Ronald Antonio ”Ronnie” O’Sullivan (s. 5. joulukuuta 1975 Wordsley, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen snooker-ammattilainen.
O’Sullivan on voittanut maailmanmestaruuden seitsemän kertaa, vuosina 2001, 2004, 2008, 2012, 2013, 2020 ja 2022. Saman verran mestaruuksia on Stephen Hendryllä (7). Hän on voittanut 39 ranking-turnausta ja on eniten rankingturnauksia voittanut pelaaja. O’Sullivan on voittanut myös 21 major-turnausta, mihin ei ole pystynyt kukaan muu lajin historiassa. Häntä pidetään maailman lahjakkaimpana pelaajanaBBC Sport Putting Ronnie in context.
Nopeasta pelityylistään tunnettu O’Sullivan on yhdessä Stephen Hendryn kanssa tehnyt valtaosan lajin ennätyksistä ja he ovat myös ne kaksi pelaajaa, jotka ovat tehneet selkeästi eniten vähintään sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja ammattilaisturnaustasollaChris Turner’s SNOOKER ARCHIVE RecordsChris Turner’s SNOOKER ARCHIVE Snooker’s Leading Century Makers. O’Sullivan on tehnyt urallaan tähän mennessä viisitoista 147 pisteen maksimibreikkiäChris Turner’s SNOOKER ARCHIVE Maximum Breaks ja hallitsee myös suurinta lyöntisarja-ennätystä (153 break). Myös hän on ensimmäisenä pelaajana saanut tuhat sadan pisteen ylittävää lyöntisarjaa sekä ansainnut palkintorahaa yli 14 miljoonaa puntaa.
O’Sullivan on oikeakätinen, mutta kykenee pelaamaan myös vasemmalla kädellään ja tekeekin niin usein tilanteissa, jolloin muutoin tarvittaisiin restiä. Hän suorittaa myös erien aloituslyönnit vasemmalla kädellä. Hän on myös kertonut joskus onnistuneensa harjoitellessaan tekemään maksimibreikin lyöden pelkästään vasemmalla kädellä.
O’Sullivanista tehtiin syksyllä 2022 ensiesityksensä saanut dokumenttielokuva Seventh Heaven ja hänestä on vuoden 2023 lopulla tekeillä uusi dokumenttielokuva Ronnie O’Sullivan: The Edge of Everything.
Ura 1990-luku: kaikkien aikojen nuorin turnausvoittaja ja 147 suorittanut pelaaja O’Sullivan aloitti ammattilaisuransa 16-vuotiaana, vuonna 1992. Seuraavana vuonna hän rikkoi ennätyksen voittaessaan todella arvostetun UK Championship -turnauksen jo 17-vuotiaana, ollen näin kaikkien aikojen nuorin ranking-kilpailun voittaja. Vuoden 1997 maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan teki ensimmäisen maksimibreikkinsä ottelussa Mick Pricea vastaan huikeassa ajassa 5 minuuttia ja 20 sekuntia, mikä on toistaiseksi nopein tällainen lyöntisarja. O’Sullivan voitti legendaarisen Stephen Hendryn 1990-luvun hallinnasta huolimatta neljällä ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan jopa neljä turnausta: Royal Liver Assurance UK Championship 1993, British Open 1994, Asian Classic ja German Open 1996. Tämän lisäksi hän voitti useita ammattilaisten kutsuturnauksia, mukaan lukien arvostetuimman Benson & Hedges Mastersin. Todellinen turnausvoittojen putki O’Sullivanin osalta alkoi vähän ennen 2000-luvun alkua. Kaudelle 1994–1995 The Rocket nousi ranking-listalla sijalta 57 suoraan eliittiin 10 parhaan joukkoon sijalle 9. Tämän jälkeen O’Sullivan on aina ollut 10 parhaan joukossa aina kauteen 2010–2011 saakka, jonka lopussa hän putosi sijalle 11. 1990-luvun loppupuoliskolla Ronnie O’Sullivan voitti turnaukset Liverpool Victoria UK Championship 1997, Scottish Open 1998 sekä China Open 1999. Vuonna 1997 The Rocket voitti myös ensimmäisen kerran Premier League -kutsuturnauksen, joka ei kuulu kuitenkaan pääkiertueen turnauksiin. WBPSA Player of the Year 1994Chris Turner’s SNOOKER ARHCIVE Snooker Awards
2000-luku: moninkertainen maailmanmestari ja ennätysten rikkoja Kaudella 1999–2000 O’Sullivan saavutti pelaamissaan (kaikissa) turnauksissa kolme finaalipaikkaa ja kaksi turnausvoittoa. Semifinaaleissa O’Sullivan esiintyi tämän lisäksi peräti kolmesti. Grand Prix-turnauksessa O’Sullivan teki jo uransa kolmannen, ja Regal Scottish Open-turnauksessa neljännen, maksimibreikin. Maailmanmestaruusturnaus päättyi O’Sullivanin osalta semifinaaliin, jonka Stephen Hendry voitti erin 17–14.
