Bholan sykloni 1970 oli silloisen Itä-Pakistanin eli nykyisen Bangladeshin rannikolle 13. marraskuuta 1970 iskenyt trooppinen hirmumyrsky eli sykloni. Myrsky ja siihen liittynyt vuorovesitulva tappoivat alueella satoja tuhansia ihmisiä. Se oli 1900-luvun tuhoisimpia trooppisia hirmumyrskyjä.
12. marraskuuta illalla trooppinen sykloni lähestyi Bengalinlahdella Itä-Pakistanin rannikkoa. Yhdessä epätavallisen, 5–6 metriä korkean hyökyaallon (myrskyvuoksi) kanssa 53 m/s (190 km/h) puhaltaneet tuulet saivat matalat, tiheästi asutut rannikkoalueet tulvimaan varhain aamulla. Tuloksena oli laajalle levinnyt tulva, ja monet ihmiset hukkuivat nukkuessaan.
Virallinen kuolinluku arvioitiin 150 000:een ja 100 000 ihmisen kerrottiin kadonneen. Monien arvioiden mukaan todellinen kuolinluku oli kuitenkin jopa 300 000–500 000, mikä tekee siitä kaikkien aikojen eniten ihmisiä surmanneen trooppisen hirmumyrskyn. Lisäksi henkiin jääneitä uhkasivat kolera, lavantauti ja juomaveden puute.
Suurimmat tuhot aiheutuivat matalilla saarilla Gangesjoen suistossa Dhakan eteläpuolella. Bholan alueella, jossa Charfassonin ja Tazumuddinin kaupungit tuhoutuivat, kuoli todennäköisesti jopa 100 000 ihmistä. Myös Chittagongin kaupunki koki pahoja tuhoja.
Pakistanin silloista Yahya Khanin johtamaa hallitusta arvosteltiin yleisesti onnettomuuden uhrien pelastus- ja avustustoimien laiminlyönnistä, mikä osaltaan vaikutti siihen, että Bangladesh vuonna 1971 erosi Pakistanista ja julistautui itsenäiseksi.
Pelastustoimenpiteet ja jälkivaikutukset
Hallituksen toimenpiteet
Kun myrsky oli saapunut rannikolle, seuraavana päivänä kolme Pakistanin sotalaivaa sekä lääkintähenkilökuntaa ja tarvikkeita kuljettanut sairaalalaiva lähti Chittagongista Hatian, Sandwipin ja Kutubdian saarille. Pakistanin armeijan yksiköt saapuivat monille myrskyn tuhoista kärsineille alueille kahden vuorokauden kuluessa. Pakistanin presidentti Yahya Khan palasi valtiovierailultaan Kiinasta ja lensi tuhoalueen yli 16. marraskuuta. Presidentti määräsi, että uhrien pelastamiseksi ei mitään voimia ollut säästeltävä. Hän määräsi myös, että kaikki liput oli nostettava puolitankoon ja määräsi marraskuun 21. päivän kansalliseksi surupäiväksi.
Kymmenen päivän kuluessa myrskystä Pakistanin hallitus määräsi neljä lentokonetta avustus- ja pelastustöihin. Pakistanin hallitus sanoi, ettei se voinut kuljettaa alueelle sotilashelikoptereita Länsi-Pakistanista, koska Intian hallitus ei ollut myöntänyt niille kauttakulkulupaa, minkä Intian hallitus kuitenkin kiisti. Marraskuun 24. päivään mennessä Pakistanin hallitus oli myöntänyt 116 miljoonaa dollaria pelastustoimien rahoittamiseen tuhoalueella. Yahya Khan saapui Dhakaan 24. marraskuuta ottaakseen pelastustyöt vastuulleen. Itä-Pakistanin kuvernööri, vara-amiraali S. M. Ahsan kiisti syytökset, joiden mukaan sotajoukot eivät olisi toimineet tarpeeksi nopeasti ja sanoi, että avustukset olivat tulossa tuhosta kärsineen alueen kaikkiin osiin lukuun ottamatta joitakin vähäisiä kolkkia.
Viikon kuluttua syklonin maihintulosta presidentti Khan myönsi, että hänen hallituksensa oli tehnyt virheitä johtaessaan pelastustoimia. Hän sanoi, ettei tuhon suuruutta ollut ymmärretty. Hän myös sanoi, että joulukuun 7. päivänä pidettäväksi määrätyt vaalit pidettiin ajallaan, joskin kahdeksassa tai yhdeksässä pahiten tuhoutuneessa piirikunnassa saattaisi esiintyä viivästyksiä, kumoten täten huhut, että vaalit olisi aiottu siirtää tuonnemmaksi.
Kun Itä- ja Länsi-Pakistanin välinen konflikti maaliskuussa syveni, molemmat Dhakassa toimineet hallitukset virastot, jotka olivat suoranaisesti osallistuneet pelastustöihin, suljettiin ainakin kahdeksi viikoksi, ensin yleislakon vuoksi ja myöhemmin uudestaan, kun Awamiliitto kielsi kaikki hallituksen toimieksiannosta tehtävät työt. Pelastustyöt jatkuivat alueella, mutta pitkän aikavälin suunnittelmista jouduttiin suurelta osin luopumaan.
