pienois|pysty|Saamelaisten perinteinen asuinalue kartalla. Saamelaiset ( tai sápmelaččat, ) ovat pääosin Fennoskandian pohjoisosissa elävä kielellisesti suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa. Saamelaisten asuttamaa aluetta kutsutaan Saamenmaaksi (). Se koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista sekä Venäjään kuuluvasta Kuolan niemimaasta.
Arviot saamelaisten määrästä vaihtelevat 50 000:n ja 100 000:n välillä. Norjassa jäämeren rannikolla asuvat niin kutsutut merisaamelaiset ovat suurin saamelaisryhmä. Suomessa asuu Suomen saamelaiskäräjien mukaan vain noin 10 000 saamelaista.
Saamelaisten määrä riippuu siitä, mikä katsotaan saamelaisuuden tunnusmerkiksi tai -merkeiksi, koska ihmisen mahdollinen saamelaisuus määritellään näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella. Saamelaisuuden tunnusmerkkejä voivat olla esimerkiksi kieli (puhuu itse tai yksi vanhemmista tai isovanhemmista puhuu saamea), kansallinen tai kulttuurinen samaistuminen ja perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittaminen. Perinteisiä saamelaiselinkeinoja olivat kalastus ja peuranmetsästys. Peuranmetsästyksestä siirryttiin 1500-luvulta alkaen vähitellen porojen eli puoliksi kesytettyjen peurojen hoitoon. Tämä johtui villipeurojen kannan ehtymisestä. Nykyisin enää viidennes Suomen saamelaisista omistaa poroja ja heistäkin osa hoitaa niitä vain sivutoimisesti. Poronhoidolla ei ole ollut suurta roolia myöskään merisaamelaisessa elämäntavassa.
Saamelaiskulttuurin sisäiset eroavaisuudet perustuvat osaksi muassa eroavaisuuksiin asuinalueen luonnonoloissa. Havumetsävyöhykkeellä eläneet saamelaiset ovat harjoittaneet ainakin osittain eri elinkeinoja kuin tunturiseudulla tai rannikoilla eläneet.
Saamelaisten puhumat kielet kuuluvat uralilaisiin kieliin, ja niiden läheisimmät sukukielet ovat yleisimmän käsityksen mukaan itämerensuomalaiset kielet. Saamen kieli on peräisin varhaiskantasuomen eriytymiskehityksestä. Suomen ja saamen kielieron on arveltu alkaneen muodostua noin vuonna 2800 eaa. joidenkin ryhmien lähdettyä liikkumaan uralilaisten kielten alkukodista, Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta, luoteeseen kohti Fennoskandiaa. Saamelaiskäräjien arvion mukaan Suomen noin 10 000 saamelaisesta noin 3 000 puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään. Tilastokeskuksen mukaan äidinkielekseen saamen ilmoittaneita oli vuonna 2022 yhteensä 2 035. Suomessa puhutaan nykyisin kolmea saamen kieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea, jotka ovat kaikki uhanalaisia.
Saamelaisten esivanhemmat saapuivat Suomeen noin 1600 tai 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nykyisille asuinsijoilleen Lappiin he asettuivat ajanlaskun alun jälkeen. Varmuutta ei ole siitä, ketkä olivat Suomen alueen ensimmäiset asukkaat jääkauden jälkeen.Haikala, 2025, s. 90
Suomen nykyinen saamelaisalue eli saamelaisten niin kutsuttu kotiseutualue kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnassa. Huomattava osa Suomen saamelaisista asuu kuitenkin saamelaisalueen ulkopuolella, esimerkiksi Helsingissä on suhteellisen suuri ja aktiivinen saamelaisvähemmistö. Vuonna 2010 saamelaisia asui 230 kunnassa Suomen 336 kunnasta. Alle 10-vuotiaista saamelaisista 75 prosenttia asuu saamelaisalueen ulkopuolella.
Muut kuin saamenkieliset kutsuivat saamelaisia aiemmin "fenneiksi", "skritifinneiksi" tai "lappalaisiksi".
Alaryhmät, lukumäärä ja kielet
Oheisessa taulukossa esitetään tietoja saamelaisten alaryhmistä, lukumäärästä ja kielistä amerikkalaisen tutkijan Michael E. Kraussin vuonna 1997 julkaiseman tutkimuksen mukaisesti.Krauss, M. E. 1997. The indigenous languages of the North: A report on their present state. In H. Shoji and J. Janhunen (eds.), Northern minority languages: Problems of survival, pp. 1–34. Osaka and Fairbanks: National Museum of Ethnology and Alaska Native Language Center, University of Alaska Fairbanks. Numerotiedot ovat ainoastaan arvioita.
