thumb|Geologiset aikakaudet esitettynä spiraalina Geologinen ajanlasku on geologiassa ja paleontologiassa käytetty stratigrafiaan perustuva mittausmenetelmä, joka jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin. Ajanjaksoilla voi olla päällekkäisiä historiallisia ei-kansainvälisiä nimityksiä. Kansainvälinen International Commission on Stratigraphy -järjestö (ICS) on perustettu muun muassa standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.http://www.stratigraphy.org/cheu.pdf ICS:n virallinen geologinen aikataulukko
Geologisen kalenterin ajanjaksojen pituus vaihtelee miljoonista vuosista miljardeihin vuosiin. Ajanjaksot luokitellaan aioneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Myös epookit voidaan jakaa edelleen lyhyempiin ajanjaksoihin vaiheisiinGeologiset kaudet. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikivikerrostumien tutkimukseen, muun muassa muinaisten merien pohjaan kerrostuneiden kuolleiden eliöiden fossiilien analysointiin. Ajanjaksoja erottaa esimerkiksi selvä muutos tietyn lajin osuudesta verrattuna kaikkiin lajeihin joukkosukupuuton vuoksi, kuten liitukauden/paleogeenin raja. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista.
Eoni, puolesta miljardista kahteen miljardia vuotta ja käsittää koko maapallon historian maailmankausi, yleensä satoja miljoonia vuosia kausi, yleensä alle sata miljoonaa vuotta epookki, yleensä kymmeniä miljoonia vuosia vaihe, yleensä miljoonia vuosia
Geologiset ajanjaksot keksi Alcide d'Orbigny.
Geologinen aikataulukko
Geologisen ajanlaskun kausia ja alkamisaikoja Kansainvälisen stratigrafian komitean (International Commission on Stratigraphy, ICS) kronostratigrafisen taulun suomennoksen mukaan (2024).https://stratigraphy.org/ICSchart/ChronostratChart2024-12.pdfhttps://stratigraphy.org/ICSchart/ChronostratChart2023-09Finnish.pdf
Eoni Maailmankausi Kausi Epookki Alku miljoonaa vuotta sitten Tapahtumia fanerotsooinen eoni kenotsooinen kvartäärikausi holoseeni 0,0117 Jääkauden viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen loppu ja nykyajan sivilisaation nousu. pleistoseeni 2,588Monien nisäkkäiden kukoistus ja tuho (Pleistoseenin megafauna), johon kuului mm mammutti. Jääkausi. Nykyihminen kehittyy ja saapuu Eurooppaan 35 000 vuotta sitten. neogeenikausi plioseeni 5,333 Nykyinen viileämmän ilmaston vaihe voimistuu. Kylmä ja kuiva ilmasto. Etelänapinat, ihmissuvun välittömät edeltäjät ilmestyvät, monet nykyiset eläinlajit ja nykyiset nilviäiset ilmestyivät. mioseeni 23,03 Lauhkea ilmasto. Vuorijonoja muodostuu pohjoisella pallonpuoliskolla. Nisäkäs- ja lintuheimoja, muistuttavat jo nykyisiä. Hevoset ja mastodontit jakautuvat eri suuntiin kehittyviin ryhmiin. Heinää kasvaa kaikkialla. Ensimmäiset ihmistä hiukan muistuttavat apinat, hominoidit, laji Sahelanthropus. paleogeenikausi oligoseeni 33,9 Nykyistä lämpimämpää, voimakkaita lämpötilan vaihteluja. Nopea eläimistön kehitys ja lajiutuminen, varsinkin nisäkkäiden. Monien nykyisten koppisiemenisten kehitys ja lajiutuminen. eoseeni 56,0 Alkeelliset nisäkkäät (muun muassa Creodontit, Condylarthit, Uintatheerit jne. muinaisnisäkkäät) kukoistivat ja kehittyivät. Muutamia nykyisiä eläinheimoja ilmestyi, alkeelliset valaat lajiutuvat. Ensimmäiset heinäkasvit. paleoseeni 66,0 Laajoilla alueilla trooppinen ilmasto, laajoja metsiä. Monia puissa eläviä pieniä nisäkkäitä. Nykyiset kasvit, nisäkkäät lajiutuvat alkeellisiin kehityslinjoihin dinosaurusten tuhon jälkeen. Ensimmäiset suurnisäkkäät, karhun tai virtahevon kokoisia. mesotsooinen liitukausi ~ 145.0 Koppisiemeniset kasvit ilmestyivät, samalla uusia hyönteistyyppejä. Nykyaikaisempia luukaloja, Teleostei. Ammoniitit, belemniitit, piikkinahkaiset ja sienieläimet kaikki yleisiä. Monia uusia dinosauruslajeja, (muun