Kymenlaakso () on Suomen maakunta Kaakkois-Suomessa. Maakunnan nimi johtuu sen halki kulkevasta Kymijoesta, jonka varrella tai lähellä ovat seudun suurimmat asutuskeskukset. Kymenlaakso on Suomen ainoa maakunta, jossa maakuntakeskuksia on yhden sijaan kaksi; maakuntakeskukset ovat Kotka ja Kouvola. Kotkassa sijaitsevat muun muassa keskussairaala ja maakuntamuseo. Kotka oli myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen isäntäkunta ennen sen siirtymistä Kymenlaakson hyvinvointialueen alaisuuteen 2023. Kouvolassa puolestaan sijaitsevat Ely-keskus, maakunnan liiton hallinto, Kymenlaakson käräjäoikeus, Kaakkois-Suomen pääpoliisiasema, maakuntakirjasto (vuoteen 2017 asti) ja maakunnan suurin rautatieasema. Kouvola on ollut maakunnan suurin kaupunki vuonna 2009 tehtyjen kuntaliitostensa jälkeen 82 559 asukkaalla. Maakunnan suurin taajama sen sijaan on Kotkan keskustaajama 51 704 asukkaalla. Ennen Kouvolan seudun kuntaliitosta maakunnan suurin kaupunki ja samalla maakunnan keskus oli Kotka.
Kymenlaakso oli Satakunnan tavoin Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Teollisuus keskittyi Voikkaan ja Kotkan välisen rautatien varteen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta, kun korvaavaa työllistäjää ei ole löytynyt. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Helsingin seudulle. Uusia asukkaita on tullut myös ulkomailta, etupäässä Venäjältä. Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2017 yhteensä 5 702 miljoonaa euroa.
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueet muodostivat Kymen läänin vuosina 1945–1997. Nykyään näiden kahden maakunnan muodostamaa aluetta saatetaan kutsua Kaakkois-Suomeksi. Vanhat Kymen läänin kunnat muodostivat Kymen vaalipiirin, ennen kuin se yhdistettiin Etelä-Savon vaalipiirin kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi vuonna 2015. Kaakkois-Suomi on tämän vuoksi viitteellisenä käsitteenä aiheuttanut sekaannusta.. Kaakkois-Suomena kielenkäytössä ja virallisissa yhteyksissä on totuttu kuitenkin pitämään nimenomaan vanhaa Kymen lääniä vastaavaa aluetta.
Suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalassa sekä Kymenlaakson Virolahdella ja Miehikkälässä.
Kymenlaakson maakuntaa ympäröivät Uusimaa lounaassa, Päijät-Häme luoteessa, Etelä-Savo koillisessa ja Etelä-Karjala idässä. Idässä Kymenlaaksolla on rajaa myös Venäjän kanssa ja etelässä se rajautuu Suomenlahteen. Kymenlaaksossa sijaitsee vähiten kuntia muihin Suomen maakuntiin nähden.
Maapinta-alaltaan Kymenlaakso on Suomen toiseksi pienin maakunta Ahvenanmaan jälkeen sekä Manner-Suomen pienin. Jos kuitenkin vesialueet lasketaan mukaan, on Keski-Pohjanmaa pienempi kuin Kymenlaakso.
Historia
Kymenlaakso ei kuulu Suomen historiallisten maakuntien joukkoon, vaan se on vanhastaan ollut neljän maakunnan, Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta. Käsitykset siitä, missä kohdassa näiden maakuntien rajat kulkivat, ovat kuitenkin eri aikoina suuresti vaihdelleet, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa valtakunnan rajan ja myös läänien rajojen muutokset. Kymenlaakson kaupungeista Haminan voidaan katsoa kuuluneen Karjalaan. Viitteellisen Uudenmaan ja Karjalan historiallisen rajan voitaneen katsoa kulkeneen Kymijoessa. Kymenlaakson pohjoisosan on useasti katsottu kuuluvan HämeeseenIso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), takakannen taskussa oleva kartta, vaikka keskiajalla Kymijoki oli raja hämäläisten ja karjalaisten välillä. Otavan julkaisema Pieni tietosanakirja vuodelta 1926 määrittelee Kymenlaakson Kymijoen ympäristöillä olevaksi sivistysmaantieteelliseksi alueeksi, joka ulottuu Loviisasta Virolahdelle ja Suomenlahdesta Iittiin.
