Saksanpaimenkoira () on suosittu saksalainen käyttö- ja palveluskoirarotu. Sen normaalikarvainen muunnos oli vuonna 2025 Suomessa kuudenneksi eniten rekisteröity rotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi saksanpaimenkoiria noin tuhat vuosittain. Jos molemmat karvalaadut laskettaisiin tilastossa yhteen, olisi se peräti toiseksi eniten rekisteröity koirarotu Suomessa. Kuitenkin yhteensä saksanpaimenkoiria on rekisteröity 101 981 eli enemmän kuin viimevuotisen tilaston ykkössijaa pitäviä labradorinnoutajia, joita on rekisteröity yhteensä vain 69 710.
Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana saksanpaimenkoira on myös yleinen poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Sitä voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.
Saksanpaimenkoiraa kutsutaan puhekielessä usein susikoiraksi. Tätä nimitystä jotkut rodun omistajista pitävät loukkaavana, sillä vaikka joidenkin saksanpaimenkoirien ulkonäkö voi muistuttaa sutta, rotu ei perimältään ole sen lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.
Ulkonäkö Uroksen säkäkorkeus on 60–65 cm ja nartun 55–60 cm, ensiksi mainitun paino on 30–40 kg ja jälkimmäisen 22–32 kg. Runko on voimakas, lihaksikas ja suorakaiteen muotoinen ja luusto on vankka. Pään tulee olla kiilamainen ja runkoon nähden sopusuhtainen. Naamassa kuuluisi olla musta maski. Otsapenger on vähäinen ja kuono vahva. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet. Silmät ovat mantelinmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu kintereisiin ja riippuu alhaalla koiran ollessa paikallaan. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat ja reidet vankat ja voimakkaat.thumb| right|356x356px|Rotumääritelmän mukainen merkkivärinen (bi-color) saksanpaimenkoira. Valkoista väriä rinnassa ei pidetä rodulla toivottavana.
Väritys ja karva Karvapeite on paksu, peitinkarva tiheää, kovaa ja tiivisti ruumiinmyötäistä. Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. FCI hyväksyi 2011 pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran omaksi rotumuunnoksekseen. Se kuuluu normaalikarvaisen tapaan roturyhmään 1.
Värityksiä on kolme: yksivärinen musta merkkivärinen musta: punaruskein, ruskein, keltaisin tai vaaleanharmain merkein harmaa tummin sävytyksin: mustalla manttelilla (satulalla) ja maskilla
Saksanpaimenkoiran pentu voi syntyä myös valkoisena. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotunsa: valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei-hyväksyttävää väriä, joita saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea, yksivärisenä tai ruskein merkein.
Luonne ja käyttäytyminen thumb|Nuori saksanpaimenkoira Rotumääritelmän mukaan ihanteellisen saksanpaimenkoiran tulisi olla tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, avoin, säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta edellytetään. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus.Saksanpaimenkoiran jalostuksen tavoiteohjelma 2006, s. 7
Tutkimuksissa on tullut esiin, että saksanpaimenkoiralla esiintyy keskimääräistä useammin aggressiivisuutta vieraita koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Jollain tasolla aggressiivisia saksanpaimenkoiria on noin 15 % rodun edustajista. Ääniarkuus on saksanpaimenkoirilla harvinaisempaa, mitä koiraroduilla keskimäärin. Pakko-oireinen käytös on puolestaan keskimääräistä yleisempää. Toisessa tutkimuksessa on havaittu, että saksanpaimenkoirilla on kohonnut riski purra ihmisiä verrattuna muihin koiriin. Puremien aiheuttamien vammojen vakavuus, ei kuitenkaan ole keskimääräistä korkeampi saksanpaimenkoirilla.
Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavassa tutkimuksessa on havaittu, että saksanpaimenkoirat ovat muita koirarotuja impulsiivisempia eli niillä ei ole niin hyvä itsehillintä. Lisäksi saksanpaimenkoira ymmärtää ihmisen eleitä keskimääräistä huonommin verrattuna muihin koirarotuihin.
Alkuperä pienoiskuva|Saksanpaimenkoira uzbekistanilaisessa postimerkissä. pienoiskuva|Saksanpaimenkoira romanialaisessa postimerkissä. Rodun jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta. Erään teorian mukaan myös baijerinpaimenkoira, hesseninpaimenkoira, eteläsaksanpaimenkoira ja hannoverinvillapaimenkoira vaikuttivat nykyisen rodun syntyyn. Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja niitä oli mukana Hannoverin koiranäyttelyssä 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1889 Berliinissä. Vuonna 1899 Berliinissä perustettiin rotuyhdistys Verein für Deutsche Schäferhunde. Ensimmäinen Saksassa rekisteröity yksilö oli Honrad von Grafraht, joka tunnettiin alun perin nimellä Hektor Linkersheim. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia, minkä lisäksi myös selkälinja on joissakin maissa laskenut rodun kehityshistorian aikana.
Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja veivät sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Britit kutsuivat niitä alun perin "ulkomaalaisiksi paimenkoiriksi" (Foreign Sheepdog) ja hieman myöhemmin "elsassinsusikoiriksi" (Alsatian Wolfdog, Alsatian), koska saksalaisviha oli tuolloin yleistä.Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991. Venäläiset jalostivat rodusta karumpiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan itäeuroopanpaimenkoiran. Saksanpaimenkoirasta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana, ja nykypäivänä se on yksi monipuolisimmista koiraroduista monissa maissa.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat poikkeuksellisen suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.
