pienoiskuva|Anna Amalia von Braunschweig-Wolfenbüttel (tuntemattoman taiteilijan maalaus) Anna Amalia von Braunschweig-Wolfenbüttel (24. lokakuuta 1739 Wolfenbüttel, Braunschweigin herttuakunta – 10. huhtikuuta 1807 Weimar) oli Saksi-Weimar-Eisenachin herttuatar, merkittävä taiteiden suosija, kulttuurivaikuttaja ja säveltäjä.
Elämä Anna Amalian isä oli Braunschweigin herttua Karl I, äiti prinsessa Philippine Charlotte, Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelmin tytär ja Fredrik Suuren sisar. Kuusitoistavuotiaana Anna Amalia meni naimisiin kahta vuotta vanhemman Saksi-Weimarin herttua Ernst August Konstantinin kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, Karl August (1757–1828), sittemmin Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttua ja tunnettu taiteiden suosija, ja Konstantin (1758–1793), sittemmin kenraalimajuri.
Vain kolme vuotta kestäneen avioliiton jälkeen Anna Amalia jäi leskeksi, ja hänestä tuli poikansa holhoojana Saksi-Weimarin herttuakunnan hallitsija. Omaelämäkerrassaan hän on kuvannut, miten hän, nuori nainen, joka oli koko lapsuutensa ja nuoruutensa tuntenut itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, joutui yllättäen sekä tunnustamaan avuttomuutensa että löytämään itsestään keinot selviytyä uudesta tilanteesta. Anna Amalian ratkaisuna oli uhmata säätynsä perinteitä ja panostaa yhteistyöhön myös porvarillisten ammattilaisten kanssa. Hänen kerrotaan hoitaneen hallintoa taitavasti ja kohdelleen kansaa humaanisti. Vuosien 1771–72 suuren nälänhädän aikaan hän onnistui suurella vaivalla hankkimaan valtakuntaansa elintarvikkeita, jotka heti jaettiin nälkää näkeville.
Virkavelvollisuuksiensa ohella Anna Amalia harrasti taiteita, erityisesti musiikkia. Hän opiskeli itse pianonsoittoa ja sävellystä, osasi soittaa neljää instrumenttia, ja hänen ympärillään vaikutti aktiivinen muusikkojen piiri. Lisäksi hän sävelsi, maalasi ja piirsi, kirjoitti kaunokirjallisia tekstejä sekä käänsi kirjallisuutta etenkin italian kielestä, jota erityisesti rakasti. Anna Amaliaa on luonnehdittu ”saksalaisen klassismin äidiksi”: hänen hovissaan ja seurapiirissään yhdistyivät tuolle ajalle tyypilliseen tapaan taide, oppineisuus ja luonteva seuraelämä. Sinne olivat tervetulleita oppineet ja taiteilijat säätyyn ja syntyperään katsomatta.
Vuonna 1775, vapauduttuaan holhoojahallitsijan velvollisuuksistaan, hän omistautui täysin taideharrastukselleen ja vaikutti yhä voimakkaasti Weimarin kulttuurielämään. Hän perusti Weimariin teatterin ja oli myös aloitteentekijänä Weimarin museoita perustettaessa. Hänen seurapiiriinsä kuului merkittäviä kirjailijoita ja oppineita, kuten runoilijat Christoph Martin Wieland, jonka hän kutsui poikiensa opettajaksi, ja Johann Wolfgang von Goethe sekä kirjailija-filosofi Johann Gottfried von Herder. On jopa spekuloitu, että Anna Amalialla ja Goethellä olisi ollut salainen rakkaussuhde.
Vuodet 1788–90 Anna Amalia vietti Italiassa opiskellen kuvataiteita ja musiikkia. Hän kirjoitti vuonna 1799 musiikkitieteellisen tutkielman, joka valitettavasti on joutunut kadoksiin. Musiikkitieteilijä Eva Riegerin mukaan Anna Amalia ei luultavasti olisi määritellyt itseään säveltäjäksi sanan nykyisessä mielessä, mutta hänen säilyneet sävellyksensä osoittavat vankkaa osaamista, tuon ajan musiikin tuntemusta ja hyvää tyylitajua. vasen|pienoiskuva|Herttuatar Anna Amalian kirjasto Weimarissa Anna Amalian saavutusten on väitetty jääneen ansiotta liian vähälle huomiolle. Weimarin herttua Wilhelm Ernstin vuonna 1691 perustama kirjasto, joka Anna Amalian aikaan siirtyi nykyisiin tiloihinsa niin kutsuttuun vihreään palatsiin, kantaa nykyään hänen nimeään.
Lähteet
Aiheesta muualla
Anna Amalia von Braunschweig-Wolfenbüttelin teoksia digitoituina (Deutsche Digitale Bibliothek)
Luokka:Vuonna 1739 syntyneet Luokka:Vuonna 1807 kuolleet Luokka:Saksalaiset hallitsijat Luokka:Saksalaiset säveltäjät Luokka:Mesenaatit