thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

E Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Georg Ehrström (9. toukokuuta 1898 Vöyri – 28. helmikuuta 1959) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kauppias. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Ehrström ja Maria Klemets. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Jenny Sofia Forsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vöyriläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonhan työosastoon, josta edelleen 2. elokuuta 1917 siviilitöihin. Hän saapui takaisin Suomeen S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalta 24. maaliskuuta 1918 ja komennettiin jefreitterin arvolla 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, osallistuen joukkueenjohtajana komppaniansa mukana taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin jalkaväkirykmentti n:o 4. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:een, jossa hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi ja varusmestariksi 5. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 10. tammikuuta 1919. Armeijan jälkeen hän toimi aluksi liikeapulaisena vuosina 1919–1922 ja prokuristina ja myöhemmin työnjohtajana Ab Wörå handelskompanissa vuosina 1922–1926. Vuodesta 1926 alkaen ko. yrityksen toimitusjohtajana ja liikkeen omistajana hän oli 1. maaliskuuta 1936 alkaen vuoteen 1939 asti. Sotien aikana hän toimi kotipitäjänsä ilmavalvontatehtävissä ja kunnan tilintarkastajana sekä kansanhuoltolautakunnan jäsenenä. Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen kauppiastoimiaan. Hänet on haudattu Vöyrille. Ylennykset: Jefreitteri 24. maaliskuuta 1918, Aliupseeri 24. toukokuuta 1918, Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918, Vääpeli 9. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Finlands Svenska Köpmannaförbund hopeinen ansiomerkki.

Aksel Eino Einola

Matti Arvid Ek (20. tammikuuta 1882 Paavola – 28. tammikuuta 1940) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Ek ja Anna Eskola ja hänen puolisonsa oli Maria Koljonen. Matti Arvid Ek liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1916. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 2. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916, josta edelleen 23. syyskuuta pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin kengityssepäksi 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa. Sodan jälkeen hän palveli pioneeripataljoonan 2. komppaniassa. Suomenarmeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919, jolloin siirtyi poliisivoimiin toimien etsivänä Viipurin poliisilaitoksella. Hän astui uudelleen puolustusvoimien palvelukseen pioneeripatalkoona 1:n 2. komppaniaan 1. marraskuuta 1919. Pioneeripataljoonassa hän toimi kengitysseppänä ja koulutusaliupseerina. Uudelleen hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1924, jonka jälkeen hän työskenteli m.m. tallimestarina Kemi oy:ssä ja Kauhajoella viljeli omaa tilaansa. Vuosina 1930–1940 hän työskenteli Nybergin lastausliikkeessä ja talvisin harjoitti omaa ruokaalan yritystään. Matti Arvid Ek on haudattu Kemiin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 6. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali I, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan ensimmäiseen maailmansitaan osallistuneiden kunniaristi.

Leo Aleksander Ekberg

Magnus Oskar Severin Ekblad

Per Ole Ekholm

Karl Magnus Eklund

Lauri Oskar Lennart Eklund thumb|150px|Lauri Oskar Lennart Eklund (13. kesäkuuta 1896 Helsinki – 9. kesäkuuta 1919) oli suomalainen jääkärikersantti ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli Oskar Viktor Eklund ja Elin Sofia Eriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Aino Maria Haapasalon kanssa. hän oli ammatiltaan asentaja. Sotilasuransa hän aloitti vuoden 1914 syksyllä liittymällä Venäjän armeijaan, jossa otti osaa konekiväärinjohtajana mm. Masurian järvialueen taisteluihin, jossa haavoittui haavoittui. liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella. Hänet siirrettiin 19. elokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen Altonan työosastoon 30. huhtikuuta 1917. Työosastosta hänet päästettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Hän palasi takaisiin Suomeen sisällissodan päätyttyä 25. marraskuuta ja komennettiin Suomen armeijaan 3. joulukuuta 1918. Hänen palveluspaikkanaan oli Suomen valkoisen kaartin 6. komppania. Hänet komennettiin kouluttajaksi Sammatin suojeluskuntaan 16. joulukuuta 1918, jossa tehtävässä hän oli 15. tammikuuta 1919 asti. Lars Oskar Lennart Eklund kuoli 9. kesäkuuta 1919 ja haudattiin Helsingin Kaartin hautausmaalle. Ylennykset: Kersantti 3. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Evert Oskar Ekman

