Enn Tupp (s. 30. lokakuuta 1941 Vohnja Virumaa, Viro) on virolainen entinen urheilija ja poliitikko. Hän toimi puolustusministerinä 1990-luvun alussa ja sen jälkeen Viron puolustusvoimain palveluksessa sotilasasiamiehenä useissa Euroopan maissa.
Toiminta Neuvosto-Viron aikaan
Koillis-Virossa syntynyt Enn Tupp suoritti vuonna 1962 asepalveluksen neuvostoarmeijassa, jossa hänet koulutettiin lentokoulussa radio-operaattoriksi/suunnistajaksi. Hän lensi pääasiassa Antonov An-12 -koneella. Asepalveluksen jälkeen hän valmistui vuonna 1965 ulkoisena opiskelijana Tallinnan iltalukiosta. Vuonna 1973 hän suoritti tutkinnon Tarton valtionyliopiston liikuntatieteiden tiedekunnassa.Ants Paju. Eesti spordi biograafiline leksikon.
Aktiiviurheilija ja urheilujohtaja
Enn Tupp oli jo 1950-luvulta lähtien aktiivinen ja menestynyt urheilija lajinaan ampumahiihto. Hän työskenteli vuosina 1966-1967 sähköasentajana Dynamon suksitehtaalla. Vuosina 1967-1968 hän toimi hiihtovalmentajana Võrussa Neuvosto-Viron Jōud-urheilujärjestössä, ja vuosina 1968-1969 hän johti Jōudin urheilukoulua myös Vōrussa. Vuosina 1970–1974 Tupp työskenteli sotilas- ja liikuntaopettajana Väimelan mallitilalla.
Vuosina 1969–1972 Tupp oli Viron ampumahiihtojoukkueen jäsen. Vuonna 1971 hänestä tuli Viron mestari ampumahiihdossa ja seuraavana vuonna maastoammunnassa. Vuosina 1974–1988 Tupp työskenteli Võrussa urheilujärjestö Jõudin aluepäällikkönä. Vuosina 1987-1988 hän työskenteli urheilujärjestö Kalevissa, joka oli perustettu samana vuonna yhdistettäessä Kalevin ja Jõudin urheilutoiminta.
Mukana itsenäistyvän Viron poliittisessa toiminnassa
Vuosina 1973–1988 Tupp oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) jäsen. Glasnost- ja perestroikan aikana 1980-luvun lopulla Tupp aktivoitui poliittisesti yhä enemmän. Vuosina 1987–1990 hän oli aktiivinen toimija Viron Kansanrintaman toiminnassa. Vuosina 1989-1990 hän toimi Võrun kaupungin valittuna pormestarina. Vuonna 1990 hän liittyi Viron kristillisdemokraattiseen puolueeseen (), joka sulautui vuonna 1992 konservatiiviseen Kansalliseen Koaltiopuolueeseen Isänmaa ().
Kevään 1990 Neuvosto-Viron parlamanttivaaleissa Tupp valittiin Viron tasavallan korkeimpaan neuvostoon, jossa hän kuului valtaannousseeseen Kansanrintama-ryhmään. Hän oli mukana päättämässä Korkeimmassa neuvostossa 20. elokuuta 1991 Viron itsenäisyydestä. Vuosina 1991-1992 Tupp oli Viron tasavallan perustuslakia säätävän kokouksen () jäsen ja puolustuspoliittisia kysymyksiä käsittelevän komitean puheenjohtaja. Syyskuun 1992 ensimmäisissä uuden itsenäisyyden parlamentti- eli riigikogu-vaaleissa Tupp ei saavuttanut edustajanpaikkaa riigikoguun.
Tupp nimitettiin myöhemmin Viron puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päälliköksi. Kesäkuusta marraskuuhun 1994 Tupp toimi Viron puolustusministerinä pääministeri Mart Laarin I hallituksessa jatkaen samassa virassa vielä Indrek Tarandin lyhytaikaisessa seuraajahallituksessa. Hänen puolustusministerikautenaan Viron puolustusvoimien komentajana oli Yhdysvaltain armeijan everstinä toiminut, voimakastahtoinen amerikanvirolainen Aleksander Einseln. Tuppin puolustusministeriaikaan liittyi myös venäläisjoukkojen poistuminen Virosta viimeisen venäläisen sotilasjunan poistuessa Virosta 29. elokuuta 1994. Näin syksystä 1939 alkanut venäläismiehitys oli päättynyt. Paldiskissa oli tosin vielä käynnissä Paldiskin ydinreaktorin purku.
Vuonna 1996 hänet sai Viron puolustusvoimien majurin arvon, kun hänellä oli ollut aikanaan neuvostoarmeijan kapteenin arvo. Sveitsissä vuonna 1997 suoritetun koulutuksen jälkeen hän aloitti sotilasdiplomaattisen uransa sotilasasiamiehenä Latviassa, Liettuassa ja Suomessa. Niiden jälkeen hän toimi vanhempana upseerina puolustusvoimien pääesikunnassa ulkosuhteiden koordinoinnissa, ja vuosina 2003–2007 hän työskenteli jälleen sotilasasiamiehenä Tanskassa ja Norjassa. Vuonna 2008 Tupp jäi eläkkeelle aktiivipalveluksesta saavutettuaan eläkeiän.
Vuonna 2015 Tuppista tuli Viron virkamieseläkeläisten () puheenjohtaja.
Julkaisut
Vuonna 2008 hän julkaisi romaanin "Joulukuun aurinko" kirjailija Arju Virukas. Sen koko juoni perustuu historialliseen taustaan, vaikka hahmot ovatkin fiktiivisiä. Kirjailija omisti tämän teoksen "Virossa" kuolleiden võrulaisten muistolle. Kirjan jatko-osa, vuonna 2012 julkaistu "Koristetut jumalat" kuvaa hahmojen elämän ja rakkauden tragediaa, kun he joutuvat olosuhteiden pakottamana venäläisen oligarkin seuraan.
Tunnustustukset 1971 – Neuvostoliiton mestariurheilija 1995 – Viron puolustusministeriön uusi ase 1998 – Viron puolustusministeriön ansiomitali 2000 – Liettuan tasavallan puolustusvoimien ansiomitali 2000 – Latvian tasavallan puolustusministeriön ansiomitali 2001 – Viron tasavallan puolustusministeriön kultamitali 2002 – Valtionvaakunan ritarikunta, 5. luokka 2002 - Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokka 2003 – Rauhanoperaatiokeskuksen ansiomitali 2003 – Viron puolustusvoimien ansiomitali 2006 – Valtionvaakunan ritarikunta, 3. luokka 2018 – Vapauden tammiseppelemitali
Lähteet
Luokka:Viron puolustusministerit Luokka:Virolaiset sotilaat Luokka:Virolaiset diplomaatit Luokka:Viron kommunistisen puolueen poliitikot Luokka:Riigikogun jäsenet Luokka:Isänmaaliiton poliitikot Luokka:Viron Sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikot Luokka:Virolaiset ampumahiihtäjät Luokka:Virolaiset urheiluvaikuttajat Luokka:Virolaiset urheiluvalmentajat Luokka:Virolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt