Lahti () on Suomen kaupunki ja Päijät-Hämeen maakuntakeskus, joka sijaitsee Vesijärven etelärannalla Päijät-Hämeen maakunnassa. Lahden kaupungissa asuu noin ja laajemmin Lahden seudulla noin henkeä. Lahti on Suomen :nneksi suurin kunta ja lähikuntineen kuudenneksi suurin kaupunkialue.
Kaupungin pinta-ala on km², josta km² maata ja loput km² sisävesiä. Lahti on nuorin Suomen niin sanotuista vanhoista kaupungeista.
Lahden kaupunki ja Nastolan kunta yhdistyivät 1. tammikuuta 2016 uudeksi Lahden kaupungiksi. Lahden naapurikuntia ovat Asikkala, Heinola, Hollola, Iitti ja Orimattila.
Historia
Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta erään Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista. Ensimmäinen asiakirjamaininta Hollolan pitäjään kuuluneesta Lahden kylästä on vuodelta 1445. Hämeen maakirjassa vuodelta 1558 mainitaan Lahden kylässä olleen 24 taloa.
Vaikka Lahden kylä oli suuren Hollolan pitäjän takamaita ja kooltaan pieni, sen sijainti oli liikenteellisesti merkittävä. Sen kautta kulki jo 1400-luvulla Hämeenlinnasta Viipuriin johtanut Ylinen Viipurintie, josta erkani Lahden kohdalla Olavinlinnaan johtanut Suur-Savon Valtatie. Kun Hollolan pitäjä vuonna 1672 sai markkinaoikeudet, markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä, ”joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella ja kaikista neljästä kaupungista, Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta sopivan matkan päässä”. Lahdesta tuli näin puoleksi vuosisadaksi huomattava markkinapaikka, jossa kävivät kauppaa kaikkien neljän kaupungin porvarit. Vuonna 1727 markkinat kuitenkin siirrettiin Helsingin porvarien aloitteesta Asikkalan Anianpeltoon, jonne oli paremmat yhteydet Päijänteen vesistöstä. Vesijärven ja Päijänteen Asikkalassa yhdistävä Vääksyn kanava valmistui vuonna 1871. Markkinoiden menettämisen jälkeen Lahti taantui sangen merkityksettömäksi maalaiskyläksi 1800-luvun lopulle asti.
Vuonna 1863 ryhdyttiin rakentamaan Riihimäki–Pietari-rautatietä, joka kulki Salpausselän harjua pitkin ja Lahden kylän kautta. Ensimmäinen veturi ajoi Lahteen elokuussa 1869, ja seuraavan vuoden alussa vihittiin käyttöön koko Riihimäki–Pietari-rataosuus. Rautatien valmistuessa Lahden kylässä oli vain kahdeksantoista taloa mutta rautatien ansiosta kylä alkoi nopeasti kasvaa ja kehittyä. Lahteen alkoi syntyä saha- ja puunjalostusteollisuutta, jonka toimintaa edesauttoi Vääksyn kanavan avautuminen 1871 ja sen kautta saavutettu vesiväylä Keski-Suomeen ja sen metsiin.
Lahden kylä tuhoutui lähes täysin tulipalossa kesäkuussa 1877. Lahdesta oli suunniteltu kaupunkia, ja siitä tulikin kauppala.
Kauppala (1878–1905) pienoiskuva|Lahden keskustaa mäkihyppytornista nähtynä. Kauppalanoikeudet Lahti sai 24. toukokuuta 1878 keisari Aleksanteri II:n käskyllä. Lahden kauppala kuului silti edelleen Hollolan kuntaan. Samana vuonna lääninarkkitehti Alfred Caween suunnitteli Lahden kauppala sen ensimmäisen asemakaavan, johon kaupungin nykyinen ydinkeskusta yhä perustuu. Kaavassa oli 22 korttelia ja se oli empirekaudelle tyypillisesti suorakulmainen ruutusommitelma. Kauppala rakennettiin rautatieaseman pohjoispuolelle.
Lahden vaakunaksi tuli kuva liekehtivästä junan pyörästä sataman ja rautatieaseman merkityksen vuoksi.
Lahtelaiset pyrkivät saamaan kauppalalle kaupungin aseman jo 1890-luvun lopulla. Hollolan kunta vastusti aietta voimakkaasti. Hämeen läänin kuvernööri asettui kannattamaan suunnitelmaa vuonna 1900 ”ottaen huomioon viime vuosina tapahtuneen suuren edistymisen ja liikkeen vilkastumisen”.Puheenjohtaja Viljanen loi katsauksen Lahden historiaan valtuuston juhlaillallisella Ilkka Viljasen puhe 31.10.2005, viitattu 6.10.2014
Alueen kehitystä edisti se, että siellä oli tarjolla tarpeeksi työvoimaa ja se, että 1800-luvun lopulla monet liike-elämää ja yritystoimintaa siihen asti koskeneet rajoitukset poistettiin.
Kaupunki (1905–1999) vasen|pienoiskuva|Lahden kaupungintalo valmistui vuonna 1912. Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905. Asukkaita oli tuolloin 3000. Kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta, mutta Venäjän lakkojen ja levottomuuksien vuoksi asia saatiin tiedoksi Suomessa vasta 16. marraskuuta 1905, joka on näin ollen Lahden kaupungin perustamispäivä. Kaupungintalon rakentamista alettiin suunnitella seuraavana vuonna. Vuonna 1910 järjestettiin kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehti Eliel Saarinen ja kaupungintalo valmistui kaksi vuotta myöhemmin.
Lahden teollisen huonekaluvalmistuksen katsotaan alkaneen vuodesta 1906, jolloin tehtailija Mikko Nupponen perusti Lahteen Vihdin puuseppäin huonekaluliikkeen.
Lahteen valittiin pormestariksi Otto Lyytikäinen, joka alkoi toimia virassaan vuonna 1907. Kaupunkia kehitettiin isoilla lainoilla. Vuonna 1910 kaupungilla oli lainaa kymmenen kertaa enemmän kuin sen vuotuiset verotulot olivat.
Suomen sisällissodassa Lahdessa käytiin ratkaisevia taisteluja. Lahden punakaarti otti vallan kaupungissa tammikuussa 1918 ja piti sitä hallussaan kolme kuukautta, kunnes Loviisassa maihinnousseet saksalaiset joukot valloittivat kaupungin huhtikuussa. 28. tammikuuta alkaen Lahden kaupunki oli Suomen kansanvaltuuskunnan toimeenpanovallan alaisena 19. huhtikuuta asti. Kaupungin siviilihallintoa johti tänä aikana Hugo Ilmari Kautto, joka oli kaapannut vallan Lahdessa. Lahden länsipuolelta kohti Venäjää paenneet punaiset antautuivat rajujen taistelujen jälkeen. Lahden keskustan tuntumassa olleelle Fellmannin pellolle pystytettiin väliaikainen vankileiri johon koottiin noin 20 000 antautunutta punaista. Yli puolet näistä siirrettiin myöhemmin Hennalan vankileirille, josta tuli yksi sisällissodan suurimmista vankileireistä. Entisen Fellmannin pellon paikalle on perustettu Fellmannin puisto jossa paljastettiin vuonna 1978 suuri punavankien muistomerkki.
1900-luvun alkupuoliskolla Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina. Edelläkävijänä toimi August Avonius, joka vuonna 1918 perusti Lahteen huonekalutehtaan. Hän muutti sukunimensä myöhemmin Asko-Avoniukseksi yhtiönsä Askon mukaan.
Riihimäki–Pietari-rautatien rakentaminen paransi Lahden logistista asemaa ratkaisevalla tavalla. 1920-luvulla perustettiin Lahden radioasema. Ensimmäiset Salpausselän hiihtokisat järjestettiin vuonna 1923, ja ensimmäiset kansainväliset kisat vuonna 1926. Hyväksi kilpailupaikaksi Salpausselän tekee keskeinen sijainti Suomessa sekä jääkauden muovaama vaihteleva maasto.
Vuonna 1927 Yleisradio päätti rakennuttaa uuden yleisradioaseman parantaakseen kuuluvuuttaan Helsingin ulkopuolella. Lahden pitkäaaltoasema otettiin käyttöön 22. huhtikuuta 1928.
Lyytikäinen toimi pormestarina vuoteen 1930 asti, jolloin Lahti siirtyi kunnallislain muutoksen myötä kaupunginjohtajajärjestelmään. Ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi valittiin Arvi Hällfors.
Kaupunki kasvoi jälleen voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalasta muutti noin 10 000 ihmistä Lahteen. Talvisodan aikana kaupunkiin tuli kivennapalaisia, jatkosodan aikana evakkoja Äyräpäästä.
1950-luvun alussa kaupungissa toimi Asko, Vikströmin suvun Lahden Puukalusto (Isku vuodesta 1961 lähtien) ja noin 50 muuta pientä ja keskisuurta huonekaluteollisuuden yritystä.
Metalliteollisuutta Lahdessa edustivat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan ”Ei oo Lahden voittanutta”, ”Moi Lahtelaista!” ja tuotemerkeillään, kuten olutmerkit Lahden Erikoinen ja Lahden Sininen.
Vuonna 1960 Lahti oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Kaupungin keskusta oli täynnä kerrostaloja, kun kaupunkia päätettiin laajentaa asumalähiöihin: Kivimaalle, Metelinmäelle ja Pyhättölänmäelle. Mallasjuoman tehdaskompleksia laajennettiin. 1960-luvun alussa Lahden huonekaluvalmistajien määrä oli suurimmillaan, niitä oli noin sata. Mukkulaan rakennettiin saha vuonna 1965. Iskun ja Askon lisäksi merkittäviä tehtaita olivat Nupponen ja Häkli sekä SOK:n Vilka ja Sotka.