Josef Hjalmar Ekman (28. kesäkuuta 1894 Vaasa – 17. maaliskuuta 1918 Lyypekki) oli Jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat varusmestari Viktor Ekman ja Maria Matilda Vesterlund. Josef Hjalmar Ekman kävi kansakoulun ja työskenteli asentajana Vaasassa. Tämä asentaja Vaasasta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 11. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. tammikuuta 1917. Hänet vapautettiin kykenemättömänä sotapalvelukseen 20. tammikuuta 1917. Josef Hjalmar Ekman kuoli keuhkotautiin Lyypekissä 17. maaliakuuta 1918. ja haudattiin Vorwerkerin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Kalle Edvin Ekvall

Hans Evald Elénij ent. Elenius (8. lokakuuta 1886 Liljendahl – 2. huhtikuuta 1923) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja insinööri. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Erik Gustaf Elenius ja Maria Fernelius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Gertrud Erna Augusta Wegnerin kanssa. Hän kävi kuusi luokkaa Tampereen ruotsalaista yhteiskoulua ja Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun vuonna 1908. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Zürichissä Sveitsissä ja jatkoi opintojaan Köthenin teknisessä korkeakoulussa, josta valmistui paperi- ja selluloosainsinööriksi. Hän liittyi vapaaehtoisena Pfadfinder-kurssille Saksassa jääkärikoulutusta antavaan yksikköön, joka myöhemmin nimettiin Jääkäripataljoona 27:ksi. Hän kirjautui Holsteinissa sijaitsevalle leirialueelle Lockstedt lageriin 23. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. syyskuuta 1915 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 5. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 3. toukokuuta 1917 siviililomalle sairautensa johdosta. Hän saapui Suomeen 24. huhtikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja hänet komennettiin Suomen sisällissotaan pataljoonan komentajaksi 3. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan. Hänet siirrettiin 21. heinäkuuta 1918 Jääkärirykmentti n:o 5:een, josta sittemmin tuli Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Hän toimi 3. pataljoonan komentajana ja 10. syyskuuta 1918 alkaen 2. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1918, mutta toimi Kotkan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä vuosina 1919–1920 ja esikunnan jäsenenä vuosina 1919–1922. Sotilasuran jälkeen hän työskenteli selluloosatehtaissa Lohjalla ja Enso-Gutzeit Oy:ssä. Hän kuoli Nummelan parantolassa ja on Haudattu Virolahdelle. Ylennykset: Gewehrführer 2. syyskuuta 1915, Luutnantti 27. huhtikuuta 1918, Kapteeni (Kotkan suojeluskunnassa 1919–1923 ylennys virallisesti vahvistamatta). Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Karl Gunnar Elfgren

Iivari Johannes Ellilä

Paul Johan Ellmén (15. huhtikuuta 1877 Uusikaupunki – 2. tammikuuta 1936) oli suomalainen jääkäri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat raatimies Gustaf Frithjof Ellmén ja Hilda Julia Wallenius. Tämä kolme luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota käynyt liikealalla toiminut merimies Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Hänet komennettiin 1. lokakuuta 1916 Saksan meriesikunnan palvelukseen ja toimi kuriirina Saksan–Tanskan–Ruotsin välillä. Hän osallistui Berliinissä pidetyille erikoiskursseille. Hänet vapautettiin palveluksesta ja laskettiin siviilitöihin 4. syyskuuta 1917. Hän toimi jääkäriajan jälkeen edustajan töissä Hampurissa ja Berliinissä. Hän palasi Suomeen toukokuussa 1919 ja toimi sen jälkeen liikemiehenä Helsingissä sekä viimeksi Helsingin raastuvanoikeuden apulaishaastemiehenä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Frans Johannes Elo (23. toukokuuta 1894 Turku – 25. helmikuuta 1919) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Karl Vilhelm. Elo ja Johanna FlinTämä kansakoulun ja kellosepän opin käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 24. syyskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 15. maaliskuuta 1916. Takaisin komppaniaan hän palasi 14. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin Jääkaripataljoona n:o 4, sitten Jääkäripataljoona n:o 2 ja vihdoin Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet sijoitettiin ko. joukon 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 Terijoen rajavartiopataljoonan 3. komppaniaan. Hän kuoli 25. helmikuuta 1919 ja on haudattu Turkuun. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 25. maaliskuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Hans Einer Elo

Muisto Johannes Elomaa ent. Sandberg