KansaVäkilukuKieliryhmäKieliPuhujia%Tärkein asuinalueMuut perinteiset asuinalueetPohjoissaamelaiset42 500Länsisaamelaiset kieletPohjoissaame21 67551 %NorjaRuotsi, SuomiLuulajansaamelaiset8 000Länsisaamelaiset kieletLuulajansaame2 32029 %RuotsiNorjaPiitimensaamelaiset2 000Länsisaamelaiset kieletPiitimensaame603 %RuotsiNorjaEteläsaamelaiset1 200Länsisaamelaiset kieletEteläsaame60050 %RuotsiNorjaUumajansaamelaiset1 000Länsisaamelaiset kieletUumajansaame505 %RuotsiNorjaKolttasaamelaiset1 000Itäsaamelaiset kieletKoltansaame43043 %SuomiVenäjäKiltinänsaamelaiset1 000Itäsaamelaiset kieletKiltinänsaame65065 %VenäjäInarinsaamelaiset900Itäsaamelaiset kieletInarinsaame29733 %SuomiTurjansaamelaiset400Itäsaamelaiset kieletTurjansaame82 %VenäjäAkkalansaamelaiset100Itäsaamelaiset kieletAkkalansaame77 %VenäjäSaamelaiset58 100SaamelaiskieletSaamelaiskielet26 09745 %NorjaRuotsi, Suomi, Venäjä
Tutkimuksen julkaisemisen jälkeen akkalansaame on jo sammunut, kun sen viimeinen puhuja kuoli vuonna 2003. Keminsaamelaisten alaryhmä sulautui suomalaisiin jo 1800-luvun alussa ja samalla keminsaamen kieli sammui.
Kiltinänsaamelaisista, turjansaamelaisista ja akkalansaamelaisista käytetään yhteisnimeä Kuolan saamelaiset.
Saamelaiset, lappalaiset ja lappilaiset
pienois|pysty|Saamelainen reessä, taustalla revontulet. Maamme-kirjan kuvitusta vuodelta 1876. Lappalainen on ulkopuolisten antama nimitys saamelaisille. Saamelainen (sápmi) taas on saamelaisten omakielinen sana, jolla on vastineensa kaikissa saamen kielissä. Tämä todistaa sen hyvin vanhaksi. Kirjallisista lähteistä se löytynee ensimmäistä kertaa 1600-luvulla Johannes Schefferuksen esiin tuomana. Suomesta löytyy mainintoja 1800-luvun lehdistä, että ”lappalaiset” käyttivät itsestään saame-nimitystä. Nimitys yleistyi saamelaisten oman poliittisen aktiivisuuden lisäännyttyä Ruotsissa ja Norjassa 1900-luvun alusta alkaen ja Suomessa II maailmansodan jälkeen. Lappalainen säilyi suomen yleiskielessä vallitsevana nimityksenä kuitenkin 1980-luvulle asti.Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896-1953, s. 27. Helsinki: SKS 2012. Nykyään sanaa lappalainen merkityksessä saamelainen pidetään halventavana. Lappilainen taas tarkoittaa Lapissa asuvaa ihmistä riippumatta hänen etnisyydestään.
Kantasaamen otaksutaan olleen pääasiassa metsästäjäväestön kieltä. Alkuperäistä metsästyskulttuuria harjoitettiin Sisä-Suomessa ja Keski-Ruotsissa, kun rannikoilla ja etelässä oli jo siirrytty enemmän maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Näitä metsästyksellä eläviä ihmisiä kutsuttiin Suomessa lappalaisiksi. Sana ”lappalainen” tuli mahdollisesti syrjää eli syrjäistä tarkoittavasta sanasta lappea (kuten ilmaisussa ”miekan lape” eli ”miekansyrjä”). Tämän väestön kieltä pidetään yleensä saamensukuisena. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan keskiajan kirjallisissa lähteissä ”lappalaiset” oli kuitenkin yleisnimitys erämaaseutujen asukkaille, jotka eivät todellisuudessa olleet kielellisesti, kulttuurisesti tai elinkeinoiltaan yhdenmukaista joukkoa. Lappalainen ei tämän mukaan siis ollut alun perin saamelaisen synonyymi.
Toisaalta on korostettu, että saamea puhuvaa väestöä on paikannimistöstä päätellen asunut miltei koko Suomen alueella, jopa Uudellamaalla. Skandinavian niemimaalla saamelaisväestön asuinalue on ulottunut Keski-Ruotsin Taalainmaalle ja Jämtlandiin asti. (Katso myös: Limes norrlandicus)
Nykysaamelaiset eroavat geneettiseltä perimältään selvästi naapurikansoistaan. Tämän takia monet nykytutkijat olettavat, että suomalaisiin ja skandinaaveihin sulautuneet eteläiset saamelaiset ja lappalaiset eivät olisi samataustaisia kuin nykysaamelaiset.
