Jalkaväkirykmentti 61 (JR 61) perustettiin 17.06.1941 – 19.06.1941 Vaasassa ja huomattava osa sen miehistöstä oli Jepuan (1. pataljoona), Vanhan Vaasan (2. pataljoona) ja Kristiinankapungin (3. pataljoona), Purmon (tykkikomppania ja huolto) ja Vaasan (esikunta) ruotsinkielisiä reserviläisiä, mutta siinä oli myös miehiä muilta Suomen ruotsinkielisiltä alueilta. Jääkärieversti Rafael Berg oli rykmentin komentaja syyskuun lopulle.

Siirtyminen Uudenmaan rannikkovartionnin kautta itäiselle rajalle

Jalkaväkirykmentti 61 perustettiin Vaasassa 19. kesäkuuta 1941 mennessä. Rykmentti perustettiin reservirykmenttinä.Leskinen & Juutilainen 2005, 82 Rykmenttiin sijoitettiin myös ruotsalaisia vapaaehtoisia. Myös rykmentin kolmannen pataljoonan komentajana toimi ruotsalainen vapaaehtoinen, majuri Sven Hedengren.Leskinen & Juutilainen 2005, 303, 746

Rykmentti siirtyi junakuljetuksella 17.–19.6.1941 Porvoon ympäristöön. Tällöin rykmenttiin liitettiin Psto15. Rykmentin tehtävä oli tässä vaiheessa torjua mahdolliset maihinnousuyritykset Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla.

Heinäkuun lopulla rykmentti siirtyi eteenpäin. JR 61 siirtyi junakuljetuksella Porvoo-Riihimäki-Lahti-Kouvola-Pieksämäki-Varkaus ja edelleen Joensuu-Tohmajärvi, jossa JR 61 liitettiin jääkärieversti Aarne Snellmanin komentamaan 17.divisioonaan. JR 61 korvasi alun perin divisioonan kokoonpanoon kuuluneen JR 55:n, joka jäi tässä vaiheessa Hangon rintamalle. Rykmentti purettiin 23.7. Tohmajärvellä Kaurilan asemalle. Karjalan armeijan aloitettua hyökkäyksensä Laatokan Karjalaan JR 61 toimi reservinä edeten marssien 23.–31.7.1941 Kaurila-Anonniemi-Suistamo-Syksyjärvi-Uoman Säksjärvelle, jossa rykmentti oli reservissä 31.7.–10.8.1941.

Mukana Karjalan armeijan hyökkäyksessä ja asemasodassa

JR 61 siirtyi marssien 18.8. vanhan rajan yli Itä-Karjalan Aunuksen Suurmäkeen. Rykmentti vapautti JR 22:n etulinjasta Säntämä-lohkolla 17.8.1941 alkaen. JR 61 aloitti hyökkäyksen Nurmoilan suuntaan 3.9.1941. Vihollisen puolustus murtui, ja vihollinen vetäytyi 7.9.1941. Rykmentti saavutti kokonaisuudessaan Syvärin 21.9.1941 ja ylitti samalla Syvärin. Sieltä se jatkoi hyökkäystään Jandeba-joelle, jossa JR 61 jäi asemiin. Tällöin myös JR 61:n komentaja vaihtui; uusi komentaja oli majuri Nils Roos. Rykmentti oli tässä vaiheessa pari viikkoa reservissä Podporožjessa. Sen jälkeen 23.10. rykmentti palasi linjaan Shemenski-lohkolle vapauttaen JR 34:n ja osallistuen taisteluihin 11.12. asti. Sen jälkeen rykmentti siirrettiin reserviin ja uudelleenorganisoitiin niin, että noin 1600 vanhimpien ikäluokkien miestä kotiutettiin 6.1.1942.

JR 61 otti tammikuussa 1942 yli kahdeksi vuodeksi rintamavastuun Shemenski-lohkolla. Maaliskuussa 1942 rykmentti osana 17. divisoonaa kuului hyökkäysvaiheen päätyttyä lakkautetun Karjalan armeijan joukoista muodostettuun Aunuksen ryhmään. Tänä rintamavastuuaikana rykmentissä sai kaksi sen jäsentä Mannerheinristin; alikersantti Arvid Nordin 6.11.1942 ja vääpeli Harald Storbacka 8.3.1943.