1600-luvulla nykyisen Kymenlaakson alue kuului silloiseen Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa 1721 suuri osa tästä läänistä joutui Venäjälle. Läänin Ruotsille jääneestä osasta muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin rippeiden kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni, johon kuuluivat nykyisen Kymenlaakson lisäksi suunnilleen nykyiset Etelä- ja Pohjois-Savo, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä osa Itä-Uuttamaata. Läänin hallintokeskuksena toimi Lappeenranta. Hattujen sodan jälkeen Turun rauhassa 1743 valtakunnanraja siirrettiin Kymijokeen, ja sen suistoalueella raja kulki joen läntisintä haaraa myöten. Pohjoisempana raja kulki Kymijoesta Mäntyharjun reittiä pitkin itään ja edelleen Saimaan poikki. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneistä osista tuli nyt Kymenkartanon ja Savon lääni. Läänin hallintokeskus siirrettiin Loviisaan. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia. Sen pohjoisosasta (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) muodostettiin Savon ja Karjalan lääni ja eteläosasta (pääosa Etelä-Savoa ja Kymijoen länsirantaa myötäillyt maakaistale) tuli Kymenkartanon lääni. Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi tuli Heinola.
Sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään suuriruhtinaskunnaksi, keisari Aleksanteri I päätti vuonna 1812 yhdistää Venäjään aikaisemmin liitetyn Vanhan Suomen muuhun Suomeen, ja siitä muodostettiin uusi Viipurin lääni. Kymijoen itäpuoli kuului Viipurin lääniin 1940-luvulle saakka, mutta sen länsipuoli siirrettiin jo 1830-luvulla kuulumaan Uudenmaan lääniin, ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneen osan nimi muutettiin Mikkelin lääniksi.
thumb|Kyminlaakson Osuusliike 1930-luvulta. Vaikka Kymijoen varsi ei muodostanut hallinnollista yksikköä vaan lääninraja jakoi sen kahtia, se alkoi asutuksellisilla, liikenteellisillä ja taloudellisilla perusteilla varsinkin 1800-luvun lopulla muodostua selvästi erottuvaksi aluekokonaisuudeksi, jota vähitellen alettiin pitää uutena maakuntana. Tähän vaikuttivat erityisesti teollisuuden keskittyminen useisiin Kymijoen varrella oleviin taajamiin sekä Kouvolan–Kotkan rautatien rakentaminen. Huomattaviksi asutuskeskuksiksi tulivat uusi Kotkan kaupunki sekä Kouvola, Inkeroinen, Koria ja Kuusankoski. Niinpä jo 1930-luvulla Kymenlaaksolle perustettiin oma maakuntaliitto, ja samoihin aikoihin se sai myös oman maakuntalaulunsa.
Kun toisen maailmansodan jälkeen pääosa Viipurin läänistä joutui Neuvostoliitolle, sen jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Kymen lääni, johon liitettiin myös muutamat Uudenmaan läänin itäisimmät kunnat. Täten Kymenlaakso tuli kokonaisuudessaan kuulumaan samaan lääniin, johon kuitenkin kuului myös Etelä-Karjala. Läänin pääkaupunkina oli aluksi Kotka, myöhemmin Kouvola. Kymen lääni lakkautettiin vuonna 1997, kun muodostettiin uudet entisiä suuremmat läänit. Lopullisen vahvistuksen asemalleen erillisenä maakuntana Kymenlaakso sai, kun maakuntien hallinto järjestettiin vuonna 1993 annetun lain mukaisesti.
Kymenlaakso avasi kesäkuussa 2007 ensimmäisenä Suomen maakuntana oman yhteystoimiston Viroon.
Aluejako Kymenlaakso muodostuu kuudesta kunnasta, joista kolme on kaupunkeja (lihavoituina).
Kartta kunnista
Luettelo kunnista
NimiVaakunaKuntamuotoVäkilukuPinta-alaVäestötiheysSeutukuntaHamina () 23px kaupunki km² as./km² Kotka-HaminaKotka 23px kaupunki km² as./km² Kotka-HaminaKouvola 23px kaupunki km² as./km² KouvolaMiehikkälä 23px kunta km² as./km² Kotka-HaminaPyhtää (Pyttis) 23px kunta km² as./km² Kotka-HaminaVirolahti (Vederlax) 23px kunta km² as./km² Kotka-Hamina
Entisiä kuntia pienoiskuva|300px|Nykyisen Kymenlaakson alueen kunnat 1960-luvulla. 23px Anjala, yhdistettiin Sippolan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975 23px Anjalankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009 23px Elimäki (Elimä), yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009 23px Haapasaari (Aspö), liitettiin Kotkaan vuonna 1974 23px Jaala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009 23px Karhulan kauppala, yhdistettiin silloisen Kotkan ja Kymin kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977 23px Kuusankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009 23px Kymi (Kymmene), yhdistettiin Karhulan ja silloisen Kotkan kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977 23px Sippola, yhdistettiin Anjalan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975 23px Valkeala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009 23px Vehkalahti (Veckelax), yhdistettiin silloisen Haminan kanssa uudeksi Haminaksi vuonna 2003
Aluemuutoksia 23px Iitti (Itis), siirtyi Päijät-Hämeen maakuntaan vuonna 2021
Suurimmat taajamat Vuonna 2024 Kymenlaaksossa sijaitsi 23 taajamaa. Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa. Maakuntakeskuksia vastaavat keskustaajamat on lihavoitu. # Taajama Kunta Väkiluku(31.12.2024) 1 Kotkan keskustaajama Kotka 48 531Hamina 12 2 Kouvolan keskustaajama Kouvola 3 Haminan keskustaajama Hamina 4 Valkeala Kouvola 5 Myllykoski Kouvola 6 Inkeroinen Kouvola 7 Koria Kouvola 8 Siltakylä Pyhtää 9 Elimäen kirkonkylä Kouvola 10 Virojoki Virolahti
Liikenne thumb|Kymin rautatieaseman ratapiha pienoiskuva|Utin lentoasema. pienoiskuva|Kimolan kanava.
