Ludmila Engquist (aiemmin Ljudmila Viktorovna Narožilenko, omaa sukua Leonova, venäjäksi: Людмила Викторовна Нарожиленко-Леонова, s. 21. huhtikuuta 1964 Tambovin alue, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on ruotsalainen, aiemmin venäläinen 100 metrin aitajuoksun maailmanmestari vuosilta 1991 ja 1997. Olympiakultaa hän voitti Atlantassa 1996.
Hän on jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä niin neuvostoliittolaisena aiturina Ljudmila Narožilenkona kuin myös myöhempää kotimaataan Ruotsia edustaneena kelkkailijana Ludmila Engquistinä.
Ludmila Engquist juoksi vuonna 1992 Neuvostoliiton väreissä ollessaan ennätyksensä 12,26. Hän pitää hallussaan myös Ruotsin ennätystä 12,47, jonka hän on juossut kahdesti. Ensin Atlantan olympialaisissa 1996 ja toistamiseen Sevillan Maailmanmestaruuskisoissa 1999.
Yksityiselämä Engquistista ilmestyi syksyllä 2024 Johar Bendjelloulin ja Henrik Johnssonin kanssa kirjoitettu elämäkertakirja Ludmila – Svenskare kan ingen vara. Kirjassa hän kertoo muun muassa henkilökohtaisista vaikeuksistaan, kolmatta kertaa sairastamastaan syövästä, itsemurhayrityksestään, nuorena raiskatuksi joutumisestaan ja masennuksestaan. Hänellä on kaksi lasta, vuonna 1982 syntynyt tytär ja vuonna 2004 syntynyt poika. Engquistista tuli Ruotsin kansalainen vuonna 1996. Hän oli naimisissa ruotsalaisen liikemiehen Johan Engquistin kanssa vuosina 1995–2020.
Ennätykset 100 m: 11,04 (1992) 200 m: 23,03 (1988) 100 m aidat: 12,26 (1992)
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset pika-aitajuoksijat Luokka:Venäläiset pika-aitajuoksijat Luokka:Ruotsalaiset pika-aitajuoksijat Luokka:Ruotsalaiset olympiavoittajat Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut neuvostoliittolaiset Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut ruotsalaiset Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut venäläiset Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut yleisurheilijat Luokka:Vuonna 1964 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt