Ateenan perinteisen valtiomuodon kumoamista vastaan (, ) on Lysiaan kirjoittama puhe, joka vastustaa erästä Ateenan valtiomuodon muutosta ja oli kirjoitettu pidettäväksi Ateenan kansankokouksessa. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 34.
Historia
Lysiaan Ateenan kansankokoukselle (ekklēsia) laadittujen puheiden kohtalo on ollut sama kuin hänen epideiktisten puheidensa. Näitäkin edustaa vain yksi katkelma — se, joka Lysiaan puheiden kokoelmassa on nyt viimeisenä puheena numero 34. Kuten Olympialaisen puheen katkelman, senkin Dionysios Halikarnassoslainen esittää esimerkkinä tietystä puhetyypistä.
Nimi, jota puhe tavallisesti kantaa, kuvaa sen puheeksi Ateenan perinteisen valtiomuodon kumoamista vastaan. Kun demokratia palautettiin kolmenkymmenen tyrannian kukistumisen jälkeen vuonna 403 eaa., Spartan tavoitteena oli rajoittaa sitä. Eräs Formisios ehdotti kansankokouksessa, että äänioikeus myönnettäisiin vain maanomistajille — toimenpide, joka Dionysioksen mukaan olisi sulkenut pois noin viisituhatta kansalaista. Puhe, josta Dionysios esittää otteen, pidettiin tätä ehdotusta vastaan kansankokouksen keskustelussa. Se näyttää olleen Lysiaan kirjoittama eräälle varakkaalle kansalaiselle, jota ehdotus ei henkilökohtaisesti koskettanut, ja sitä voidaan todennäköisesti pitää varhaisimpana nykyaikaan säilyneenä Lysiaan teoksena.
Sisältö
Ehdotuksen tekijöihin ja tukijoihin kohdistuvan moitteen jälkeen seuraa puhujan poliittisen vakaumuksen esitys. Vain täysi demokratia, hän sanoo, voi pelastaa valtion. Kun Ateena oli imperiumi, rajoittiko se kansalaisoikeuksia? Päinvastoin, se antoi yhden kansalaisuuden erityisoikeuksista euboialaisille. Ja jos asiaa tarkastellaan maanomistajien näkökulmasta, eivät juuri he ole koskaan hyötyneet oligarkioista. Todellisuudessa niin tämän kuin aiempienkin oligarkioiden puolustajien aikeet kohdistuvat juuri heidän omaisuuteensa (kohdat 1–5).
Jos sanotaan, että Ateena voi olla turvassa vain tottelemalla Spartaa, on muistettava, kuinka epätoivoisia ehtoja Sparta haluaisi määrätä. On varmasti parempi kuolla oikeuksiensa puolesta taistellen kuin langettaa itselleen kuolemantuomio. Mutta vaaroja on myös Spartalle, ja ne pidättelevät sitä jossain määrin. Se jättää Argoksen ja Mantineian rauhaan, koska tietää, ettei niistä ole saatavissa hyötyä, mutta että niiden ajaminen äärimmäisyyksiin olisi riskialtista; samoin se suhtautuu Ateenaan. Tämä oli Ateenan oma politiikka sen ollessa mahtavimmillaan (6–9). Olisi outoa, jos demokraatit, jotka urheasti taistelivat maanpaossa, menettäisivät nyt rohkeutensa palattuaan; jos niiden miesten pojat, jotka pelastivat Hellaan, epäröisivät vapauttaa Ateenan (10–11).
Arviointia
Dionysios Halikarnassoslainen huomauttaa tästä puheesta, ettei mikään todista sen tosiasiallisesti tulleen pidetyksi oletetussa tilanteessa, mutta että ”joka tapauksessa se on tyyliltään keskusteluun sopiva”. Juuri tästä syystä puheelta ei pidä odottaa Olympialaisen puheen katkelman sileää viimeistelyä; sen sijaan tilalla on karheampi voima. Historiallisesti tarkasteltuna puheessa on yksi kiinnostava piirre — vertaus Spartan halveksivasta pidättyväisyydestä Argosta ja Mantineiaa kohtaan ja sen todennäköisestä suhtautumisesta Ateenaan. Richard C. Jebb huomauttaa, ettei mikään osoita selvemmin sitä alennustilaa, johon kolmenkymmenen tyrannia oli Ateenan saattanut, kuin se, että kansankokouksessa puhunut mies uskalsi käyttää tällaista vertauskuvaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: Against the Subversion of the Constitution of Athens. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Περί του μη καταλύσαι την πάτριον πολιτείαν Αθήνησι. Wikiaineisto. Lysias: Against the Subversion of the Ancestral Constitution of Athens. Perseus. Lysias: Against the Subversion of the Ancestral Constitution of Athens. Perseus. Lysias: Against Subversion of the Ancestral Constitution. ToposText.
Luokka:Antiikin Ateenan politiikka Luokka:Lysiaan puheet