Hallituksen toimien arvostelu
Itä-Pakistanin poliittiset johtajat olivat hyvin tyytymättömiä siihen, miten keskushallitus aluksi reagoi onnettomuuteen. Lausunnossa, jonka 11 itäpakistanilaista poliittista johtajaa antoi kymmenen päivää syklonin jälkeen, hallitusta syytettiin "karkeasta laiminlyönneistä sekä kovasta ja äärimmäisestä välinpitämättömyydestä." He syyttivät presidenttiä myös onnettomuusuutisten pimittämisestä. Marraskuun 19. päivänä opiskelijat järjestivät Dhakassa mielenosoituksen vastalauseeksi hallituksen toimenpiteiden hitaudelle,, ja Maulana Abdul Hamid Khan Bhashani keräsi 24. marraskuuta kokoon 50 000 henkilöä syyttäessään presidenttiä tehottomuudesta ja vaatiessaan häntä eroamaan. Presidentin poliittiset vastustajat syyttivät häntä tunaroinnista avustustoimissa ja vaativat häntä eroamaan.
Pakistanin Punainen Puolikuu alkoi toimia hallituksesta riippumatta kiistan jälkeen, jota käytiin, kun Punainen Puolikuu oli saanut haltuunsa 20 Britannian Punaisen Ristin lähettämää tukkilauttaa. Erään torjunta-aineita valmistavan yrityksen oli odotettava kaksi päivää, ennen kuin sen kaksi aineiden lentolevitykseen tarkoitettua konetta saivat luvan kuljettaa tuhosta kärsineelle alueelle avustustarvikeita. Pakistanin hallitus asetti pelastustoimiin vain yhden helikopterin, ja Yahya Khan kertoi myöhemmin, ettei ollut järkevää toimittaa alueelle helikoptereita Länsi-Pakistanista, koska ne eivät kyenneet kuljettamaan tarvikkeita.
Eräs Pakistan Observerin toimittaja vietti tammikuussa viikon pahiten kärsineillä alueilla eikä nähnyt yhtäkään avustusjoukkojen toimittamaa telttaa käytettävän henkiinjääneiden asuttamiseen. Hän totesi myös, että myönnetyt varat uusien talojen rakentamiseen olivat riittämättömät. Pakistan Observer julkaisu säännöllisesti etusivun uutisia, joiden otsikko saattoi olla esimerkiksi "Pelastustoimia ei koordinoitu", samalla kun se julkaisi myös hallituksen tiedotteita, joiden mukaan pelastustyöt etenisivät tasaista vauhtia. Tammikuussa, joka Itä-Pakistanissa on vuoden kylmintä aikaa, The Daily Ottefaqin toimittajan johtama kansallinen pelastus- ja kuntoutuskomitea totesi, että tuhannet myrskyssä henkiin jääneet viettivät päivänsä taivasalla. Eräs tuhosta kärsineen väestön edustaja kertoi, että kodittomiksi jääneet perheet olivat saaneet jälleenrakentamista varten 250 rupiaa (55 Yhdysvaltain dollaria vuoden 1971 kurssin mukaan), mikä oli niukka rahamäärä, mutta vaarana oli, että sekin jouduttaisiin käyttämään ruokaan ennen kuin mitään ehdittiin rakentaa.
Poliittiset seuraukset 200px|thumb|Ensimmäinen Bangladeshin lippu Sheikki Mujibur Rahmanin johtama Awamiliitto sai suuren voiton Pakistanin vaaleissa joulukuussa 1970 osittain sen vuoksi, koska hallituksen pelastustoimiin oltiin tyytymättömiä. Myrskyn vuoksi kuitenkin yhdeksän edustajan valinta kansalliskokoukseen ja kahdeksantoista edustajan valinta maakunnan edustajistostaan jouduttiin lykkäämään tammikuun 18. päivään saakka.
Hallituksen toiminta pelastustoimissa kärjisti Itä-Pakistanissa muutoinkin tunnettua katkeruutta ja sai osaltaan sikäläisen vastarintaliikkeen laajenemaan. Avustukset saapuivat vain hitaasti perille, ja tarvikkeiden kuljetus tuhoutuneille alueille oli hidasta. Kun jännitys maaliskuussa kasvoi, ulkomaalaiset evakuoitiin välivallan pelosta. Tilanne kärjistyi entisestään, ja maaliskuussa 1972 se johti Bangladeshin itsenäisyyssotaan. Joulukuussa konflikti laajeni kolmanneksi Intian–Pakistanin sodaksi, joka johti Bangladeshin itsenäistymiseen. Tämä oli yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin luonnonmullistus missään maassa osaltaan johti sisällissodan syttymiseen.
