Abraham

Abraham (myös Aabraham, , Tiberian hepreaksi ʾAḇrāhām; ), alun perin Abram (, vrt. ʾāb ’isä’), on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin patriarkka. Häntä kunnioitetaan esikuvana myös monissa myöhemmin syntyneissä uskonnoissa. Toisinaan eri uskomusjärjestelmien yhtäläisyyksiä korostetaan kutsumalla niitä abrahamilaisiksi uskonnoiksi.

Juutalaisten Tanakissa ja kristillisessä Raamatussa Abrahamista kerrotaan seikkaperäisimmin Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 11–25. Kertomus alkaa Mesopotamian Uurista, joka on Abrahamin synnyinmaa. Jumalan kehotuksesta Abraham asettuu Kanaaninmaahan eli nykyisen Israelin ja Palestiinan alueelle. Hän solmii Jumalan kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Vastineeksi Herra lupaa tehdä Abrahamin jälkeläisistä suuren kansan, joka saa Kanaanin perintömaakseen. Herra myös siunaa Abrahamia lapsella, vaikka hän on jo vanha mies ja hänen vaimonsa Saara on hedelmätön. Myöhemmin Jumala koettelee Abrahamia käskemällä hänet uhraamaan poikansa Iisakin. Abraham osoittautuu nytkin uskolliseksi, ja enkeli puuttuu tapahtumiin viime hetkellä. Iisakin pojasta Jaakobista tulee Israelin kahdentoista heimon kantaisä. Jalkavaimojensa lasten kautta Abraham on myös lukuisten muiden muinaisen Lähi-idän kansojen esi-isä.

Kertomus Abrahamista sijoittuu aikaan, joka edeltää Israelin ja Juudan kuningaskuntien syntyä Palestiinassa noin vuonna 1000 eaa. Nykyisin Abrahamia ei pidetä historiallisena henkilönä. Pääpiirteissään kertomus lienee syntynyt 500-luvulla eaa. Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana, jolloin Abrahamista muodostui tunnus juutalaisten kansalliselle identiteetille sekä heidän asuinoikeudelleen.

Uudessa testamentissa Abraham esiintyy kristittyjen esikuvana varsinkin Paavalin kirjeissä. Paavalin mukaan Abrahamin saamassa armossa oli ratkaisevaa hänen uskonsa ja kuuliaisuutensa Jumalalle. Myös Koraanissa Abraham mainitaan nimeltä lukuisia kertoja.

Nimi

Raamatun mukaan Abrahamin alkuperäinen nimi oli Abram. Jälkimmäinen muoto esiintyy vain Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 11–17, Nehemian kirjan jakeessa 9:7 ja Ensimmäisen aikakirjan jakeessa 1:26. Muualla käytetään aina muotoa Abraham. ʿĀb tarkoittaa isää, mutta nimen loppuosan merkitys on epäselvä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan jae 17:5 antaa Abrahamille myyttisen etymologian ”[kansojen] paljouden isä” (), mutta selitys ei ole kielitieteen valossa uskottava.Thompson 2016, s. 23–24.

Encyclopaedia Judaican mukaan Abrahamin nimi palautunee länsiseemiläiseen juureen rwm (’olla ylhäinen’) ja tarkoittaa suunnilleen ”hän on ylhäinen mitä isään tulee”, toisin sanoen arvostettua sukujuurta. Toinen mahdollinen tulkinta on ”ylhäinen isä”. Akkadin sanaan ra’âmu (’rakastaa’) palautuva merkitys ”hän rakasti isää” on epätodennäköinen. Nimen taustalla saattaa olla arkaainen heprean sana rāham, joka olisi samaa juurta kuin arabian ruhâm (’monilukuinen’). Mikäli tällainen sana oli joskus käytössä, ainoa kirjallinen merkintä siitä on säilynyt Abrahamin nimessä. On myös esitetty, että Abrahamin nimi olisi johdos heprealaisia tarkoittavasta sanasta ja heijastaisi Abrahamin asemaa Israelin myyttisenä kantaisänä. Daniel I. Block arvelee Abrahamin loppuosaa sanaleikiksi heprean sanasta hāmôn, ’äänekäs väkijoukko’. Abram ja Abraham lienevät murteellisia muunnelmia samasta erisnimestä. Länsiseemiläisissä kielissä ei ollut tavatonta, että heikkoon verbijuureen ilmaantui ylimääräinen h-äänne.

Raamatun ulkopuolisissa aikalaislähteissä ei mainita ketään, jonka nimi olisi varmasti sama kuin Abrahamin. 1800-luvulla eaa. kirjoitetuissa akkadilaisissa nuolenpääteksteissä esiintyvät A-ba-am-ra-ma, A-ba-ra-na ja A-ba-am-ra-am. Ugaritinkielisissä teksteissä esiintyy Abrm, mutta se lausuttaneen A-bi-ra-mì, joten Abram on todennäköisesti siitä riippumaton erisnimi. Jos Abraham on todellinen mesopotamialainen nimi, ʿāb eli isä on luultavasti viitannut jumalaan. Juutalaisessa perinteessä nimen tulkittiin kuitenkin kuvailevan Abrahamia itseään.

