Paluusta (, ) on Andokideen kirjoittama puhe, jonka hän piti Ateenan kansankokouksessa. Se oli osa Andokideen yritystä saada palata Ateenaan sen jälkeen kun hänet oli karkotettu sieltä vuonna 415 eaa. syytettynä jumalanpilkasta. Puheen numero Andokideen puheiden joukossa on 2.

Historia Tausta

Paluusta oli Andokideen yksityisasiaa koskenut puhe Ateenan kansankokouksessa. Andokideen säilyneiden puheiden joukossa puhe on toisena puheen Mysteereistä jälkeen. Se liittyy kuitenkin varhaisempaan vaiheeseen hänen elämässään. Vuonna 415 eaa. Andokidesta syytettiin Ateenan hermien häpäisemisestä Alkibiadeen tavoin. Hän säilytti henkensä ryhtymällä ilmiantajaksi, mutta hänet tuomittiin menettämään kansalaisoikeutensa osittain ja lähtemään maanpakoon Ateenasta.

Myöhemmin Andokides halusi palata Ateenaan. Puheen Paluusta tarkoituksena oli poistaa tietyt oikeudelliset esteet, joiden väitettiin yhä koskevan häntä. Vuonna 415 eaa. antamansa paljastukset hän oli tehnyt syytesuojan turvin. Pian tämän jälkeen säädetty Isotimideen asetus kuitenkin kielsi kaikkia niitä, jotka olivat syyllistyneet jumalanpilkkaan ja tunnustaneet sen, tulemasta agoralle tai temppeleihin. Hänen vastustajansa väittivät, että tämä asetus koski myös Andokidesta.

Koska kyseessä on yksityisasiaa koskeva kansankokouspuhe, puhe kuuluu samaan kategoriaan kuin puhe, jonka Demostheneen sanotaan kirjoittaneen Difilokselle tämän vaatiessa valtiolta palkintoa. Andokidesta syytetään Pseudo-Lysiaan puheessa siitä, että hän olisi lahjonut kansankokouksen puheenjohtajat päästäkseen puhumaan. Tätä ei ole pakko uskoa. Mutta se paino, jonka hän itse antaa aiemmin neuvostolle antamilleen tiedoille, viittaa siihen, että ilman tällaista suositusta hänen olisi ollut vaikea saada kansalta puheenvuoroa.

Ajoitus

Puhe Paluusta ei sisällä muuta sisäistä ajoitustietoa kuin että se on pidetty vuosien 411 ja 405 eaa. välillä. F. Blass ajoittaa sen vuoteen 409 eaa. Eräs seikka, jota hän ei ole huomioinut, tekee kuitenkin lähes varmaksi, ettei puhetta ole voitu pitää enää kesän 410 eaa. jälkeen. Andokides korostaa palvelusta, jonka hän on tehnyt Ateenalle hankkimalla viljaa Kyprokselta. Tässä toimituksessa oli ollut viivytyksiä, mutta hän sanoo selvittäneensä asian: neljätoista viljalaivaa olisi aivan pian saapumassa Pireukseen ja lisää olisi tulossa.

Se, mikä oli tehnyt tästä viljalähetyksestä Ateenalle tärkeän, oli tavallisen Mustaltamereltä tulleen tuonnin keskeytyminen. Vuonna 411 eaa. Ateena menetti Bosporoksen hallinnan Khalkedonin kapinan myötä ja Hellespontoksen hallinnan Abydoksen luopumisen myötä. Vuonna 410 eaa. Kyzikoksen taistelu johti Ateenan vallan palautumiseen Propontiissa ja sen salmissa. Mustanmeren viljakauppa suuntautui taas Ateenaan; ja syksyllä 410 eaa. Spartan Agis II näki epätoivoisena Dekeleian asemapaikastaan, kuinka suuri määrä viljalaivoja purjehti Pireukseen. Se hyöty, josta Andokides vaatii niin suurta kiitollisuutta, ei siis olisi ollut kovinkaan merkittävä, jos se olisi toteutunut enää vuoden 410 eaa. puolivälin jälkeen. Neljänsadan hallitus kaadettiin kesäkuun puolivälissä vuonna 411 eaa., ja on luontevaa olettaa, että Andokides olisi pyrkinyt palaamaan Ateenaan viimeistään seuraavan vuoden aikana. Näin puhe ajoittunee vuosiin 411–410 eaa.

Sisältö

Puheen johdannossa Andokides osoittaa halveksuntaa niitä miehiä kohtaan, jotka yhä torjuvat hänen pyrkimyksensä auttaa Ateenaa, ja viittaa salaisiin tietoihin, joita hän on luottamuksellisesti antanut neuvostolle (kohdat 1–4). Niin sanotut rikokset, jotka hän teki ”nuoruuden typeryydessä”, ovat hänen mukaansa onnettomuuksia. Niistä paljastuksista, joihin hänet viisi vuotta aiemmin pakotettiin, hän ansaitsee säälin — jopa kiitollisuuden — eikä vihaa (5–9).