muassa tyrannosaurit, titanosaurit, hadrosaurit ja sarvekkaat dinosaurukset) kehittyy maalla. Nykyaikaiset krokotiilit ja mosasaurit ja nykyaikaiset hait ilmestyvät meriin. Alkeelliset linnut korvaavat asteittain lentoliskot. Munivat- (Monotremes), pussieläin- ja istukalliset nisäkkäät ilmestyvät. Gondwanamaa hajoaa. Kauden lopussa dinosaurukset ja monet muut lajit tuhoutuvat asteroiditörmäyksessä. jurakausi 201,3 ±0,2 Paljassiemeniset, erityisesti havupuut, Bennettitales, käpypalmut ja saniaiset tavallisia. Monia dinosaurustyyppejä, sauropodit, carnosaurit, stegosaurit (harjaliskot). Nisäkkäät yleisiä, mutta pieniä. Ensimmäiset linnut ja suomumatelijat.Kalaliskot ja joutsenliskot lajiutuvat. Simpukat, ammoniitit ja belemniitit tavallisia. Piikkinahkaiset tavallisia, myös merililjat (Crinoidea), meritähdet, sienieläimet ja nykyiset brakiopodit (Terebratulida, Rhynchonellida). Pangea hajoaa Gondwanaan ja Lauraasiaan. triaskausi 252,17 ±0,06 Arkosaurit (Archosauria) hallitsevin lajiryhmä: maalla dinosaurukset, merissä kalaliskot ja nothosaurit, ilmassa pterosaurit. Kynodontit kehittyvät pienemmiksi ja nisäkäsmäisemmiksi. Ensimmäiset nisäkkäät ja krokotiilieläimet ilmestyvät. Dicrodium-kasvisto yleistä maalla. Monia suuria vesistöjen sammakkoeläimiä (Temnospondyli). Ammoniitit (Ceratitida) erittäin yleisiä. Nykyiset korallit ja viuhkaeväiset kalat (Teleostei) ilmestyvät, kuten myös monien nykyisten hyönteisten kehityslinjat. paleotsooinen permikausi 298,9 ±0,15 Mantereet törmäävät yhteen supermanner Pangeaksi. Synapsidimatelijoista (pelykosaurit ja terapsidit) tulee tavallisia, parareptiili-matelijat ja panssarisammakot ovat edelleen yleisiä. Permikauden puolessavälissä hiilikauden kasvisto korvautuu paljassiemenisillä kasveilla (Gymnospermae). Kovakuoriaiset ja kärpäset kehittyvät. Meren eläimet kukoistavat matalilla, lämpimillä riutoilla. Brakiopodit (Productida, Spiriferida), simpukat, kalkkiplankton, ja ammoniitit kaikki yleisiä. Permo-hiilijääkauden loppu. Kauden lopussa 95–99 % Maan elämästä tuhoutuu luultavasti asteroiditörmäyksessä tai jättitulivuorenpurkauksissa. kivihiilikausi pennsylvania-kausi Pennsylvania- ja Mississippi-kausi erottuvat vain Pohjois-Amerikan kerrostumissa. Esimerkiksi Euroopassa kivihiilikausi oli yhtenäinen. ~323 Siivekkäät hyönteiset (Pterygota) ilmestyvät ja ovat yleisiä. Jotkut hyönteiset (varsinkin Protodonata ja Palaeodictyoptera) kasvavat suuriksi. Sammakkoeläimet yleisiä ja monilajisia. Ensimmäiset matelijat, hiilimetsiä eli sanikkaismetsiä (puumaisia kasveja Lepidodendron, Sigillaria, Calamites, Cordaites jne.) ilmakehässä runsaasti happea. Merissä ammoniitit, brakiopodit, sammaleläimet (Bryozoa), simpukat, korallit jne. tavallisia.mississippi-kausi ~359 Suuria alkeellisia puita, tetrapodit (ensimmäiset nelijalkaiset), murtoveden- ja amfibit eurypteridit. Rhizodontit hallitsevia makean veden saalistajia. Merissä alkeelliset hait (Chondrichthyes) yleisiä ja runsaslajisia. Piikkinahkaiset (varsinkin merililjat ja blastoidit) yleisiä, korallit, sammaleläimet (Bryozoa), ja brakiopodit (Productida, Spriferida jne.) hyvin tavallisia. Ammoniitit tavallisia, trilobiitit ja nautiloidit vähenemässä. Itäisen Gondwanan jäätiköityminen. devonikausi ~420 Ensimmäiset liekokasvit ja kortteet sekä progymnospermit (esisiemenkasvit, ensimmäiset siemenkasvit), ensimmäiset puut (Archaeopteris). Ensimmäiset siivettömät hyönteiset. Merissä brakiopodit (Strophemenia, Atrypida), Tabulata-pöytäkorallit ja Rugosa-sarvikorallit, merililjat (Crinoidea) tavallisia. Ammoniitit (Goniatitida) tavallisia, pääjalkaisten alaluokka Coleoidea ilmestyy, trilobiittien lajisto vähentyy. Luokan Agnatha panssarikalat häviämässä. Leualliset kalat (placodermit, varsieväiset- ja