Elämäkerta Raamatun mukaan

Ensimmäinen Mooseksen kirja

Raamattu kuvaa Israelin kantaisät paimentolaisina, jotka elivät Palestiinan alkuperäisväestön keskuudessa toisella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Jos tarinat kuvaisivat historiallisia tapahtumia, niiden voisi Raamatun sisäisen aikajanan perusteella laskea tapahtuneen vuoden 2000 eaa. tienoilla. Abrahamista ei kerrota Raamatun vanhimmissa osissa, mutta tuoreemmissa hän esiintyy usein. Vanha testamentti mainitsee hänet nimeltä satoja kertoja ja Uusi testamentti kymmeniä kertoja. Abrahamin tarina ei muodosta jatkuvajuonista kokonaisuutta vaan koostuu irrallisista jaksoista. Osa kohtauksista toistuu kaksi kertaa vain pienin eroavaisuuksin. Tämä luku on tiivistelmä Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuista 11–25, joissa Abrahamin vaiheet kuvataan seikkaperäisesti ja kronologisesti. Lähteenä on käytetty vuosien 1933 ja 1992 suomennoksia alaviitteineen..

Perhe ja kutsuminen

pienois|vasen|József Molnár, Abrahamin matka Urista Kanaaniin, 1850. Abrahamin perhe on kotoisin Kaldeasta eli Babyloniasta. Abraham, alkuperäiseltä nimeltään Abram, kuuluu kymmenenteen Nooaa seuraavaan sukupolveen. Hänen isänsä Terah saa 70-vuotiaana Abram-, Nahor- ja Haran-nimiset pojat.. Septuagintan mukaan vedenpaisumuksesta oli tuolloin kulunut 1 233 vuotta ja masoreettisen tekstin mukaan 353 vuotta. Haran kuolee ennen isäänsä, mutta saa sitä ennen Loot-nimisen pojan. Abram ottaa vaimokseen Saarain, joka osoittautuu hedelmättömäksi..

Terah perheineen hylkää Kaldean Uurin ja asettuu Harraniin, missä hän kuolee 205-vuotiaana. Kun Abram on 75 vuoden ikäinen, Herra kehottaa häntä lähtemään Kanaaninmaahan. Se luvataan hänen jälkeläisilleen, joista on tuleva suuri kansa. Abram, Saarai ja Loot palvelijoineen lähtevät Harranista ja elävät jonkin aikaa kanaanilaisten keskuudessa. He asuvat teltoissa paikasta toiseen vaeltaen. Betelistä itään sijaitseville vuorille Abram rakentaa alttarin ja rukoilee Herraa..

Egypti ja paluu Kanaaniin

Kanaania koettelee nälänhätä, jota Abram ja Saarai pakenevat Egyptiin. Koska Saarai on kaunis, Abram pelkää joutuvansa egyptiläisten surmaamaksi. Siksi hän kehottaa Saaraita salaamaan avioliiton ja kertomaan, että he ovat sisaruksia. Egyptiläiset ihailevat Saaraita ja kertovat faaraolle hänen kauneudestaan. Virkamiehet vievät Saarain palatsiin, missä faarao kohtelee mielitiettynsä ”veljeä” ylenpalttisesti. Herra rankaisee faaraota ja palatsin väkeä kulkutaudeilla, jolloin faarao arvaa todellisen tilanteen ja vaatii Abramia ja Saaraita poistumaan. Abram ottaa mukaansa faaraolta saamansa omaisuuden ja palaa Negeviin..

Abram on nyt rikas, ja myös Loot on vaurastunut. Laidunmaata ei riitä molempien karjalle, mistä seuraa karjapaimenten välisiä kahakoita. Abram ei halua riidellä lähisukulaisensa kanssa ja kehottaa Lootia valitsemaan itselleen mieluisan maan. Abram itse ilmoittaa tyytyvänsä siihen maahan, jota Loot ei valitse. Loot ottaa Jordanjoen hedelmällisen alangon ja Abramille jää Kanaaninmaa. Loot asettuu Sodomaan, mutta valinta osoittautuu epäviisaaksi, sillä kaupungin asukkaat ovat läpeensä pahoja..

Siddimin taistelu

pienois|pysty|Dieric Bouts, Abrahamin ja Melkisedekin kohtaaminen, noin 1464–1467. Sodoma, Gomorra ja muut Jordanlaakson kaupungit ovat pitkään olleet Elamin vasalleja. Nyt ne nousevat kapinaan, jolloin Elamin, Sinearin, Ellasarin ja Gojimin kuninkaat lähtevät yhteiselle kostoretkelle. Siddimin laaksossa käydään taistelu, joka päättyy kapinallisten tappioon. Sodoman ja Gomorran kuninkaat eloonjääneine miehineen vetäytyvät vuorille. Voittajat ryöstelevät tienoota ja ottavat Lootin vangiksi. Abram kuulee tapahtuneesta ja aseistaa taistelukuntoiset miehensä, joita on yhteensä 318. He tavoittavat vihollisen Danissa ja tekevät yöaikaan sarjan yllätyshyökkäyksiä. Loot perheineen vapautuu ja saa omaisuutensa takaisin..

