Geenitekniikkalaki (, ) on Suomen lainsäädäntöön kuuluva laki, jonka tarkoituksena on edistää geenitekniikan eettistä ja turvallista käyttöä ja kehittymistä sekä suojella ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä geenimuunnelluilta organismeilta (GMO). Lain soveltamisalaan ei kuulu ihmisten periytyvien geenien muokkaus, joka on Euroopan unionissa (EU) kiellettyä.
Laki tuli voimaan vuonna 1995, mutta sitä on muutettu useasti. Sitä täydentävät valtioneuvoston asetus geenitekniikasta (SDK 928/2004) sekä monet sosiaali- ja terveysministeriön antamat asetukset. Laki perustuu EU:n geenimuunneltujen organismien tarkoituksellista levittämistä ympäristöön käsittelevään direktiiviin (2001/18/EY, aiemmin 90/220/ETY) ja geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljettua käyttöä koskevaan direktiiviin (2009/41/EY, aiemmin 90/219/ETY). EU:n GMO-lainsäädännön taustalla vaikuttaa biodiversiteettisopimukseen kuuluva Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja.
Valvonta ja rikkomukset Geenitekniikkalain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa Suomen kansallinen toimivaltainen viranomainen on geenitekniikan lautakunta, joka myös johtaa geenitekniikkalain valvontaa. Muita valvontaviranomaisia ovat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Suomen ympäristökeskus ja Ruokavirasto.
Lain rikkomisesta voi seurata hallinnollisia seuraamuksia, kuten sakkoja tai toiminnan keskeyttäminen. Rikkomukset voivat johtaa rangaistuksiin myös muun muassa terveyden vaarantamisesta, geenitekniikkarikoksesta tai ympäristön turmelemisesta.
Historiaa ja taustaa Lain alkuajat Ensimmäinen monen eri organismin DNA:ta sisältävä yhdistelmä-DNA-molekyyli luotiin geenitekniikan keinoin vuonna 1972. Kehitetyn yhdistelmä-DNA-tekniikan turvallisuushuolet johtivat vuoden 1975 Asilomarin konferenssiin, jossa luotiin perusta geenitekniikan säätelylle. Yhdysvaltain terveysvirasto laati konferenssin pohjalta vuonna 1976 julkaistun ohjeistuksen yhdistelmä-DNA:n tutkimukseen.
Suomen geenitekniikkalaki astui voimaan 1. kesäkuuta 1995.
Vuonna 2000 allekirjoitettiin Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja, ja se tuli voimaan 11. syyskuuta 2003. Pöytäkirja on osa Yhdistyneiden kansakuntien biodiversiteettisopimusta, ja siinä määritellään menettelytavat geenimuunneltujen organismien kansainväliseen käyttöön ja kuljettamiseen. Pöytäkirjassa sovitut asiat on sisällytetty EU:n geenitekniikkasäädöksiin, etenkin GMO:iden avointa käyttöä ja tarkoituksellista ympäristöön levittämistä koskevaan direktiiviin (2001/18/EY). Suomessa se astui voimaan syksyllä 2004.
Geenitekniikkalakia ja -asetusta uudistettiin vuoden 2002 tienoilla siten, että ne tukivat aiempaa paremmin biodiversiteetin suojelua.
Vuonna 2003 Euroopan komissio nosti kanteen Suomea vastaan, koska geenimuuneltuja organismeja koskevaa kansallista lainsäädäntöä ei pantu täytäntöön ajoissa. Se oli suunniteltu tehtäväksi geenitekniikkalain muutoksella. Syy viivästymiselle oli Suomen mukaan lainsäädäntötekninen.