viuhkaeväiset kalat, alkeelliset hait) merissä yleisiä. Ensimmäiset neliraajaiset (tetrapodit), jotka silti vielä kokonaan vesissä. "Vanha punainen manner" (Euramerikka) siluurikausi ~443 Ensimmäiset putkilokasvit maalla, ensimmäiset maaeläimet: tuhatjalkaisia ja arthropleurideja (niveljalkaisia), ensimmäiset leualliset kalat, monentyyppisiä leuattomia panssarikaloja. Suuria meriskorpioneja (Eurypterida). Tabulata-pöytäkorallit ja Rugosa-sarvikorallit, brakiopodit (Pentamerida, Rhynchonellida jne.), ja merililjat kaikki yleisiä; trilobiitit ja nilviäiset monilajisia. Graptoliitit eivät enää niin runsaslajisia. ordovikikausi ~487 Selkärangattomat monimuotoisia ja monia uusia lajeja kehittyy. Varhaiset korallit, brakiopodit (Orthida, Strophomenida jne.), simpukat, nautiloidit, trilobiitit, raakkuäyriäiset, sammaleläimet (Bryozoa), piikkinahkaiset (Echinodermata): Cystoidea, merililjoja (Crinoidea), meritähtiä jne., graptoliittien lajiutumista, ja muuta lajistoa. Konodontit (Conodonta) olivat planktonmaisia alkeellisia selkäjänteisiä, jotka ilmestyvät ordovikin alussa. Jääkausi kauden lopussa. Ensimmäiset hyvin alkeelliset maakasvit. kambrikausi ~539 Kambrikauden lajiräjähdys, eläinlajisto kehittyy huimasti eri suuntiin. Yli puolet eliökunnan pääjaksoista ilmestyy, ja monia jo sukupuuttoon kuolleita ja arvoituksellisia muotoja. Pikarisienet Archeocyatha yleisiä varhaisella kambrikaudella. Trilobiitit, Priapulida, sienieläimet, brakiopoditit (lonkerojalkaisia nilviäisiä), ja monet muut muodot yleisiä. Ensimmäiset selkäjänteiset. Anomalocaridit suurimpia saalistajia. Ediacariaeläimet ensin harvinaisia, sitten kuolevat sukupuuttoon.prekambriproteotsooinen eoniNeoproterotsooinenediakarakausi~635Ensimmäiset mutkikkaat monisoluiset. Ediacara-eläimistö (vendobiota) kukoistaa koko maailmassa. Siinä muun muassa merisulkien ja meduusan tapaisia eliöitä, joilla pehmyt pinta. Joitain matomaisia eliöitä. Ensimmäiset sienieläimet.kryogeenikausi~720Mahdollisesti koko Maan kattava jääkausi, Rodinia alkaa hajotatonkausi~1000Ensimmäisten akritarkkien radiaatio eli nopea lajiutumiskehitys. Akritarkit ovat eloperäisiä sulkeumia nykyajan kivissä, ehkä alkeellisia monisoluisia.Mesoproterotsooinenstenkausi~1200Ohuita korkeasti metamorfoituneita vyöhykkeitä, kun Rodiniamanner muodostui.ectaskausi~1400Kratonien päällä sedimenttien ja vulkaanisen aineksen kerros kasvaa.kalymkausi~1600Kratonien päällä sedimenttien ja vulkaanisen aineksen kerros kasvaa.Paleoproterotsooinenstatherkausi~1800Ensimmäiset eukaryootit, mutkikkaat solut. Columbian supermanner.orosiskausi~2050Maan ilmakehä hapettavaksi. Vredefortin ja Sudburyn kraatterin asteroiditörmäykset, paljon vuorijonojen poimuttumista.ryaxkausi~2300Bushveldin muodostuma syntyi. Huroninen jäätiköityminen.siderkausi~2500Rautaraitoja muodostuu kerrostumiin yhteyttävien levien hapettaessa rautaa, koska levät tuottavat happea.arkeeinen eoniNeoarkeeinen~2800Useimpien nykyisten kratonien, mannerydinten, vakautuminen, luultavasti maan vaipassa tapahtuva muutos.mesoarkeeinen~3200Ensimmäiset stromatoliitit, fossiloituneet bakteerikummut.paleoarkeeinen~3600Ensimmäiset fotosynteesillä happea tuottava bakteerit.eoarkeeinen~4031Ensimmäiset alkeelliset yksisoluiset.hadeeinen eoni~45674100 miljoonaa vuotta sitten - vanhin kivi. 4400 miljoonaa vuotta sitten - vanhin tunnettu mineraali. 4600 miljoonaa vuotta sitten - Maan synty.
Maan historia 24 tunnissa Seuraava taulukko havainnollistaa geologisen ajanlaskun mittasuhteita. Maan historia aloitetaan 4 570 miljoonaa vuotta sitten jolloin Maa-planeetta muotoutuu osana Aurinkokuntaa. Kaikkeus syntyi alkuräjähdysteorian mukaan noin 13,7 miljardia vuotta sitten, eli ”noin 2 vuorokautta” ennen Maan syntymistä. Yksi sekunti vastaa 52 893,5 vuotta.