Kaupunki jatkoi nopeaa kasvua 1960- ja 1970-lukujen suuren maaltamuuton aikoina. Lahden uudet asukkaat olivat kotoisin pääosin maaseudulta Karjalasta ja Savosta. Vuonna 1971 Mukkulaan rakennettiin lastulevy- ja vaneritehtaat. 1970-luvulla Salpausselälle rakennettiin hyppyrimäet.
Kaupungin kasvu pysähtyi ensimmäiseen öljykriisin aiheuttamaan lamaan 1975–1976. Suuret työnantajat alkoivat tehostaa toimintaansa, eikä väestönkasvu voinut enää jatkua työllistymisen varassa.
Lahti rakensi julkikuvaansa muun muassa talviurheilukaupunkina. Siellä järjestettiin hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1978, jolloin rakennettiin kisakylä Riihelään, ja 1989, jolloin uusi kisakylä nousi Lahden asemantaustaan.
Vuonna 1980 Lahdessa oli noin 95 000 asukasta. Kaupunkiin rakennettiin uusi teatteritalo (1983), työväenopisto- ja yliopistokoulutusta tarjoava aikuiskoulutuskeskus (1987) ja maakuntakirjasto (1990).
pienoiskuva|pysty|Harjukatu. Valtio teki 1990-luvun laman jälkeen Lahden kannalta tärkeitä investointeja. Niihin kuuluvat Helsingistä Lahden kautta Heinolan Lusiin saakka ulottuva moottoritie sekä Keravalta Lahteen rakennettu oikorata. Valtio tuki myös Sibeliustalon rakentamista ja Urheilukeskuksen uudistamista. Vuonna 1993 Yle lopetti lähetykset pitkille aalloille ja Lahden AM-asema suljettiin. Paikasta tehtiin museo, museotoiminta siellä oli tosin aloitettu jo vuonna 1968.
Lahden ammattikorkeakoulu perustettiin vuonna 1996 ja samana vuonna lähes koko Päijät-Hämeen ammatilliset oppilaitokset yhteen koonnut Päijät-Hämeen koulutuskonserni.
Kaupunki (2000–) pienoiskuva|pysty|Laaksokatu. Suurkonsertteja ja muita tilaisuuksia varten rakennettu Sibeliustalo valmistui vuonna 2000 Vesijärven rantaan. Lahden yliopistokampus perustettiin vuonna 2001 (alun perin Lahden yliopistokeskus). Yliopistokampuksella toimivat Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto.
Kun Lahdessa järjestettiin hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2001, tapahtumaa varten rakennettiin kisakylä Ankkurin kaupunginosaan, lähelle Vesijärven rantaa.
Lahden oikorata otettiin käyttöön syyskuussa 2006.
Lahdesta tuli yliopistokaupunki, kun eduskunta hyväksyi joulukuussa 2018 yliopistolain muutoksen Lappeenrannan teknillisen yliopiston muuttamisesta Lappeenrannan–Lahden teknilliseksi yliopistoksi. Myös Helsingin yliopistolla oli toimintaa Lahdessa.
Lahti oli Euroopan ympäristöpääkaupunki vuonna 2021. Lahti oli ensimmäinen suomalaiskaupunki, joka valittiin Euroopan ympäristöpääkaupungiksi.
Alueliitokset pienoiskuva|left|Kartta Lahden kaupungin alueliitoksista. Lahteen liitettiin alueita Hollolasta vuosina 1916, 1924 ja 1933. 1956 kaupunkiin liitettiin laajoja alueita Hollolan lisäksi Orimattilasta ja Nastolasta. Nastola yhdistettiin kokonaisuudessaan Lahteen 2016. Kaupungiksi tulon jälkeen Lahteen on liitetty alueita Hollolasta vuosina 1916, 1923, 1933 ja 1956 (suuri osa Okeroisista). Vuoden 1956 kuntaliitoksessa alueita liitettiin Lahteen myös Nastolasta ja Orimattilasta. Lahden alue laajeni myös 1.1.2016, kun Lahden kaupunki ja Nastolan kunta yhdistyivät.
Vuoden 2016 alusta Lahden kaupunki ja Nastolan kunta lakkautettiin ja perustettiin uusi kunta, joka sai nimekseen Lahden kaupunki.
Maantiede Lahti sijaitsee Kymijoen vesistöön kuuluvan Vesijärven etelärannalla. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee kaupungin kautta. Porvoonjoen alkulähteet ovat Salpausselän etelärinteillä, ja joen yläjuoksu kulkee kaupungin eteläosien kautta. Kaupungille on tunnusomaista Salpausselän mäkisyys sekä lukuisat järvet. Vesijärveltä on yhteys Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle, josta vesireitit kanavineen johtavat Keiteleelle ja Kymijoelle saakka.
Ilmasto
Ilmastollisesti Lahti kuuluu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen ja Päijät-Hämeen maakunnassa se kuuluu Päijänteen eteläosien Päijät-Hämeen pohjoisosia lämpimämpään vyöhykkeeseen. Lahden alue kuuluu kolmanteen kasvien menestymisvyöhykkeeseen. Valitse oikea kasvi oikealle kasvuvyöhykkeelle. Ilmatieteenlaitos.
Puistot ja retkeilyalueet