Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa (, , ”Pyhästä oliivipuusta”) on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka puolustaa syytettyä pyhän oliivipuun hävittämistä koskevassa asiassa. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 7.

Historia

Koko Attikassa oli yksityisten oliivipuiden ()Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 10. lisäksi myös puita, joita pidettiin valtion omaisuutena riippumatta siitä, kasvoivatko ne julkisella vai yksityisellä maalla. Näitä kutsuttiin nimityksellä moria (, yleensä monikossa ). Tarinan mukaan ne olivat peräisin () alkuperäisestä oliivipuusta, jonka Athene itse oli saanut versomaan Akropoliilla. Tämä käsitys oli kätevä niiden säilyttämiseksi valtion omaisuutena, sillä antamalla niille pyhä luonne ne asetettiin suoraan areiopagineuvoston valvontaan. Areiopagi järjesti niille kuukausittaiset tarkastukset ()Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 29. ja vuosittaiset erityistarkastukset ().Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 25. Morian juurineen poistaminen oli rikos, josta rangaistiin karkotuksella ja omaisuuden takavarikoinnilla.Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 41.

Mies, jolle tämä puolustuspuhe laadittiin – varakas Ateenan kansalainenLysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 21, 31. – oli alun perin syytettynä tällaisen morian eli pyhän oliivipuun hävittämisestä hänelle kuuluneella maatilalla. Koska tällainen teko merkitsi petosta valtion kassaa vastaan, alkuperäinen syytemuoto oli ollut apografē ().Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 2. Syytettä eivät kuitenkaan tukeneet ne henkilöt, jotka olivat vuokranneet valtiolta kyseisen tilan morioiden sadon (). Syyttäjät vaihtoivat siksi taktiikkaa. Nyt he syyttivät vastaajaa ainoastaan aidatun morian kannon () juurineen poistamisesta ja nostivat häntä vastaan syytteen jumalattomuudesta. Pääsyyttäjä oli eräs Nikomakhos.

Puheessa käytetyt tekniset termit vaativat selitystä. Yleisnimitys oliviipuulle oli elaia (). Tavallisia oliivipuita kutsuttiin joko pelkästään elaiai () tai idiai elaiai (); pyhiä joko moriai elaiai () tai yksinkertaisesti moriai (). Termi sēkos () tarkoitti varsinaisesti aitausta, jonka tarkoituksena oli suojata morian kantoa (), kun puu oli kaadettu tai palanut ()Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 24. – kuten usein tapahtui vihollisen ryöstöretkillä peloponnesolaissodan aikana.Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 6. Myöhemmin sēkos alkoi tarkoittaa sekä aitausta että itse kantoa; tässä merkityksessä sana esiintyy tässä puheessa (esim. ).Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 11. Joissakin puheen kohdissa elaia, vastakohtanaan sēkos, tarkoittaa täysikasvuista moriaa.Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 2, 5.

Asia käsiteltiin areiopagissa kuningasarkontin johdolla. Rikoksen väitettiin tapahtuneen Suniadeen arkonttivuonna, 95. olympiadin neljäntenä vuonna eli vuonna 397 eaa.Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 11. Puheen perusteella () oikeudenkäynti ei tapahtunut ennen vuotta 395 eaa., vaan todennäköisesti myöhemmin.Lysias: Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa 42.

Fotios kertoo, että jotkut kriitikot epäilivät tämän puheen aitoutta; ja että erityisesti reettori Paulos Germinos eli Paulos Myysialainen kielsi sen ehdottomasti – epäuskottavalla perusteella, ettei hän ymmärtänyt siitä sanaakaan.

Sisältö

Vastaaja aloittaa sanomalla uskoneensa, että rauhallinen elämä olisi itsessään suoja; mutta hän on oppinut, että palkatut ilmiantajat omaavat vallan, jota jopa syntymättömät voisivat pelätä (kohdat 1–3). Hän katsoo tehneensä tarpeeksi, jos voi osoittaa, ettei hänen tilallaan ole ollut moriaa eikä morian kantoa sen jälkeen, kun se tuli hänen haltuunsa. Tämän hän todistaa niiden vuokralaisten lausunnoilla, jotka olivat vuokranneet tilan häneltä (4–11).

Huomautettuaan, kuinka epätodennäköistä olisi ollut tehdä teko, joka tuskin olisi voinut jäädä huomaamatta (12–18), hän toteaa syyttäjän epäonnistuneen todistajien esittämisessä (19–23). Vastaajalla on useita muitakin maatiloja, joilla kasvaa runsaasti oliivipuita; mutta areiopagin ankarasta valvonnasta huolimatta häntä ei ole koskaan syytetty mistään tällaisesta rikoksesta. Tässä tapauksessa riski olisi ollut erityisen suuri. On outoa, jos Nikomakhos on muka havainnut jotakin, mikä on jäänyt virallisilta tarkastajilta huomaamatta (24–29).

Seuraavaksi hän puhuu omista julkisista palveluksistaan, syyttäjän kieltäytymisestä luovuttaa orjiaan kidutettaviksi sekä syyttäjän todistajien puutteesta. Hän kuvaa vihamiestensä pahantahtoisuutta – he ovat lahjoneet Nikomakhoksen nostamaan syytteen – ja viittaa ankaraan rangaistukseen, joka häntä uhkaa (30–41). Lopuksi hän esittää lyhyen yhteenvedon koko asiasta: se perustuu todistamattomaan väitteeseen, jota syyttäjä on kieltäytynyt saattamasta koeteltavaksi (42–43).

Arviointia

Puheesta puuttuu Richard C. Jebbin mukaan yksi viehätys, joka muualla harvoin puuttuu Lysiaalta: siinä ei ole kertomus-osiota, sillä ei ole tarinaa kerrottavana muuta kuin maatilan aiempi historia. Tässä yhteydessä voidaan panna merkille eräs varsin mielenkiintoinen seikka. Tila oli kuulunut Peisandrokselle, jolta se oli takavarikoitu, ja sitten se oli annettu julkisena lahjana Apollodorokselle Megarasta. Apollodoros tunnetaan Lysiaan puheesta Agoratosta vastaan yhtenä kahdesta miehestä, jotka suunnittelivat Frynikhoksen murhan; ja näin näyttää siltä, että hänet palkittiin yhden niin kutsutun neljänsadan oligarkian johtajan surmaamisesta antamalla hänelle toisen omaisuus.Lysias: Agoratosta vastaan 71.

Vastaajan luonteen osalta Lysias kuvaa muutamalla vedolla hiljaisen kansalaisen, joka karttaa julkisuutta (1), mutta jolle on samalla kunnia-asia hoitaa julkiset velvollisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla (34); miehen, joka kreikkalaisin termein on sekä apragmōn (, ”politiikkaan sekaantumaton”) että filotimos (, ”kunnianhimoinen”).

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Before the Areopagus: the Matter of the Olive-Stump. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Αρεοπαγιτικός περί του σηκού απολογία. Wikiaineisto. Lysias: On the Olive Stump. Perseus. Lysias: On the Olive Stump. Perseus. Lysias: Defense in the Matter of the Olive Stump. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet