pienoiskuva|Fiholmin linnan eteläsiipi vuonna 2022. pienoiskuva|Fiholmin linnan pohjoissiipi vuonna 2022. Fiholm on linnamainen kartano ja entinen aateliskartano sekä kreivikunta Sörfjärdenin vieressä Mälaren-järven rannalla Jäderin kunnassa, Eskilstunan kunnassa, noin 13,5 kilometriä Eskilstunasta koilliseen, Södermanlandissa, Ruotsissa.
Valtakunnankansleri, kreivi Axel Oxenstiernan suunnittelemasta linnakompleksista rakennettiin vain kaksi siipirakennusta 1640-luvulla arkkitehti Simon de la Valléen piirustusten mukaan.
Fiholm on ollut Jäderin hallitseva tila, sillä suurin osa Jäderin pitäjästä on kuulunut linnan maihin. Fiholm on osa Kafjärdenin alueen kulttuuriympäristön suojelun kansallista etua.Riksintresse för kulturmiljövården Kafjärdenområdet (D1) Arbetsblad (version 25/1-09) Datum, signatur: 100329 PB. Linna on yksityisomistuksessa.
pienoiskuva|Fiholmin tilukset vuonna 1785. pienoiskuva|Fiholmin linnan päärakennus vuonna 1785.
Historia Fiholmin kartano mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1275, ja se liittyy kuningas Valdemar Birgerssonin päivättyyn kirjeeseen Fyæholmissa (Fäholmen) 5. helmikuuta 1275. Tuolloin mainittiin Fiholmsby, joka sijaitsi noin 250 metriä nykyisestä päärakennuksesta kaakkoon. Fiholmsby on merkitty vuoden 1785 Fiholmin kartanon karttaan. Kartan tekstissä todetaan, että kylä on raunioina, mutta kartanon navetta sijaitsee täällä. Kartanon peri Birgerssonin poika Erik Valdemarsson, ja hänen isältään Fifångin peri kuningas Valdemar Birgerinpojan pojanpojanpoika Erik Valdemarsson, Taalainmaan kihlakunnantuomari ja Bjälbo-suvun viimeinen jäsen.
Erik Valdemarssonin leski Ermegård myi Fiholmin kuningatar Margareeta I:lle 23. huhtikuuta 1402. Jo vuonna 1404 Eerik XIII Pommerilainen lahjoitti Fiholmin Eskilstunan johanniitta-luostarille, ja vuonna 1508 se oli piispa Otto Svinhufvudin asuinkartano eli säteri. Vuonna 1562 valtaneuvos Gabriel Kristiernson Oxenstierna sai Fiholmin läänityksenä kuningas Eerik XIV:ltä.
Kirkon omaisuuden uskonpuhdistuksen aikana kruunulle (kuningas Kustaa Vaasalle) palauttamisen jälkeen Fiholm siirtyi Oxenstierna-suvulle, johon kuuluivat muun muassa Gabriel Kristiernsson ja hänen poikansa Bengt (k. 1591). Suuri maatila oli siihen asti ollut maanviljelijöiden käytössä. Seuraavan omistaja Gustaf Gabrielsson Oxenstiernan aikana muodostettiin suvun kartano. Perinnönjaon yhteydessä vuonna 1617 kiinteistö siirtyi Axel Oxenstiernalle, ja hän aloitti nykyisen linnan rakennuttamisen. pienoiskuva|Fiholmin linnan päärakennus vuonna 1895. Hänen poikansa Johan Axelsson Oxenstierna peri Fiholmin, mutta kuoli ilman perillisiä vuonna 1657, jonka jälkeen omaisuus siirtyi hänen veljensä Erik Oxenstiernan lapsille ja lastenlapsille. Vuonna 1708 Fiholm siirtyi Christina Eriksdotter Oxenstiernalle (k. 1711). Hänen vanhin tyttärensä Eleonora Elisabet (k. 1736) peri kartanon, ja hänen perillisensä myivät linnan vuonna 1784 valtaneuvos, kreivi Joakim Beck-Friisille. Hän teki omaisuudesta fideikomissin yhdessä Skånessa sijaitsevan Börringeklosterin linnan kanssa. Vuonna 1791 Kustaa III määräsi fideikomissiin kreivikunnaksi, joka oli ainoa Ruotsissa, sillä kaikki aiemmat oli siihen mennessä jo palautettu kruunulle.
Fiholm oli Beck-Friis suvun omistuksessa, kunnes kartanon omistaja Corfitz Beck-Friis myi sen vuonna 1907 Helleforsin ruukin omistaja Henrik von Celsingille ja tukholmalaiselle kirjanpainaja Gustaf Teodor Palmqvistille. Samanaikaisesti sääntöperinnön luonne siirrettiin pääomalle. Kiinteistö on sittemmin jaettu pienempiin kiinteistöihin. Fiholmin jäljellä olevan omaisuuden omistajaksi tuli vuonna 1919 kabinettikamariherra Eric Hallin. Kartano kattoi tuolloin 650 hehtaarin alueen, ja sitä hoiti vuokraaja Sven Bingel. Kartano siirtyi sen jälkeen useiden omistajien kautta: Sven Alfred Karlssonin (1939), Simon ja Rune Bergin (1964) ja Per Olof Sandbergin (1972). Nykyään (2022) linnan omistaa Mörner-aatelissuku.
pienoiskuva|Fiholmin linnan rekonstruktio vuodelta 1908. Rakentamatta jäänyt päärakennus ylinnä.
Linnan rakennukset pienoiskuva|Fiholmin linna Eric Dahlbergin teoksessa Suecia antiqua et hodierna 1690-luku. Fiholmissa oli asutusta jo keskiajalla, ja vanhimman kartanon kellareiden jäänteet ovat nykyisen puutarhurin asunnon alta. Se ei kuitenkaan koskaan ollut merkittävä rakennus.
Kun Axel Oxenstierna peri Fiholmin vuonna 1617, hän suunnitteli rakennuttavansa itselleen ja perillisilleen arvokkaan kartanon. Hän palkkasi merkittävän ranskalais-ruotsalaisen arkkitehdin Simon de la Valléen suunnittelemaan suuren linnakompleksin, ja tuolloin 25-vuotias Nicodemus Tessin vanhempi johti rakentamista. Suunniteltu linnakompleksi sijaitsi lähellä Sörfjärgeniä, mutta ilman suoraa yhteyttä mereen. Päärakennukselle johti kolme kujaa johti etelästä, lännestä ja idästä. Majesteettiset kujat olivat tapa, jolla ylhäisaatelisto korosti sosiaalista asemaansa.
Piirustukset olivat luultavasti valmistuneet 1630-luvulla, ja varsinainen rakennustyö tehtiin 1640-luvun alussa saksalaisen muurarimestari Herman Florenin johdolla. Joitakin muutoksia tehtiin vuonna 1642, pääasiassa eteläsiipeen, jota myöhemmin käytettiin asuinkartanona. Kun rakennuttaja Axel Oxenstierna vieraili työmaalla kesällä 1641, pohjoissiipi oli jo rakennettu ja eteläsiiven perustus oli muurattu. Hän totesi rakennukset aivan liian kapeiksi ja päätti tehdä eteläsiivestä kaksi kyynärää (118,76 cm) leveämmän, kun taas pohjoissiipi säilyi ennallaan. pienoiskuva|Fiholm kuvattuna Carl Gripenhjelmin Mälaren-kartassa vuonna 1688. Linnan kaksi siipirakennusta suunniteltiin ranskalais-hollantilaiseen renessanssityyliin ja ne valmistuivat vuonna 1642. Ne ovat kaksi yksikerroksista vaaleanpunaiseksi rapattua tiilirakennusta aumakaton alla, ja niiden pituus on kaksikymmentä ikkuna-akselia. Pituudestaan huolimatta arkkitehti de la Vallée onnistui antamaan niille harmoniset mittasuhteet. Hiekkakiviportaaleja koristivat Oxenstiernan ja puoliso Anna Åkesdotter Bååtin sukuvaakunat, päätykolmion ja kattoikkunoiden ympärillä olevat hiekkakivikoristeet valmisti tukholmalainen kivenveistäjämestari Heinrich Blume. pienoiskuva|Eteläsiiven entinen sali sisustettuna vuonna 1968. Itse päärakennuksen, korkea linnan suunnitteli vuonna 1642 Simon de la Vallée, mutta sitä ei koskaan rakennettu, vaikka paljon rakennusmateriaalia kerättiinkin, ja tätä materiaalia käytettiin Jäderin kirkon jälleenrakennukseen ja laajennukseen. Vain perustuksille kaivettu kuoppa enää kertoo aloitetusta rakentamisesta. Korkean linnan oli tarkoitus sijoittua hieman korotetulle sisäpihalle siipirakennusten itäpuolelle. Teoksessa Suecia antiqua et hodierna oleva kuva 1690-luvun lopulta näyttää suunnitellun päärakennuksen idästä päin, jossain määrin idealisoidussa muodossa. Järven puolella olevat neljä erillistä siipeä näyttävät mielikuvituksen tuotteilta, kuten myös järvenrantatila. Fiholm on esitetty realistisemmin ja ilman päärakennusta Carl Gripenhielmin Mälaren-järven kartalla vuosilta 1688–1689.