JR 61:n rintamavastuun aikana heti ensimmäisenä keväänä Puna-armeija aloitti 11.4.1942 voimakkaan hyökkäyksen tarkoituksenaan tuhota tai ainakin työntää suomalaisjoukot takaisin Syvärin pohjoisrannalle. Hyökkäys kohdistui 11. divisoonan ja 17. divisioonan saumaan. JR 61 osallistui taisteluihin Saksjärvi-alueella. Rintamalinja palautettiin taistelujen jälkeen 25.4. pienoiskuva|JR 61:n sotilaita Jandeba-joen asemissa. Kevään 1942 taistelujen jälkeen rintama Aunuksenkannaksella muuttui asemasodaksi. Syksyllä 1942 JR 61:n komentajaksi nimitettiin majuri Roosin seuraajaksi ensin väliaikaisesti 30.10.1942 ja virallisesti 6.9.1943 everstiluutnantti Alpo Marttinen. Hänen komentajuusaikana rykmentti suoritti jatkuvaa partiointia etulinjan edessä. Tunnetuimmaksi rykmentin partionjohtajaksi tuli luutnantti Harry Järv. Kaikkiaan hän johti yli 200 linjojen yli vihollisen puolelle suuntautunutta tiedustelu- ja taistelupartiota. Marttinen esitti hänelle Mannerheim-ristiä, johon esitykseen yhtyivät Marttisen esimiehet puolustusministeri, kenraali Rudolf Waldenia myöten. Puolloista huolimatta ylipäällikkö Mannerheim ei hyväksynyt esitystä.

Rykmentti siirtyi 22.5.1944 alkaen armeijakunnan reserviksi Aunuksenkannaksella.

Kannaksen suurhyökkäyksen torjunnassa

Kannaksen suurhyökkäyksen seurauksena JR 61 komennettiin siirtymään 16.6.1944 Karjalankannakselle. Rykmentti marssi ensin Alavoisiin, josta se siirtyi junakuljetuksella Sortavalan ja Kavantsaaren kautta Viipurin pohjoispuolelle Hannilaan. JR 61:n kanssa junakuljetuksella saapuivat myös esikuntaportaat eli kenraalimajuri Antero Svenssonin V Armeijakunnan esikunta ja kenraalimajuri Alonzo Sundmanin 17. divisoona. Puolustavat suomalaisjoukot asettuivat Viipurin luoteispuolelle Kivisillansalmen länsirannalle Tienhaaran kaupunginosan alueelle.Ahto 1994: s. 34–35. pienoiskuva|Eversti Alpo Marttinen oman rykmenttinsä JR 61:n sotilaiden seurassa Tienhaaran taistelujen lopussa. JR 61 saavutti mainetta Tienhaaran taistelussa 22. – 25. kesäkuuta 1944 saavuttamallaan torjuntavoitolla. Rykmenttiä tuki kuusi patteristoa ja saksalainen Lento-osasto Kuhlmey, jotka olivat rykmentin tukena tuhottaessa puna-armeijan Viipurin suunnasta hyökkääviä joukkoja. Kun everstiluutnantti Marttinen ilmoitti illansuussa 23.6., että venäläisten hyökkäys oli torjuttu, marsalkka ylensi hänet saman tien everstiksi. Myöhemmin hänelle ojennettiin vielä Mannerheim-risti.Ahto 1994: s. 36–37.

Uskoa suomalaisten puolustukseen alkoi palautua. Vihollinen päättikin kiertää Viipurinlahden Ihantalan kautta, ja näin taistelut siirtyivät Talin-Ihantalan alueelle. Tienhaara pysyi suomalaisten hallussa sodan loppuun saakka.

JR 61 siirrettiin rintamalta taakse 6.8.1944, ja tilalle tuli 3. prikaati. Rykmentti majoittui Nurmen asemakylään aselepoon asti. Sen jälkeen rykmentti siirtyi uuden rajan taakse Ylämaalle.West 2004: s. 227. Siviilipääsy rykmentin sotilailla tapahtui 13. marraskuuta 1944.West 2004: s. 251.

Komentajat jääkärieversti Martin Berg kesäkuu 1941 – 22.9.1941 everstiluutnantti Nils Roos 22.9.1941 – 30.10.1942 everstiluutnantti (eversti 23.6.1944) Alpo Marttinen 30.10.1942 – 7.10.1944 majuri Rudolf Renvall 7. – 24.10.1944 majuri Rudolf Lagerbohm 24.10.1944 –

Katso myös Etulinjan edessä Tor Högnäs

Lähteet

Asiasta muualla

Viitteet

Luokka:Jatkosodan suomalaiset jalkaväkirykmentit Luokka:Suomenruotsalaisuus