Paikallismuunnokset Seuraavat alkuperäiset muunnokset ovat jo kuolleet sukupuuttoon:
Eteläsaksanpaimenkoira (Alter Deutscher Schäferhund) oli ulkoisesti brienpaimenkoiran ja pään osalta partacollien näköinen. Sillä oli modernia saksanpaimenkoiraa pidempi ja kapeampi kuono sekä kapeampi rinta. Korvat olivat taittuneet ja keskikokoiset. Rodulla oli kaikista saksanpaimenkoiran muunnoksista pisin karvapeite – laadultaan se oli karkeaa, laineikasta ja tiheää. Otsassa karva muodosti töyhdön ja leuoissa parran.
Hannoverinvillapaimenkoira (Braunschweig) oli alkuperältään hyvin vanha, ja sen kantamuodon uskotaan olleen mahdollisesti sama kuin picardienpaimenkoiralla. Nykyinen schafpoodle on rodun valkoinen muunnos, jota esiintyi alun perin Hannoverissa ja Braunschweigissä.
Karkeakarvainen saksanpaimenkoira erosi nykyisestä saksanpaimenkoirasta lähinnä karhean, tiiviin, jäykän ja nuoramaisen karvapeitteensä sekä leukojen ympärille muodostuneen parran osalta.
Karkea- ja pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa ei tule sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan. Karvapeite oli 5–6 cm pitkä eikä yhtä jäykkä kuin karkeakarvaisella saksanpaimenkoiralla. Raajoissa oli tyypillisesti hapsut ja niiden "housut" ovat pitkät ja tiheät. Tuuheassa hännässä on vähäiset hapsut.
Käyttötarkoitus thumb|320px|Käyttölinjan saksanpaimenkoira agilityesteellä.
Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulisi vastaisuudessa vähenemään huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe, joka mittaa saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia, kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.
Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisten sekä puolustusvoimien ja vartijoiden työparina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä.
Terveys pienoiskuva|Valkoinen pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Ennen sekä valkoisuus että pitkäkarvaisuus olivat ominaisuuksia, joita ei rodussa hyväksytty, nykyään vain valkoisuus.
Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2026 menehtyneitä saksanpaimenkoiria. Rodun keskimääräistä elinikää laskevat erilaiset luusto- ja nivelsairaudet sekä tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luusto- ja nivelsairaudet sekä selkäsairaudet. Saksanpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama, osteokondroosi sekä allergiat ja atopia.
Luusto-ongelmat koskevat erityisesti lonkkia, kyynäriä ja selkää. Rotu kuuluu lonkkanivelien, selän LTV:n ja kyynernivelien osalta Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. Vain noin 68 %:lla saksanpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 19 %:lla rodun edustajista.
Välimuotoinen lanne-ristinikama eli LTV on koirilla yleisesti esiintyvä synnynnäinen nikaman epämuodostuma. Tutkimukset kertovat sen altistavan selkäkivulle ja halvausoireille. Lisäksi LTV on yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Saksanpaimenkoirilla välimuotoisten nikamien on todettu edistävän cauda equina -oireyhtymän kehittymistä. Cauda equina -oireyhtymän yleisin syy on degeneratiivinen lannerangan ahtauma, jossa selkäydinkanava ahtautuu viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tilaa näkee usein kutsuttavan vieraskielisesti lumbosakraalistenoosiksi tai vaihtoehtoisesti ahtauman paikkaa kuvaavalla nimellä L7-S1. Ahtauma aiheuttaa painetta hermosäikeisiin ja niiden verenkiertoon, mikä puolestaan johtaa kipuun ja erilaisiin halvausoireisiin.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti suurikokoisilla roduilla. Saksanpaimenkoirilla osteokondroosia esiintyy erityisesti olkanivelessä ja polvinivelissä.
Saksanpaimenkoiralla esiintyy myös erilaisia immuunivasteeseen vaikuttavia sairauksia kuten allergioita, atopiaa sekä suolistosairauksia. Allergiassa ja atopiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Silmäsairauksista yleisimpiä ovat keratiitti ja plasmooma. Muita harvinaisempia perinnöllisiä sairauksia saksanpaimenkoiralla ovat verenvuototauti ja haiman vajaatoiminta.
Saksanpaimenkoiralla on keskimääräistä koirarotua suurempi alttius hemangiosarkoomalle eli verisuonikasvaimelle. Saksanpaimenkoiralla hemangiosarkooma esiintyy tyypillisimmin pernassa ihon sijaan.
Näyttelylinjaisilla koirilla on enemmän luusto-ongelmia koska niiden lantio on jalostettu erittäin matalaksi ulkonäkösyistä. Ne ovat myös ajan mittaan kehittyneet yhä kookkaammiksi. Käyttölinjan koirat ovat lähempänä alkuperäistä ihannetta ollen kooltaan kompaktimpia ja lantio on normaalin mallinen. Tämä tekee niistä nopeampia ja ketterämpiä ja sopiviksi palveluskäyttöön.
Yleisyys ja perimän monimuotoisuus