III tetralogia: Syyte murhasta itsepuolustukseen vetoavaa vastaan (, ) on Antifonin kirjoittama neljän oikeuspuheharjoituksen sarja, joka liittyy kuvitteelliseen murhaoikeudenkäyntiin. Puheiden numero Antifonin puheiden joukossa on 4.
Historia
Tetralogian puheet ovat esimerkkiharjoituksia Antifonin koululle tai puheharjoituksia kuvitelluista oikeustapauksista. Antifon kirjoitti kolme tällaista tetralogiaa, joissa jokaisessa oli nimen mukaisesti neljä puhetta. Muut ovat I tetralogia (Syyte tuntemattoman tekijän tekemästä murhasta) ja II tetralogia (Syyte tahattomasta taposta).
Kolmannessa ja viimeisessä tetralogiassa on kyse tapauksesta, jossa nuorempi mies oli pahoinpidellyt vanhahkoa miestä niin pahoin, että tämä menehtyi muutaman päivän kuluttua. Nuorta miestä syytetään murhasta Areiopagin neuvoston edessä. Tapauksessa tulee esiin eräitä Ateenan henkirikoslainsäädännön erityispiirteitä.
Sisältö
Tetralogia koostuu kahdesta syytepuheesta ja kahdesta puolustuspuheesta samaan aiheeseen liittyen — syytös, väistö, vastaus ja vastaus vastaukseen.
Syyttäjä vetoaa lyhyessä puheessaan ennen kaikkea tuomareiden paheksuntaan ja tuo vaikuttavassa kohdassa esiin, kuinka vakava synti on riistää lähimmäiseltä jumalan lahja – elämä (kohdat 1.1–4). Puolustaja vastaa, että jos kuolema katsotaan tapaturmaksi, vastuu kuuluu lääkärille, jonka taitamattomaan hoitoon mies kuoli; mutta jos tekoa pidetään tahallisena, silloin murhaaja on vainaja itse, koska hän löi ensimmäisen iskun ja näin sai tapahtumien ketjun liikkeelle (2.3–5). Syyttäjä vastaa, ettei ole todennäköistä, että vanhus olisi lyönyt nuorempaa ensin (3.2); ja että lääkärin syyttäminen on mieletöntä – yhtä järjetöntä olisi syyttää niitä, jotka kutsuivat lääkärin paikalle (3.5). Tässä kohden seuraisi tavanomaisesti puolustajan toinen puhe. Syytetty on tällä välin kuitenkin hyödyntänyt ateenalaista lakia ja vetäytynyt vapaaehtoiseen maanpakoon. Tuomareilla ei ole enää valtaa rangaista häntä. Eräs ystävä, joka oli ollut läsnä riidan aikana, astuu kuitenkin esiin puolustamaan syytetyn viattomuutta. Hänen mukaansa syyllisyys kuuluu vanhukselle, joka – kuten voidaan todistaa – löi ensimmäisen iskun (4.2–5); hän on yhtä aikaa murhattu ja murhaaja (4.8).
Arviointia
Puolustuksen linja on Richard C. Jebbin mukaan huomionarvoinen. Se nojaa pääasiassa väitettyyn provokaatioon, jonka vainaja aiheutti. Sitä ei kuitenkaan käytetä lieventävänä asianhaarana, vaan välineenä syyllisyyden täydelliseen siirtämiseen syytetystä kuolleeseen. Ateenan laki tunsi vain kaksi henkirikoksen muotoa: täysin tahaton ja harkitusta teosta johtuva. Jälkimmäisessä tapauksessa – riippumatta siitä, oliko tarkoituksena tappaa vai ei – jonkun oli oltava murhaaja. Näin ollen puolustukselle ei riittänyt osoittaa, että syytetty oli aiheuttanut kuoleman ilman tappamistarkoitusta ja provokaation alaisena. Oli pakko esittää, että vainaja oli itse syyllinen omaan kuolemaansa.
Kolmannen tetralogian kirjallinen muoto ansaitsee huomiota kahdesta syystä: ensinnäkin syyttäjän ensimmäisen puheen kielen juhlallisuudesta ja majesteettisuudesta; toiseksi puolustajan ensimmäisen puheen osasta, jossa retorinen kysymys ja vastaus tuovat siihen eloisuutta, joka tyylillisesti erottaa sen muista tetralogioiden kokoelman puheista.
Lähteet
Kirjallisuutta
Antiphon: The Third Tetralogy. Teoksessa
Aiheesta muualla
Αντιφών: Κατηγορία φόνου κατά του λέγοντος αμύνασθαι. Wikiaineisto. Antiphon: The Third Tetralogy. Perseus. Antiphon: The Third Tetralogy. Perseus.
3