Kynsijärvi on kuivatettu järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Karhiniemen alueeseen. Järvi sijaitsi Kokemäen Kynsikankaalla eli Kokemäenjoen Säpilän mutkan pohjoispuolella ja kuuluu nykyäänkin Satakunnan Kokemäkeen. Järven kuivatus aloitettiin 1811 ja saatiin päätökseen 1812. Kuivatuksen seurauksena saatiin tilalle lisää heinäniittyä laiduntamiseen ja karjan rehuksi. Nykyisissä kartoissa on entisen järven paikalla avosuota ja metsäistä suota, jonka itäisimpään reunaan on muodostettu luonnonsuojelualue.

Maantieto Vaikka järvi on kokonaan kuivatettu, voidaan vanhoista Kalmbergin kartoista päätellä järven mittoja ja muotoa. Järvellä oli etelässä 350 metriä leveä avoveden alue, josta erkani V-kirjaimen tavoin kaksi 550 metriä pitkää lahtea. Toinen lahti, joka oli vain 100 metriä leveä, osoitti suoraan pohjoiseen ja toinen 200 metriä leveä lahti osoitti luoteeseen. Luoteisen lahden päässä oli vielä erillinen 300 metriä pitkä lampi. Kynsijärven yhdisti pikkulampeen lyhyt laskuoja ja lammen pohjoispäästä laski Kokemäenjokeen 3,5−4,0 kilometriä pitkä luonnollinen oja tai puro.

Kuivatuksen alettua laskuojan paikka siirrettiin Kynsijärven eteläpäähän, mistä kaivettiin alla mainittu laskuoja, joka yhtyi vanhaan laskuojaan nykyisen Kynsimyllynkallion alla.

Kuivatus Rusthollari Henrik Thuresson, Kakkulaisten Hyytin talosta, haki lupaa kuivattaa Kynsijärveä. Hankkeen katselmus suoritettiin syksyllä 1810, josta toimitettiin katselmuspaperit maaherralle vuonna 1811. Näillä selvityksillä hän sai kuivatusluvan saman vuoden syksyllä. Laskuojasta tuli 144 syltä eli noin 256 metriä pitkä. Oja kaivettiin pääosin lapiolla ja kivet raivattiin käsin, mutta 43 1/3 syltä eli noin 77 metriä piti raivata räjäyttämällä (ainakin Kynsimyllynkallion pohjoispäässä). Idea räjäytyksille oli ilmeisesti saatu Leistilänjärven työmaalta tai läheisen Kokemäen Kravin kanavan räjäytystyömaalta. Järven kuivattamisesta syntyi 48 tynnyrinalaa eli 22 hehtaaria heinäniittyä, jotka jaettiin osakkaille 1859.

Suomen Talousseura tapasi tuona aikana palkita ahkeriksi ja oma-aloitteisiksi havaittuja talonpoikia, joten Thuressonin hanke huomioitiin vuonna 1812 hopeamitalilla. Lupa kuivattaa sama järvi annettiin samana päivänä myös Johan Johansson Yli-Potilalle, mutta häntä ei palkittu.

Lähteet

Luokka:Kokemäenjoen alueen kuivatetut järvet Luokka:Karhiniemen alue Luokka:Kokemäen luonto