Kuninkaallinen Vaasan rykmentti oli Suomen sodan aikana muodostettu sotilasyksikkö. Se toimi vuosina 1808-1809.

Taustaa

Ruotujakojärjestelmän uudistamiseen oli kohdistunut paineita jo vuosia. Ruotujako oli pysynyt käytännössä samanlaisena jo 70 vuotta, kun samaan aikaan väestö alueella oli kaksinkertaistunut ja viljeltävä peltoala moninkertaistunut. 1803 asetettu komissio uudisti ja laajensi ruotujakoa 1 031 ruodulla pohjanmaalla, josta 753 oli Vaasan läänissä. Suunnitelmat siitä mihin yksikköön nämä miehet sijoitetaan velloivat vuosia vailla päätöstä. 1807 vuoden jälkimmäisellä puoliskolla sotilaat oli kuitenkin rekrytoitu.Roudasmaa, s.143 Ruotujen kokoaminen tapahtui viime hetkellä, kun Suomen sota oli alkamassa alle puolen vuoden päästä. Koulutusta ei oltu vielä ehditty järjestää, vaan se jäi Suomen sodan päiviin.Alanen, Etelä-pohjanmaan historia IV, s.566-567

Rykmentin perustaminen pienoiskuva|Vasemmalla Vaasan rykmentin palvelusasu

Suomen sota alkoi helmikuussa 1808.

Maaliskuun 1808 lopulla yksikkö oli rakenteellisesti valmis ja sai nimen kuninkaallinen Vaasan rykmentti. Petander, s.24 Vaasan läänin ruotujen (753) sotilaista muodostettiin Vaasan rykmentti ja jäljelle jääneiden ruotujen sotilaat (278) liitettiin uuteen Oulun pataljoonan.Roudasmaa, s.143-144. Rykmentti vetäytyi Ouluun lopputalvesta 1808 muiden armeijan yksiköiden mukana. Rykmenttiä johti 1761 syntynyt Tukholmalaissyntyinen everstiluutnantti Gustav Wilhem Conradi.Petander, s.131

Huhtikuussa Oulun katselmuksessa rykmentti sai lopullisen muotonsa. Miesvahvuus Oulussa oli 733 miestä. Rykmentti oli vajaavahvuinen ja piti sisällään kaavaillun kahdeksan komppanian Alanen, Etelä-pohjanmaan historia IV, s.566-567 sijasta kuusi komppaniaa. Petander, s.26 Kolme komppaniaa muodostivat pataljoonan. Petander, s.28 Komppaniat oli nimetty sen pitäjän mukaan, josta oli eniten tullut sotilaita. Suomen ja ruotsinkielisiä oli eriytetty eri komppanioihin kieliongelmien välttämiseksi. Petander, s.26

Yksikkö Petander, s.28 Päällikkö Petander, s.28 I Pataljoona majuri G. A. Arnkihl Isokyrön komppania ratsumestari Erik Adolf Nordenborg Uusikaarlepyyn komppania luutnantti Claes Herman von Pfaler Närpiön komppania vänrikki Alexander Carl Diedric von Essen II Pataljoona esikuntakapteeni C. S. Hofflander Ilmajoen komppania luutnantti Carl Johan Colliander Pietarsaaren komppania luutnantti Fredrik Wilhelm von Wolcker Mustasaaren komppania esikuntavänrikki Claes Ulric von Schoultz

Vaasan rykmentti liitettiin 5. prikaatiin, joka koostui seuraavista yksiköistä : Länsipohjan henkipataljoona Pohjanmaan rykmentin vajaa pataljoona (everstiluutnantin, kemin ja pyhäjoen komppaniat) Kajaanin pataljoona Vaasan rykmentti Oulun pataljoona Meripataljoona Savon jääkärirykmentin henkipataljoona Karjalan rakuunoita Tykistöä ja miehistöä Suomen tykistörykmentistä (neljä 6-naulaista tykkiä)

Yhteensä 3 152 miestä Petander, s.28

Rykmentti Suomen sodassa

Vaasan rykmentti taisteli Johan August Sandelsin komentamien prikaatien alaisuudessa Suomen itäisellä sotanäyttämöllä. Petander, s.28

Rykmentti osallistui mm. Pulkkilan Petander, s.32, Kuopion alueen Petander, s.49-54 sekä Koljonvirran taisteluihin. Petander, s.76

Marraskuun uudelleenjärjestelyissä prikaatinumero vaihtui neljään, mutta joukot prikaatissa säilyivät samana. Sandels johti edelleen prikaatia. Petander, s.86

Yksikkö vetäytyi pääarmeijan tapaan Tornion seutuvilla vuodenvaihteessa 1808/1809. Petander, s.91

Maaliskuun 1809 lopulla Vaasan rykmentin, Oulun ja Kajaanin pataljoonien jäännöksistä muodostettiin Vaasan kenttäpataljoona. Vaasan rykmentin rippeet, 104 miestä huhtikuun katselmuksessa, sijoitettiin ensimmäiseen komppaniaan. Petander, s.107

Vaasan kenttäpataljoona taisteli viimeisen kerran 15.5.1809 Skellefteåssä. Vaasan kenttäpataljoonan, länsipohjan pataljoonan ja karjalan rakuunojen rippeistä muodostettu suomalaisjoukko koostui 700 miehestä. Heitä vastaan marssi 2 650 venäläistä, joita everstiluutnantti Johan Henrik Furumarkin johtamat suomalaiset pyrkivät viivyttämään paikkakunnalla sijainneen huoltovarikon evakuoinnin vuoksi. Vielä lähes saarroksissa yksikkö olisi ollut innokkaampi murtautumaan ulos saartorenkaasta pistinrynnäköllä kuin antautumaan, mutta Furumark haluasi säästää miestensä hengen ja määräsi antautumisen. Lappalainen ja muut, s.368-369 Aseiden luovuttamisen jälkeen suomalaiset saivat lähteä kävelemään kohti kotimaata. Petander, s.116

Jälkimaine

Rykmentti tunnettiin nuorista ja innokkaista sotilaista. Uusien ruotujen vuoksi keski-ikä olikin vain 26-27 vuotta. Alanen, Etelä-pohjalaisia taisteluissa 1, s.98

Ruotsin yleisesikunta mainitsee moniosaisessa teoksessaan Ruotsin sodasta 1808–1809: ”Vaasan kenttäpataljoonan toiminta oli erittäin kiitettävää. Oli yleisesti tiedossa, että Ruotsi oli valmis luovuttamaan koko Suomen, minkä vuoksi suomalaiset joukot eivät enää taistelisi kotimaansa puolesta. Siitä huolimatta Vaasan pataljoona oli halukas taistelemaan moninkertaisesti ylivoimaista vihollista vastaan; se oli tämän urhean joukon viimeinen urhoollinen uhraus Ruotsin isänmaan hyväksi” Petander, s.116-117

Suomalaissyntyinen maineikas sotahistorioitsija Gustaf Adolf Montgomery joka myös osallistui Suomen sotaan totesi rykmentistä; ”mikään muu rykmenteistämme ei sekä päällystönsä että miehistönsä osalta kanna niin tahratonta kilpeä kuin kunnianarvoisa Kuninkaallinen Vaasan rykmentti.” Petander, s.116-117

Lähteet

Viitteet

*