Paluumatkalla sodasta Abram kohtaa Saalemin kuninkaan Melkisedekin, joka on korkeimman Jumalan pappi. Melkisedek tuo mukanaan leipää ja viiniä ja siunaa Abramin. Abram antaa Melkisedekille kymmenykset sotasaaliistaan. Sodoman kuningas lupaa Abramille, että tämä voi pitää sotasaaliinsa, mikäli Sodoman asukkaat pääsevät takaisin kotiin. Abram vastaa, ettei aio ottaa mitään Sodoman kuninkaan omaa, ja pitää vain sen osuuden, jonka tarvitsee miestensä ja naapuriensa ruokkimiseen..

Jumala tekee liiton

Herra ilmestyy Abramille näyssä ja lupaa tälle ”hyvin suuren palkan”. Abram ihmettelee, mitä tämä voisi tarkoittaa, kun hän on jäänyt lapsettomaksi. Herra vastaa tähän, että Abram on saava perillisen ja että hänen jälkeläistensä määrä on yhtä suuri kuin tähtien luku. Abram uskoo lupauksen, ja Herra ”katsoo hänet vanhurskaaksi”..

Herran kehotuksesta Abram uhraa hiehon, vuohen, pässin, metsäkyyhkyn ja kyyhkysenpoikasen. Lintuja lukuun ottamatta eläimet halkaistaan puoliksi. Koko päivän uurastettuaan Abram vaipuu levottomaan uneen, jolloin Herra sanoo hänelle: ”Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta.” Herra kertoo kuitenkin rankaisevansa väärintekijöitä ja lupaa, että Abram saa elää rauhassa kuolemaansa saakka. Yön koittaessa tienoota valaisee vain Abramin uhria varten tekemä tuli. Herra tekee liiton Abramin kanssa ja lupaa ”tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka”. Vaikka tienoolla asuu lukuisia muita kansoja, kuuluu se Abramin jälkeläisille..

Hagar ja Ismael

pienois|pysty|vasen|Abraham, Saara ja Hagar. Kuvitus vuodelta 1897. Koska Saarai on lapseton, hän ehdottaa, että Abram makaisi Saarain egyptiläisen orjattaren Hagarin kanssa saadakseen jälkeläisen. Abram suostuu ja saattaa Hagarin raskaaksi. Hagar alkaa väheksyä emäntäänsä, joka valittaa asiasta Abramille. Abram vastaa, että Saarai saa itse päättää orjattarensa kohtalosta. Saarai pahoinpitelee Hagaria, kunnes tämä pakenee autiomaahan..

Herran enkeli ilmestyy Hagarille kehottaen palaamaan Saarain luokse ja kestämään kurituksen. Hagarin kantaman pojan nimeksi tulee antaa Ismael eli ’Jumala kuulee’ merkiksi siitä, että Herra huomasi Hagarin hädän. Enkeli lupaa tehdä Hagarin jälkeläisten ”määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea”, mutta huomauttaa myös, että Ismael tulee aina olemaan riidoissa veljiensä kanssa. Paluunsa jälkeen Hagar synnyttää Abramille pojan ja nimeää tämän enkelin ohjeiden mukaisesti Ismaeliksi. Abram on tässä vaiheessa jo 86-vuotias..

Liitto ja sen merkki

Kun Abram on 99 vuoden ikäinen, Herra ilmestyy uudelleen ja ilmoittaa tekevänsä liiton Abramin kanssa: ”Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän.” Herra lupaa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan. Heidän tulee kuitenkin täyttää eräs ehto: jokainen mies ja poikalapsi pitää ympärileikata. Esinahan poistaminen on merkki Herran kanssa tehdystä liitosta, ja velvollisuus koskee myös heimoon kuulumattomia orjia. Herra ilmoittaa myös, että Saarain nimen tulee täst’edes olla Saara, ja että tämä synnyttää Abrahamille pojan, josta kansakunnat ovat saava alkunsa. Tämä panee Abrahamin naurahtamaan, sillä hän on satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen. Herra käskee antamaan pojalle nimeksi Iisak, ’hän nauraa’..

Abraham pyytää siunausta Hagarin kanssa saamalleen pojalle. Herra vastaa siunaavansa Ismaelia ja tekevänsä tämän jälkeläisistä suurilukuisia ja mahtavia. Herran kanssa solmittu liitto periytyy kuitenkin Iisakin kautta..

Herran poistuttua Abraham ympärileikkaa sukulaismiehensä ja orjansa vielä samana päivänä. Myös 13-vuotias Ismael ympärileikataan, samoin Abraham itse..

Kolme miestä

pienois|oikea|James Tissot, Abraham ja kolme enkeliä, noin 1896–1902.