Heinäkuussa 2004 Kansalaisten Bioturvayhdistys ja Ekometsätalouden liitto jättivät tutkintapyynnön poliisille Metsäntutkimuslaitoksen sekä Helsingin, Joensuun ja Oulun yliopistojen organisoimasta kokeesta, jossa kasvatettiin muuntogeenisiä koivuja osana puiden hiili- ja typpiaineenvaihduntaan liittyvää laajempaa tutkimusta. Järjestöt epäilivät kokeen rikkovan geenitekniikkalakia. Tutkintapyyntö ei johtanut esitutkintaan, mutta koe keskeytettiin lopulta ilkivallan takia.
Uudet genomitekniikat Vuonna 2012 kehitettiin geenisakset eli CRISPR-pohjainen genominmuokkausmenetelmä, joka teki geenimuuntelusta nopeaa, täsmällistä ja aiempaa edullisempaa. Geenisaksia ja vastaavia menetelmiä, joilla voidaan muuuttaa organismin perimää suoraan, kutsutaan uusiksi genomitekniikoiksi (, lyh. NGT).
Geenitekniikan lautakunnalle ilmoitettiin keväällä 2017 muun muassa Helsingissä julkisesti kasvatetuista geenimuunnelluista oransseista petunioista, jotka vaikuttivat päässeen huomaamatta karkaamaan laboratoriosta kaupalliseen levitykseen vuosikymmeniä aiemmin. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira veti 27. huhtikuuta kahdeksan petunialajiketta pois markkinoilta, koska niille ei ollut haettu geenimuunnellun tuotteen edellyttämiä lupia. Lajikkeet eivät viranomaisten mukaan olleet vaarallisia ihmisille tai ympäristölle.
Kritiikkiä Uudet genomitekniikat ja EU:n lainsäädäntö Kaikkien Yleisradion vuonna 2018 haastattelemien alan asiantuntijoiden mielestä geenitekniikkalainsäädäntö ei ollut EU:ssa, ja siten myöskään Suomessa, pysynyt kehityksen perässä. Helsingin yliopiston elintarvikehygienian professori Johanna Björkrothin mukaan ”nykyistä lainsäädäntöä on hyvin vaikea soveltaa uusiin tekniikoihin”. Esimerkiksi geenisaksia pidettiin aiempia tekniikoita luonnollisempana, ja Helsingin yliopiston kasvibiologian professori Jaakko Kangasjärvi kuvaili menetelmällä päästävän samoihin tuloksiin kuin risteyttämisellä, mutta käytännössä perimältään identtisiä muuntogeenisiä ja risteytettyjä organismeja kohdeltiin lainsäädännössä eri tavoin. Biotekniikan tutkija Lauri Reuter piti raskasta lupamenettelyä vanhentuneena ja ehdotti oranssien petunioiden vaarattomiksi toteamisen myötä, että lajien turvallisuutta arvioitaisiin niiden ominaisuuksien eikä jalostuksessa käytettyjen menetelmien perusteella.
Vihreä liitto kannatti ensimmäisenä eduskuntapuolueena vuonna 2022 GMO-sääntelyn purkamista. Vihreiden nuorten puheenjohtaja Jami Haavisto ihmetteli tuolloin, miksi kasvien ”hallittu ja tavoitteellinen” muokkaus geenisaksilla on kielletty mutta ”täysin sattumanvarainen ja hallitsematon” mutaatioiden tuottaminen siementen säteilyttämisellä ei. Aiemmin geenitekniikkaan kriittisemmin suhtautunut puolue kutsui sitä vuonna 2017 ”jalostusmenetelmäksi muiden joukossa”.
Vuonna 2023 Euroopan komissio esitti kasvien geenimuuntelua koskevan lainsäädännön löysäämistä. Kesäkuussa 2026 Euroopan unionin neuvosto ja parlamentti hyväksyivät asetuksen, jolla kevennetään uusilla genomitekniikoilla tuotettujen kasvien sääntelyä ja vahvistetaan maatalouden ja elintarviketeollisuuden kilpailukykyä.
Katso myös Varovaisuusperiaate
Lähteet
Geenitekniikkalaki Luokka:Geenitekniikka Luokka:Bioturva