Lähde janoaville (, Krynytsja dlja sprahlyh’) on vuonna 1965 valmistunut ukrainalainen draamaelokuva, jonka ohjasi Juri Illjenko.
Elokuvan tarina keskittyy vanhaan mieheen, Levkoon, joka on jäänyt yksin perheensä hylättyä hänet. Levko huolehtii kylän lähteestä, muistelee menneitä ja valmistautuu elämänsä loppuun. Kun hänen perheensä palaa takaisin kylään, hän nousee haudastaan liittyäkseen heihin. Elokuvan keskeinen teema on sukupolvien välinen etäisyys, perheen ja juurien merkitys sekä identiteetin säilyttäminen muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa.
Elokuva sai aikoinaan kielteistä palautetta neuvostoviranomaisilta, jotka pitivät elokuvaa ideologisesti ongelmallisena, minkä vuoksi sen julkaisua viivytettiin yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Lopulta elokuva nähtiin vasta vuonna 1987. Elokuva tunnetaan myös siitä, että siinä käytettiin ensimmäistä kertaa varsinaista ”konkreettista musiikkia” ukrainalaisessa elokuvassa. Säveltäjä Leonid Grabovski työskenteli elokuvan musiikin parissa, ja hänen kokemuksensa työprosessista oli arvokas näkökulma teoksen syntyyn.
Illjenko muisteli, että elokuvan yksi kohtaus muistuttaa visuaalisesti Andrei Tarkovskin Peili-elokuvan vastaavaa hetkeä, mutta todellisuudessa Lähde janoaville tehtiin ensin. Hän sai kritiikkiä siitä, että kohtauksen nähtiin olevan kopio Tarkovskilta, vaikka oli tehnyt sen aikaisemmin.
Lähteet
Luokka:Ukrainalaiset elokuvat Luokka:Neuvostoliittolaiset draamaelokuvat Luokka:Vuoden 1965 neuvostoliittolaiset elokuvat