Sardinianvinttikoira (Levriero Sardo) eli Cani de Lèpori ("jäniskoira") on italialainen koirarotu. Se on yksi Italian harvinaisimmista roduista: vain 100 yksilöä on jäljellä.
Ulkonäkö Sardinianvinttikoira on keskikokoinen, hoikkarakenteinen, voimakas, lihaksikas ja maatiaismainen vinttikoira.Perra, Pietro. Atlante delle razze di Cani: Levriero Sardo - Cani de lèpuri. Agraria.org. Haettu 12.7.2026. Ulkoisesti se muistuttaa faaraoiden hautoihin maalattuja ja veistettyjä kuvia muinaisista egyptiläisistä koirista. Se on kuitenkin esimerkiksi faaraokoiraa kookkaampi ja vankkarakenteisempi. Pää on pieni, kuono lähes kaksi kertaa kalloa pidempi ja silmät suuret. Muiden sardinialaisten rotujen tapaan kulmahampaat ovat hyvin kehittyneet. Korvat voivat olla joko täysin pystyt tai ruusukorvat. Karvapeite on lyhyt, sileä ja pehmeä. Rodusta on kaksi eri variaatiota: vaalea (hiekka) ja musta; toiset lähteet kuitenkin mainitsevat lisäksi valkoisen, brindlen, harmaan ja kaksivärisen. Säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 20–25 kg.
Luonne ja käyttäytyminen Sardinianvinttikoira on erittäin lempeä, mutta samalla kuitenkin hyvin itsenäinen ja varautunut - tietyllä tapaa jopa "villinä" säilynyt. Sillä on hyvin kehittynyt saalistusvietti, mikä tekee siitä erinomaisen metsästyskoiran.
Alkuperä Rodun alkuperä on erittäin kaukainen: sen uskotaan kehittyneen jo 1000-luvulla eaa., jolloin foinikialaiset saapuivat Sardiniaan tuoden mahdollisesti koiria mukanaan. Toisen teorian mukaan se olisi kehittynyt vasta myöhemmin, kun karthagolaiset ja puunilaiset rantautuivat saarelle useita vuosisatoja eaa. Navicella di Bulteista on löytynyt rotua esittävä piirros, mikä viittaa siihen että se oli olemassa jo Sardiniassa muinoin asuneiden nuragien aikakaudella.
Vielä 1970-luvulle asti sardinianvinttikoira oli kotisaarellaan yleinen. Siitä ja sen tulevaisuudesta ei kuitenkaan aktiivisesti huolehdittu, minkä vuoksi se alkoi risteytyä muiden rotujen kanssa ja menettää rotupuhtauttaan. Eläinlääkäri Andrea Sarria haluaisi aloittaa rodun elvyttämisen ja jalostamisen yhteistyössä yliopiston kanssa, ja hän myös toivoo tutkijoiden, kasvattajien ja muiden asiantuntijoiden kokoontuvan yhteen.
Sassarin yliopiston opettajat ovat jo pitkään tehneet töitä sardinialaisten rotujen pelastamisen eteen. Vuonna 2012 yliopisto oli teettämässä geenitestiä, jonka avulla voitaisiin selvittää sardinianvinttikoiran alkuperä. Sardinian alkuperäisrotujen tutkija Roberto Balìan mielestä tutkimuksen pitäisi ulottua kolmeen eri suuntaan: varmistaa kuinka monta yksilöä tällä hetkellä on olemassa ja selvittää kuinka moni niistä on uroksia ja kuinka moni narttuja; laajentaa historiallisen perimän tutkimusta esim. tutkimalla tarkemmin Santa Gillan arkeologisen alueen terracotta-vinttikoiria; ja sitoutua suojelemaan rotua.Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 171-175. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
Vaaleita yksilöitä löytyy Ploaghen kaupungista muutamia kymmeniä; mustia puolestaan esiintyy Sulcis-Iglesientessä, sekä muutamilla alueilla Oristanossa ja Campidanossa.
Katso myös Azawakh Faaraokoira Ibizanpodenco Sloughi
Lähteet
Aiheesta muualla Sardinianvinttikoira kuvan kera Harvinainen sardinianvinttikoira
Luokka:Sardinialaiset koirarodut Luokka:Vinttikoirat Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Italialaiset koirarodut