Åke Fredrik Ludvig Weber

Sven Erik Weckström

Boris Weledejeff myöh. Boris Vaarna

Bjarne Arnulf Wegelius

Knut Allan Wegelius (16. huhtikuuta 1890 Hattula – 29. huhtikuuta 1919 Prääsä) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Uno Wegelius ja Helena Charlotta Wirzenius. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja kirjoittautui Hämäläis-osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1912–1915. Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 3. tammikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.Suomen jääkärit II 1933: 1161. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi Vöyrin sotakoulun 8. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Vaskivedellä, Kurussa, Teiskossa. Messukylässä, missä hän haavoittui lievästi 23. maaliskuuta 1918 ja Tampereella. Hänet siirrettiin heinäkuussa 1918 Lapin rajavartioryhmän 1. pataljoonaan. Syksyllä vuonna 1918 hän liittyi kapteeni Toivo Kuisman johtamaan Itä-Karjalan retkikuntaan ja otti osaa Vuokkiniemen taisteluun. Vieläkin hänen verensä veti taistelutantereille ja hän liittyi 4. huhtikuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan ja toimi 3. pataljoonan 1. komppanian päällikkönä ja osallistui mm. Mangan ja Prääsän taisteluihin, missä hän kaatui 29. huhtikuuta 1919 ja haudattiin Hattulan hautausmaahan. Ylennykset: Varavääpeli 7. helmikuuta 1918, Luutnantti 15. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Aunuksen muistomitali, Jääkärimerkki.

Einari Walter Weijo

Aleksander Weledejeff myöh. Warppe

Sigurd Alfred Wenelius

Arvid Johannes Wennerström

Kallis Kaarlo Wennerström myöh. Vennevirta

Erik Leander West () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat majakanvartija Viktor West ja Henrika Nyback. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Vendla Elisabet Westergårdin kanssa. West kävi kansakoulun ja työskenteli kalastajana Bergössä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 18. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 30. heinäkuuta 1916 pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. West saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkuealiupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella ja Karjalankannaksella, muun muassa Kuokkalassa.

West kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2. Hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Porin rykmentti. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen 15. heinäkuuta 1924 - 1. tammikuuta 1927 välisen ajan majakanvartijana Kopparfuruskärin majakalla ja sen jälkeen kalastajana Bergössä.

West osallistui jatkosotaan moottoriveneenkuljettaja 6. Rannikkoprikaatissa ja 3. Rannikkoprikaatin Linnakkeisto 67:ssä sekä 1. Rannikkoprikaatin 1. pataljoonassa. Sotien jälkeen hän jatkoi kalastajan ammatissa ja maanviljelijänä Bergössä. Hänet haudattiin Bergöhön. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. elokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johannes West () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erik West ja Maria Fors. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Anna Irene Jäppilin kanssa. West kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä Vöyrissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet lähetettiin 27. maaliskuuta 1917 alkaen Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917.

West saapui takaisin Suomeen 24. maaliskuuta 1918 S/S Arcturuksen toisella retkellä Vaasaan, missä hän astui armeijan palvelukseen jefreitteriksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä (myöhempi Kuopion jalkaväkirykmentti 4) aluksi koulutusaliupseerina ja myöhemmin komppanianvääpelinä. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1:n 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. joulukuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Vöyrissä vuosina 1919 – 1922. Vuoden alussa hän matkusti Kanadaan, missä hän työskenteli etupäässä rakennuspuuseppänä. Takaisin Suomeen West palasi vuoden 1931 lopulla ja asettui asumaan Vaasaan. Vuonna 1937 hän hankki Vöyristä hotellin ja toimi sen omistajana talvisotaan saakka. Sotien aikana West toimi väestönsuojelu tehtävissä ja työnjohtajana Itä-Karjalan sadonkorjuutöissä ja jatkosodan aikana kranaattien tarkastajana Wärtsilän tehtaalla Vaasassa. Hänen hotelliliiketoimintansa jäi lyhyeksi ja sen jälkeen hän toimi rakennustoimiston omistajana Vaasassa. Ylennykset: Jefreitteri 24. maaliskuuta 1918, Aliupseeri maaliskuussa 1918, Vääpeli 25. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk. 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Petter Alfred West