Italianpaimenkoira (Cane da Pastore Italiano) on italialainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n eikä Italian Kennelliiton (ENCI) virallista tunnustusta.
Ulkonäkö Koira on lupoidinen (susimainen), maatiaismainen ja rakenteeltaan tasapainoinen. Sen koko vaihtelee keskikokoisesta suureen. Kookkaudestaan huolimatta se on erittäin ketterä ja voimakas. Pitkä runko on suorakaiteen muotoinen ja 30 % korkeuttaan pidempi. Kallo on leveä ja kuono neliömäinen. Silmät ovat pyöreät ja sävyltään enemmän tai vähemmän tummanruskeat. Koira on ilmeikäs, ja katse vaihtelee tilanteesta riippuen lempeästä aggressiiviseen. Korvat ovat pystyt ja korkealle asettuneet, ja niiden kärki kääntyy hieman sisäänpäin. Niska on lyhyt ja lihaksikas. Eturaajat ovat vahvat, lavat kaltevat ja hyvin kehittyneet. Takaraajat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat, kinteret vahvat ja hieman vinot. Häntä on pitkä ja korkealle asettunut, ja sen kärki kaartuu mieluiten koukkuun. Karvapeite on joko lyhyt tai puolipitkä. Värejä ovat yksivärinen (esimerkiksi musta, fawn tai kerma) sekä musta, jossa on minkätahansa värisiä sävyjä. Rintakehässä sallitaan valkoinen laikku. Urokset ovat 62–70 cm ja nartut 55–65 cm korkeita. Paino on uroksilla 35–45 kg ja nartuilla 25–35 kg.Standard. Cane da Pastore Italiano. Viitattu 2.3.2020.
Luonne ja käyttäytyminen Rotu on erittäin tasapainoinen, sopeutuva ja vakava. Se suhtautuu omalla alueellaan vieraisiin erittäin varautuneesti ja aggressiivisesti, muttei kuitenkaan koskaan hyökkää ilman syytä. Reviirinsä ulkopuolella se on välinpitämätön ja järkähtämätön, eikä lähde kauas omistajastaan, jota se luontaisesti kunnioittaa. Se vaatii kuitenkin jämäkän omistajan. Oman perheen lapsiin se suhtautuu rakastavasti. Se soveltuu mihin tahansa ilmastoon. Rotu on ihanteellinen vartio- ja suojelukoira.
Alkuperä Rotu on kotoisin Abruzzon alueelta. Vuonna 1975 Piero Accettella pescaralaisesta Little Ranch Cepagatti -kennelistä huomasi Abruzzon, Marchen, Pohjois-Latiumin, Toscanan ja Umbrian alueilla keskikokoisia mustia koiria, joilla oli susimaisia piirteitä ja joita käytettiin karjapaimenina. Accettella risteytti niitä abbruzzolaisen molossin kanssa suurentaakseen kokoa. Tässä yhdistyivät alkuperäisten koirien sopeutumiskyky sopivaan määrään abruzzolaisen rodun epäluuloa.Vinattieri, Federico. Atlante delle razze di Cani: Cane da Pastore Italiano. Agraria.org. Haettu 16.7.2026.
2010-luvun aikana rodulla raportoitiin olleen meneillään kolmas sukupolvi ja sen katsottiin olleen tuolloin tyypiltään hyvin yhtenäinen.
Terveys Rotu on erittäin terve, luonnollinen ja maatiaismainen. Se elää tavallisesti noin 15-vuotiaaksi. Sille on tyypillistä hidas aikuistuminen, minkä vuoksi se saavuttaa sukukypsyyden vasta noin neljän vuoden iässä.
Lähteet
Aiheesta muualla Centro Cinofilo del Cane da Pastore Italiano Artikkeli italianpaimenkoirasta
Luokka:Italialaiset koirarodut Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Paimenkoirat