Maantieliikenne Kymenlaakson maakuntaa palvelevat tärkeimmät päätiet ovat valtatiet: 6, 7, 12, 15 sekä 26. Maakunnan alueella kulkee myös kantatie 46. Valtatiet 12 ja 15 ovat nykyisin osa Eurooppatie E16:ta.
Raideliikenne Kymenlaaksossa on rautatieyhteydet Helsingistä, Lahden kautta Kouvolaan (Lahti–Kouvola-rata). Lisäksi Kouvolasta menee Kotkaan (Kotkan rata) sekä suora yhteys Pietariin (Riihimäki–Pietari-rata) ja Mikkelin kautta Pieksämäelle ja Kuopioon (Savon rata) sekä Luumäelle, josta rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun (Karjalan rata) sekä Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle.
Itärata on noin 100 kilometriä pitkä suunnitteilla oleva ratahanke. Hankkeen arvioitu valmistuminen olisi 2030-luvun loppupuolelle.
Ilmailu Kymenlaaksossa sijaitsee Utin lentoasema. Kouvolan Valkealassa, Utissa sijaitseva sotilaslentoasema.
Vesistö Sisävesiliikenneyhteydet
Kotka on Kymijoen ja sen vaikutus alueen mereen yhdistävä rannikkosatamakaupunki
Kymijoen ja Vuoksen vesistön yhdistämis- kanavoinniksi sisävesiliikenteen kehittämisiksi, ilmasto ja energia tavoitteisen EU liikennestrategian toteuttamisiksi Suomessa on suunniteltu Mäntyharju kanavaa.
Kimolan kanava on vuonna 2020 käyttöön valmistunut sulkukanava. Se on seitsemän kilometriä pitkä entinen nippu-uitto kanava joka yhdistää Kymijoen yläjuoksun Konniveden ja Pyhäjärven.
Kokemäenjoen vesistön yhdistämistä Kymijoen ja Vuoksen vesistöihin odottaa edelleen Suomessa tarvittavia tutkimuksia ja päätöksiä sekä direktiivin 92/106 ETY että EU liikennestrategian vuodelta 2011 toteuttamisiin raskaan maanteitten rekka liikenne volyymien siirtomahdollisuuksista ,mahdolliseen Suomen sisävesiliikenne verkkoon, kolmen päävesistön alueelle ja niiden yhdistämistä TEN_T liikenneverkko tavoitteiden mukaisesti muitten EU jäsenvaltioiden vastaaviin liikenneverkkoihin -suorien laivaliikenne yhteyksien avulla, EU:ssa päätettyjen alueelliseen saavutettavuuteen pyrkivissä tavoitteissa.
Meriliikenneyhteydet
Kotkan satama yhdistyi vuonna 2011 Haminan sataman kanssa Hamina-Kotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Kotkan satama oli jo ennen yhdistymistään yleissatamista Suomen suurin vientisatama. Suomen meriliikenne suuntautuu suurimmalta osin Itämeren satamiin.
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Maakunta jakautuu Kouvolan seutukuntaan ja Kotkan–Haminan seutukuntaan. Kouvolan seutukunnan asukasluku on 95 203 (30.11.2009) ja Kotkan–Haminan seutukunnan 87 245 (30.11.2009).
Vuoden 2009 kuntaliitoksista johtuen Kymenlaakson suurin kunta sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan on Kouvola noin 88 000 asukkaallaan. Väkiluvultaan toiseksi suurin kunta on Kotkan kaupunki, jossa asuu noin 55 000 ihmistä. Pyhtään 5 340 asukkaasta ruotsinkielisiä on 415 (7,78%) ja se on Kymenlaakson ainoa kaksikielinen kunta.
Kristinusko
Luterilaisuus