Kaudella 2000–2001 O’Sullivan saavutti yhteensä seitsemän finaalipaikkaa ammattilaisturnauksissa. Näistä hän voitti kuusi, ja tärkein näistä oli vuoden 2001 maailmanmestaruus. Seitsemän finaalin lisäksi The Rocket esiintyi yhdessä semifinaalissa. Finaalissa O’Sullivan pelasi jo juniorivuosiltaan tuttua, samaan aikaan ammattilaisena aloittanutta, ja nykyään kolminkertaista maailmanmestaria John Higginsiä vastaan, ja ottelu päättyi lukemiin 18–14. WBPSA Player of the Year 2001
Kaudella 2001–2002 parhaina saavutuksina olivat kolme finaalipaikkaa, kaksi turnausvoittoa sekä kolme semifinaalipaikkaa. Suurin turnausvoitto tuli UK Championship -turnauksessa, jonka hän voitti jo kolmannen kerran uransa aikana ollen myös yksi harvoista pelaajista, jotka ovat samana vuonna voittaneet sekä maailmanmestaruuden, että tämän toiseksi arvostetuimman ranking-turnauksen. Finaalissa Ronnie kaatoi irlantilaisen Ken Dohertyn murskalukemin 10–1. Aikaisemmin tällä kaudella O’Sullivan oli tehnyt jo uransa viidennen maksimibreikin LG Cupissa (Grand Prix). Kauden päätteeksi O’Sullivanista tuli ensimmäistä kertaa maailman ykköspelaaja virallisella ranking-listalla. Maailmanmestaruusturnaus päättyi O’Sullivanin osalta semifinaaliin, jossa jo toisen kerran Stephen Hendry oli parempi erin 17–13.
Kaudella 2002–2003 O’Sullivan saavutti jälleen kolme finaalipaikkaa, joissa hän ei kokenut yhtäkään tappiota. Tämän lisäksi hän esiintyi yhden kerran semifinaalissa. Vaikka kausi sujuikin hyvin, O’Sullivan putosi ranking-listalla kolmanneksi menettäen ykköspelaajan asemansa. Maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan teki jo toistamiseen maksimibreikin, vaikka hävisikin ensimmäisen kierroksen ottelunsa hongkongilaiselle Marco Fulle, joka on monesti osoittautunut kovaksi vastukseksi O’Sullivanille.
Kaudella 2003–2004 parhaat saavutukset olivat yksi semifinaalipaikka ja neljä finaalipaikkaa, ja finaaleista O’Sullivan voitti kolme. O’Sullivan voitti tällä kaudella toisen kerran maailmanmestaruuden, ja nousi takaisin maailman ykköspelaajaksi ranking-listalla. Muista turnausvoitoista toinen tuli ensimmäistä kertaa Welsh Open-turnauksessa, jonka finaalissa kaatui legenda Steve Davis niukasti erin 9–8. Hän pysyi ykköspelaajana kaksi seuraavaa kautta. Kauden aikana O’Sullivan teki yhteistyötä mentorinsa, ja kuusinkertaisen maailmanmestarin, Ray Reardonin kanssa. WBPSA Player of the Year 2004
Kaudella 2004–2005 O’Sullivan saavutti viisi finaalipaikkaa ja yhden semifinaalipaikan, eikä hän hävinnyt yhdessäkään finaaliottelussa. Voitot tulivat Rileys Club Masters-, Irish Masters-, kaksi kertaa Premier League- sekä Grand Prix-turnauksessa. China Open -turnauksen O’Sullivan jätti väliin vedoten terveydellisiin syihin. WBPSA Player of the Year 2005
Vuonna 2004 O’Sullivan ilmoitti aikovansa pitää välivuodenBBC Sport Tired O’Sullivan considers break. Syyskuussa 2005 hän kuitenkin ilmoitti pelaavansa kauden 2005–2006 kilpailuista vain osan, ja pelaavansa Yhdysvalloissa 8-palloa International Pool Tour'ssaBBC Sport O’Sullivan to play US pool events, 5. lokakuuta 2005. The Scotsman O’Sullivan takes time off to play pool in the US, 6. lokakuuta 2005.. Kauden 2005–2006 saavutuksina olivat jälleen yksi semifinaalipaikka ja kolme finaalipaikkaa, mutta vain yksi voitto, joka tuli kolmatta kertaa peräkkäin Premier League-turnauksessa, joka ei kuulu pääkiertueen turnauksiin.
Kaudella 2006–2007 O’Sullivan esiintyi jälleen yhden kerran semifinaalissa ja neljä kertaa finaalissa, joista hän voitti kaksi. Ranking-turnausvoittoja ei O’Sullivan saavuttanut, mutta neljäs peräkkäinen Premier League-voitto ja arvostettu Saga Insurance Masters-voitto kuitenkin toivat mainetta ja kunniaa. Vuoden 2007 Masters-turnauksen finaalissa Ronnie kaatoi todella vakuuttavasti aikaisemmin turnauksessa esiintyneen kiinalaisnuorukaisen Ding Junhuin erin 10–3. Aikaisemmin tällä kaudella Ding oli voittanut O’Sullivanin Northern Ireland Trophy-turnauksen finaalissa. Maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan eteni puolivälieriin voittaen ensin jälleen Dingin ja sitten nuoren australialaisen Neil Robertsonin, joka oli tällä kaudella voittanut kaksi ranking-turnausta. Puolivälieräottelussa kuitenkin John Higgins pudotti O’Sullivanin jatkosta erin 13–9. Vanha kilpakumppani Higgins jatkoi aina finaaliin ja uransa toiseen maailmanmestaruuteen asti, ja ylsi näin samaan aikoinaan samana vuonna ammattilaisena aloittaneiden O’Sullivanin ja walesiläisen Mark Williamsin kanssa.