Kansainväliset avustustoimet Vaikka Intia on yleensä ollut vihamielisissä väleissä Pakistanin kanssa, se oli yksi ensimmäisistä vieraista valtioista, joka tarjosi Pakistanille apua, ja marraskuun loppuun mennessä se oli myöntänyt pelastustoimien tukemiseen 1,3 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Pakistanin hallitus ei kuitenkaan sallinut intialaisten toimittaa avustustarvikkeita lentoteitse, minkä vuoksi ne oli toimitettava hitaammin maanteitse. Intian hallitus väitti myös, että pakistanilaiset kielsivät Länsi-Bengaliin sijoitettuja sotilaslentokoneita, helikoptereita ja laivoja osallistumasta pelastustoimiin.
Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon myönsi 10 miljoonaa dollarin avustuksen elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien hyödykkeiden toimittamiseksi myrskyssä henkiin jääneille, ja Yhdysvaltain Pakistanin-suurlähettiläs lupasi auttaa Itä-Pakistanin hallitusta kaikin mahdollisin tavoin. Yhdysvaltain hallitus lähetti alueelle myös huopia, telttoja ja muita tarpeellisia esineitä. Tavaraa kuljetettiin Itä-Pakistaniin kuudella helikopterilla, joista kaksi tuli Nepalista, neljä Yhdysvalloista. Yhdysvalloista kuljetettiin tuhosta kärsineelle alueelle noin 200 000 tonnia vehnää. Marraskuun lopussa alueella toimi 38 helikopteria, joista kymmenen oli brittiläisiä, kymmenen amerikkalaisia. Avustustarvikkeiden kuljetukseen Yhdysvallat varusti 50 ja Britannia 70 pientä laivaa.
CARE keskeytti laivakuljetukset maahan viikon kuluttua syklonin saapumisesta, koska Pakistanin hallitus oli haluton hoitamaan jakelua. Tammikuussa järjestö pääsi kuitenkin sopimukseen 24 000 sementtitiilitalon rakentamisesta, minkä kustannukset olivat noin 1,2 miljoonaa dollaria. Amerikkalaiset olivat huolissaan siitä, että Pakistanin hallitus viivyttelisi päätöksiään siitä, miten avustukset oli käytettävä, ja niinpä 7,5 miljoonan dollarin osuus Yhdysvaltain kongressin myöntämästä avustuksesta oli vielä maaliskuussa käyttämättä. Suuri osa rahasta oli korvamerkitty väestönsuojien rakentamiseen ja tuhoutuneiden talojen jälleenrakentamiseen. Amerikkalainen Peace Corps tarjoutui lähettämään vapaaehtoisia avustustoimiin, mutta Pakistanin hallitus torjui tarjouksen.
Britannian Kuninkaallisen laivaston taistelulaivue, johon kuuluivat HMS Intrepid ja HMS Triumph, lähti Singaporesta Bengalinlahdelle avustamaan pelastustoimissa. Sen mukana saapui kahdeksan helikopteria ja kahdeksan maihinnousualusta sekä pelastusjoukkoja ja tarvikkeita. Viisikymmentä sotilasta ja kaksi helikopteria lensi laivojen edellä valvomaan tuhoaluetta ja johtamaan pelastustöitä. Taistelulaivue saapui Pakistanin rannikolle 24. marraskuuta, ja niiden miehistön 650 jäsentä alkoivat heti käyttää maihinnousualuksia tarvikkeiden toimittamiseksi rannikon edustalla oleville saarille. Britannian British Disasters Emergency Committeen vetoomuksesta käynnisteyssä rahankeräyksessä saatiin kokoon 1,5 miljoonaa puntaa hätäavuksi Itä-Pakistaniin.
Kanadan hallitus myönsi avustuksena 2 miljoonaa dollaria. Ranska ja Länsi-Saksa lähettivät kumpikin helikoptereita ja erilaisia tarvikkeita 1,3 milkoonan dollarin arvosta. Paavi Paavali VI ilmoitti käyvänsä Kauko-Idän vierailullaan myös Daccaassa ja kehotti ihmisiä rukoilemaan onnettomuuden uhrien puolesta. Myöhemmin Vatikaani myönsi pelastustoimiin avustuksia 100 000 dollaria. Käydessään Dhakassa 27. marraskuuta paavi itse jätti sinne 200 000 dollarin sekin pyörremyrskyn uhrien auttamiseksi. Vielä vuoden 1971 alussa neljä Neuvostoliiton helikopteria toimi alueella kuljettaen pahiten kärsineille alueille välttämättömiä tarvikkeita. Neuvostoliiton ilmavoimat, jotka olivat saaneet bengalilaisilta osakseen arvostelua, olivat siihen mennessä tulleet brittiläisten ja amerikkalaisten helikopterien tilalle, jotka toimivat alueella välittömästi syklonin jälkeen.
Singaporen hallitus lähetti Itä-Pakistaniin sotilaslääkäreitä, jotka saapuivat Chittagongiin 1. joulukuuta 1971. Sieltä he jatkoivat matkaansa edelleen Sandwipiin, jossa he hoitivat lähes 27 000 henkilöä ja rokottivat samalla suuren joukon ihmisiä isorokkoa vastaan. Sotilaslääkärit palasivat Singaporeen 22. joulukuuta toimitettuaan myrskyn uhreille 50 000 dollarin arvosta lääkkeitä sekä 15 tonnia ruokaa.