Historia
pienois|Saamelaiskielten ja niiden edeltäjien maantieteellisiä sijainteja. Saamelaisten juuret ovat tekstiilikeramiikkaa valmistaneissa ihmisissä, jotka alkoivat liikkua uralilaisten kielten alkukodista Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta luoteeseen noin vuosien 1750–1250 eaa. välillä. Heidän siirtymisensä tapahtui toisen vuosituhannen (2000–1000 eaa.) toisella (1750–1500 eaa.) ja kolmannella (1500–1250 eaa.) neljänneksellä ennen ajanlaskun alkua. Ryhmät käyttivät siirtymiseensä Pohjois-Venäjän jokireittejä, jotka olivat olleet käytössä jo vuosituhansia. Näiden kielellisesti länsiuralilaisten ryhmien Sisä-Suomen järvialueelle päätyneistä jäsenistä muodostuivat myöhemmin saamelaiset. He saavuttivat Keski-Suomen mahdollisesti noin vuonna 1600 tai 1500 eaa. Tekstiilikeramiikan levinneisyyden perusteella näiden, alun perin samaa kieltä puhuneiden yhteisöjen jäseniä jäi myös Karjalaan, Laatokan ja Ilmajärven välimaille sekä vielä edemmäs itään ja kaakkoon.Lang 2020, s. 256–257.
Varsinainen saamen kielen alkukoti on sijainnut Laatokan ja Äänisen eteläpuolisella alueella. Alueelta on löydetty eteläisimmät saamelaisperäiset paikannimet ja saamen kantamuotoon on pystytty rekonstruoimaan lainasanoja, jotka ovat olleet kosketuksissa tähän alueeseen. Lainasanojen perusteella kielen alkukodilla on ollut yhteyksiä alueella liikkuneisiin, tuolloin kantagermaania puhuneisiin skandinaaveihin, sekä nykyisen Viron alueella olleisiin suomalaisen kantakielen puhujiin. Kantasaamelaisilla on ollut kontakteja myös tuntemattomiin, sukupuuttoon kuolleisiin pohjoiseurooppalaisia kieliä puhuneisiin ryhmiin.
Ajanlaskun alun paikkeilla saamen kieli levisi Laatokan ja Äänisen eteläpuolelta Suomen etelärannikolle ja Sisä-Suomeen syrjäyttäen useita alueella aiemmin puhuttuja muinaiskieliä. Kantasaamella on mahdollisesti ollut kielten kohdatessa jonkinlainen arvoasema, minkä vuoksi alkuperäisten kielten puhujat vaihtoivat kielensä ajan kuluessa saameksi. Kielentutkija Ante Aikio on esittänyt, että saame levisi pohjoiseen Fennoskandiaan esiroomalaisen rautakauden kuluessa (noin 650–0 eaa.). Kielen levitessä Suomessa ja Skandinaviassa se samalla hajosi useaksi eri murteeksi. Näistä murteista kantamurteista kehittyi sittemmin nykyiset saamelaiskielet. Nykyisille asuinsijoilleen Lappiin saamelaiset asettuivat ajanlaskun alun jälkeen. Geneettisten isälinjojen pohjalta voidaan arvella, että suomalaisten esivanhempien saapuessa Suomeen Virosta käsin valtaosa Etelä-Suomen saamelaisten esivanhemmista ei vaeltanut muualle, vaan he vaihtoivat kielensä itämerensuomeksi.Lang 2020, s. 276–282.
Kantasaamen kieli syrjäytti nykyisen Suomen alueella aiemmin puhutut paleoskandinaaviset kielet ensin eteläisessä Suomessa, sitten pohjoisessa Skandinaviassa. Lapissa saatettiin puhua paleoeurooppalaisia kieliä vielä keskiajallakin. Lapissa aikaisemmin eläneet kansat sulautuivat saamen puhujiin, ja etelämpänä saamen puhujia sekoittui suomenkielen puhujiin. Sitä mukaa kun kantasuomi levisi, eri kieliksi kehittyvä saame vetäytyi.
Keskiajalla saamelaisia liikkui Keski-Suomen ja Itä-Karjalan alueilla. Vielä 1500-luvulla saamelaisia oli Pohjois-Savossa ja Kuusamossa 1700-luvulla. Kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa saamelaistumisen painopiste siirtyi pohjoista kohti, jossa se kohtasi tuhansia vuosia aiemmin, jääkauden väistyessä, alueelle tulleen tuntemattoman kielen. Tämä näkyy nykyisissä saamenkielissä lainasanoina, joita ei voi palauttaa mihinkään tunnettuihin kielten kantamuotoihin.
Siirtyminen poronhoitoon
pienois|Saamelaisperhe Norjassa vuoden 1900 tienoilla. Joidenkin saamelaisten taloudellinen asema parani heidän siirryttyään poronhoitoon kesyttämällä tunturipeura poroksi. Poronhoidon alkuajankohdasta on erimielisyyksiä. Poroja oli kesytetty kuljetusavuksi ja maidon- ja nahantuotantoon jo varhain, mutta Suomen saamelaiset elivät pitkälti metsästyksellä ja kalastuksella vielä Ruotsin vallan aikana. Lihantuotantoon keskittyvään suurporonhoitoon siirryttiin vasta 1800-luvulla, ja sen ”kulta-aika” päättyi Ruotsin, Suomen ja Norjan välisten rajasulkujen myötä 1900-luvun alkupuolella.