Koko linnakompleksista olisi tullut malliesimerkki siitä, miltä de la Vallée kuvitteli kartanon näyttävän, ja samalla siitä olisi tullut läpimurtoteos ruotsalaisessa arkkitehtuurissa. De la Valléen säilyneet piirustukset korkeasta linnasta esittävät kaksikerroksista rakennusta, jossa on kaksi kiinteää sisäpihalle päin olevaa siipeä. Mälardalenin korkeakoulussa vuonna 2018 tehdyssä informaatiosuunnittelun lopputyössä yritettiin rekonstruoida rakentamatta jäänyttä päärakennusta.Devad, Matilda: Slottet som inte blev byggt - Att visualisera något som aldrig har funnits. För avläggande av filosofie kandidatexamen i Informationsdesign med inriktningen. Akademin för Innovation, design och teknik Mälardalens högskola 2018-06-26. (filosofian kandidaatti tutkinnon lopputyö)
Perimätieto kertoo rakennustöiden keskeytymisestä seuraavasti. Axel Oxenstierna oli valinnut Fiholmin pojalleen Johan Oxenstiernalle. Tämän palattua Westfalenin rauhankongressista, ylpeä isä näytti, kuinka pitkälle mahtipontinen rakennustyö oli edennyt. Mutta poika ei ollut vaikuttunut, ja hänestä valmiit siipirakennukset muistuttivat häntä Saksassa näkemiään talleja. "Jos tämä on talli, voit rakentaa navetan itse", vastasi Axel Oxenstierna närkästyneenä, eikä päärakennusta koskaan rakennettu.
Testamentissaan Axel Oxenstierna kirjoitti Fiholmista, että se oli hänen "arvostetuin kartanonsa". Hän sanoi myös, että "niin suuri talo tuo maanviljelijälle vain vähän hyötyä, mutta aiheuttaa suuria kuluja" (eli on epäkäytännöllinen ja kallis). Hänet sittemmin haudattiin Jäderin kirkkoon.Strandleden en cykelled genom natur- och kulturbygd Nykyään perusteellisesti 1900-luvun alkuun mennessä sisustukseltaan uudistetussa eteläsiivessä asuu omistaja, kun taas pohjoissiipi on tyhjillään. Pohjoissiipeä käytettiin joskus maatilan työntekijöiden asuntona. Julkisivut ovat huonossa kunnossa ja odottavat (vuonna 2013) kunnostusta.
Omistajaluettelo noin 1302 - Valdemar Eriksson (kuningas Valdemar Birgerssonin pojanpoika) 1386 - Erik Valdemarsson kuoli (edellisen poika) 1388 - Ermegård (huomenlahjana edelliseltä) 1402 - kuningatar Margareeta I (ostettu) 1400-luku - kuningas Eerik XIII Pommerilainen (edellisen lahja) 1400-luku - Eskilstunan luostari (lahjoituksena) 1508 - piispa Otto Svinhufvud 1527 - kuningas Kustaa Vaasa otti takaisin kruunulle 1562 - Gabriel Kristersson Oxenstierna, avioitui Beata Trollen kanssa 1579 - Bengt Oxenstierna (edellisen poika), avioitui 1) Sigrid Gustafsdotter Tre Rosorin kanssa ja 2) Britta Possen kanssa. 1591 - Gustaf Oxenstierna (edellisen veli), avioitui Barbro Axelsdotter Bielken kanssa 1597 - Barbro Axelsdotter Bielke (edellisen leski) 1617 - Axel Oxenstierna (edellisen poika) 1654 - Johan Oxenstierna (edellisen poika), avioitui 1) Anna Margareta Sturen kanssa ja 2) Margareta Brahen kanssa, kuoli ilman perillisiä 1657 - Axel Eriksson Oxenstierna (edellisen veljen Erik Oxenstiernan poika), kuoli ilman perillisiä 1676 - Carl Gustaf Oxenstierna (edellisen veli), avioitui Hedvig Ebba De la Gardien kanssa. 1700 - Carl Gustaf Oxenstierna (edellisen poika), kuoli ilman perillisiä 1708 - Christina Eriksdotter Oxenstierna, avioitui pikkuserkkunsa Gabriel Oxenstierna af Croneborgin kanssa 1711 - Eleonora Elisabet Oxenstierna (edellisen tytär). Naimisissa 1) Carl Gustaf Soop af Limingon ja 2) Fredrik Christofer Dohnan kanssa. 1784 - Joachim Beck-Friis (ostettu) † 1797 1797–1907 - Beck-Friis-suku 1907 - H. von Celsing & G. Palmqvist (ostettu) 1919 - Erik Hallin 1939 - Sven Alfred Carlsson 1954 - Per Kasten Sandmark (ostettu) 1964 - Simon & Rune Berg (ostettu) 1972 - Per Olof Sandberg 1988 - Mörner-aatelissuku, Göran ja Charlotte Mörner
Lähteet
Luokka:Eskilstunan kunta Luokka:Barokin arkkitehtuuri Luokka:Södermanlandin läänin linnat