Kaudella 2007–2008 O’Sullivan pelasi todella vakuuttavasti. Kauden kuudessa ranking-turnauksessa hän oli neljä kertaa finaalissa ja voitti niistä kaksi tärkeintä. Royal London Grand Prix-turnauksen finaalissa hän hävisi Marco Fulle erin 9–6, UK Championshipin finaalissa hän voitti skotlantilaisen Stephen Maguiren vakuuttavasti erin 10–2 ja Welsh Openin finaalissa nuori, kovaa nousua tekevä, Mark Selby voitti hänet tiukasti erin 9–8, vaikka O’Sullivan johti finaaliottelua erin 8–5. Lisäksi Northern Ireland Trophy-turnauksessa Ronnie pääsi välieriin ja syksyn aikana hän voitti jälleen myös kutsuturnauksen Premier League, jossa hän voitti John Higginsin erin 7–4. Kauden päätteeksi O’Sullivan nosti snookerin himoituimman palkinnon eli maailmanmestaruuspokaalin urallaan jo kolmatta kertaa, kun hän oli voittanut maanmiehensä Ali Carterin finaalissa selkein lukemin 18–8. Molemmat pelaajat olivat aikaisemmin turnauksessa suorittaneet maksimibreikin, ja ensimmäistä kertaa lajin historiassa lisäpalkinto jaettiin kahden pelaajan kesken. Finaali oli Carterin uran ensimmäinen. Parhaan pelinsä O’Sullivan pelasi semifinaalissa Stephen Hendryä vastaan, jossa hän pelasi Hendryn sanojen mukaan täysin virheetöntä snookeriaSport Scotsman O’Sullivan reaches world final as snooker perfection defeats Scot. O’Sullivan teki tämän kauden aikana kolme maksimibreikkiä, joista viimeinen oli Ronnien uran yhdeksäs ja ennätyksellinen. Kaudelle 2008–2009 hän valtasi maailman ykköspelaajan paikan urallaan kolmatta kertaa yli 5 000 pisteen erolla toisella sijalla olevaan Stephen Maguireen, joka myös pelasi upean kauden World Snooker O’Sullivan top of the world. Finaalin jälkeisessä haastattelussa O’Sullivan toivoi saavuttavansa maailmanmestaruuden vielä useaan kertaanWorld Snooker Ronnie: I can win more. pienoiskuva|Vuonna 2015 Kauden 2008–2009 O’Sullivan aloitti vakuuttavasti voittaen aloitusturnauksen Northern Ireland Trophy. Finaalissa kaatui vanha konkari Dave Harold, joka oli ollut ranking-turnauksen finaalissa viimeksi vuonna 1994, erin 9–3. Voitto oli O’Sullivanin uran 21. ja toinen peräkkäinen, ja haastattelussaan hän ilmoitti pelin jälkeen tavoitteekseen 30 voittoa ja mestari Steve Davisin (28) ohittamisenWorld Snooker O’Sullivan Sets Titles Target. Glasgow’ssa pelatussa London Royal Watches Grand Prix-turnauksessa O’Sullivan ei edennyt aivan finaaliin saakka, sillä nuori Judd Trump pudotti hänet tiukassa neljännesfinaaliottelussa erin 4–5, edeten ensimmäistä kertaa semifinaaliin ammattilaisturnauksessa. Maplin UK Championship-voiton puolustaminen päättyi jo toiselle kierrokselle, jossa Joe Perry nousi voittajaksi 3–5-tappioasemasta 9–5-voittoon. Vuoden 2009 The Rocket aloitti upeasti voittamalla neljättä kertaa Saga Insurance Masters -turnauksen. Finaalissa, jossa O’Sullivan nousi 5–7 tappioasemasta voittoon, kaatui hallitseva mestari Mark Selby erin 10–8. Kevät ei muuten sujunut kovin mallikkaasti, vaan O’Sullivan kärsi pelitason epätasaisuudesta. Maailmanmestaruuden puolustaminen päättyi jo toisella kierroksella, jolloin nuori pohjoisirlantilainen Mark Allen yllätti O’Sullivanin erittäin tasokkaalla hyökkäysvoittoisella pelillä. O’Sullivan kuitenkin varmisti ykköspelaajan paikan seuraavalla kaudelle lähdettäessä. Premier League tuotti The Rocketille jo viidennen peräkkäisen, ja yhteensä kahdenksannen, voiton. WBPSA Player of the Year 2008