Sen jälkeen Andokides kertoo elämästään maanpaossa, palveluksistaan Samoksella vuonna 411 eaa., paluustaan Ateenaan neljänsadan hallituksen aikana ja vangitsemisestaan Peisandroksen aloitteesta, syytettynä demokratian ystäväksi (10–16). Valtiomiehet ja sotapäälliköt palvelevat valtiota valtion varoilla — hän on palvellut sitä omalla kustannuksellaan. Eivätkä nämä palvelukset vielä ole ohi. Kansalle paljastetaan pian ne salaisuudet, jotka hän on kertonut neuvostolle, ja pian Pireukseen saapuu viljalaivoja, jotka hän on onnistunut hankkimaan (17–21). Vastineeksi tästä kaikesta hän pyytää vain yhtä asiaa — alkuperäisen syytesuojan noudattamista, jonka hänen vihollisensa olivat mitätöineet (22–23).

Päätösosa alkaa erikoisella argumentilla: Kun ihminen tekee virheen, syy ei ole ruumiin vaan mielen. Mutta hänellä on nyt uusi mieli. Jäljellä vanhasta Andokideesta on vain viaton ruumis (24). Koska hänet tuomittiin menneiden tekojen vuoksi, hänen nykyisistä teoistaan tulisi iloita. Hänen sukunsa on aina ollut isänmaallinen: hänen isoisänsä taisteli peisistratideja vastaan, ja hän itsekin on kansan ystävä. Hän tietää hyvin, ettei kansa ole syyllinen häntä kohtaan tehtyyn vääryyteen; sen saivat aikaan samat neuvonantajat, jotka ajoivat oligarkian valtaan. Kansan on syytä katua myös väärää tuomiota (25–28).

Arviointia

Tässä puheessa kansankokoukselle on Richard C. Jebbin mukaan jyrkkä kontrasti siihen Mysteereistä -puheessa esitettyyn puolustukseen, jonka Andokides esitti oikeudessa samoista syytteistä noin yksitoista vuotta myöhemmin, 399 eaa. Tuolloin hän kiistää kaiken syyllisyyden, hyökkää vastustajiaan vastaan pilkalla ja puhuu itsevarmasti, vapauttaen vilkkaan kerrontataitonsa. Tässä taas hän puhuu nöyrästi ja katuen nuoruutensa ”hulluutta”, valittaa tunteikkaasti kokemaansa vainoa ja anoo yhtä ainoaa suosiota — pientä palvelusta, joka olisi hänelle suuri ilo mutta kansalle vaivaton. Vuonna 399 eaa. hän on uhmakas; vuonna 410 eaa. melkein nöyryytetty. Vuonna 410 eaa. hänen vihollistensa esiin nostamat syyllisyyden jäljet olivat yhä tuoreita. Seuraavaan puheeseen mennessä ne olivat haalistuneet — ei vain ajan kulumisen vaan ennen kaikkea vuoden 405 eaa. katastrofin myötä, joka pyyhkäisi Ateenan yli ja jätti kaikki entiset muistot varjoon kolmenkymmenen tyrannin hallinnon rinnalla. Mysteereistä-puheen Andokides, varakas koregi, pyhiinvaelluksen valvoja ja pyhän aarteen haltija, jonka tukena oikeudessa olivat kansansuosiosta nauttivat poliitikot ja hänen heimonsa valitsemat asianajajat, on aivan eri henkilö kuin huolestunut anelija, joka puheessaan Paluusta pyytää turhaan suosiollisuutta.

Puheen tyylistä on Jebbin mukaan vähän huomioitavaa, paitsi että se eroaa selvästi puheesta Mysteereistä, aivan kuten puheiden sävykin eroaa. Mysteereistä-puheessa hän on lavea, huoleton, eläväinen; tässä hän on tiiviimpi, koska hän ei uskaltanut esittää pitkää kertomusta vihamieliselle yleisölle, enemmän rakenteellinen, ja selvästi tylsempi. Ainoastaan yhdessä kohdassa hänen luontaisen tyylinsä dramaattinen voima välähtää — kun hän kuvaa ilmestymistään neljänsadan neuvoston eteen: ”Jotkut neljästäsadasta saivat tietää, että olin saapunut; he etsivät minut heti, pidättivät minut ja veivät neuvoston eteen. Heti Peisandros oli vieressäni: ’Neuvoston jäsenet, syytän tätä miestä viljan ja airojen viemisestä viholliselle’" (14).

Lähteet

Kirjallisuutta

Andocides: On his Return. Teoksessa

Aiheesta muualla

Ανδοκίδης: Περί της εαυτού καθόδου. Wikiaineisto. Andocides: On his Return. Perseus. Andocides: On his Return. Perseus. Andocides: On his Return. ToposText.

Luokka:Andokideen puheet