Niittyjuola eli juolavehnä (Elytrigia repens) on yleinen, heinäkasvien heimoon kuuluva tuulipölytteinen juolalaji. Niittyjuola on myös hankala viljelysten rikkakasvi.

Suomessa lajilla on ollut useita kansanomaisia nimiä, kuten valkojuuri, vikruuti, juolaheinä, juolas ja juoliainen. Elias Lönnrot kutsui kasvia nimellä ruparuoho.Yrttitarha: Juolavehnä, kansanperinne Viitattu 5.5.2013.Oulun kasvit 2005, s. 318.

Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Juolavehnä kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897). pienoiskuva|vasen|Kukkiva niittyjuola. Niittyjuolan korsi kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Koko kasvi on väriltään yleensä vihreä, joskus sinertävän- tai harmaanvihreä. Lehdet ovat varressa vuoroittain. Lehtien kannat ympäröivät vartta tuppena, jotka vaihtelevat kaljuista karvaisiin. Lehtituppien korvakkeet ovat pitkiä ja käyriä. Lehtilapa on litteä, 5–12 mm leveä, pitkäsuippuinen, päältä kalju tai harvakarvainen ja sileäsuoninen. Kukinto on 6–16 cm pitkä, kokonaisena säilyvä, hoikka kerrannaistähkä. Tähkylät ovat 10–15 mm pitkiä ja 5–9-kukkaisia. Ne sijaitsevat leveä sivu tähkärankaa vasten yläviistoon osoittaen, vuorotellen rangan eri puolilla. Ulkohelpeen vihne on korkeintaan 0,8 mm pitkä. Kukan heteen ponsi on yli puolet ulkohelpeen pituudesta. Suomessa niittyjuola kukkii kesä-heinäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 576, 598–599.Laine 2000, s. 108. Tähkään kehittyy noin 50 jyvää, joiden itävyys säilyy kymmenisen vuotta.

Niittyjuolan juurakko on suikerteleva, pitkähaarainen ja valkoinen. Maavartensa avulla kasvi leviää nopeasti laajalle alueelle. Laji on monivuotinen.Retkeilykasvio 1998, s. 599.

Suomessa kasvaa niittyjuolan kotoperäisen alalajin lisäksi muualta Euroopasta levinneitä alalajeja. Alalajit eroavat hieman toisistaan lähinnä koon, värin, lehtien muodon sekä kasvin karvaisuuden osalta. Suomessa kotoperäisenä tavataan matalakasvuista ja tavallisesti sinertävänsävyistä rantajuolaa (Elytrigia repens subsp. arenosa). Tulokkaana tavataan monirotuista, kookaskasvuista ja vihertävänsävyistä rikkajuolaa (Elytrigia repens subsp. repens).Lutukka 21/2005, s. 82.

Niittyjuola voi risteytyä lähisukulaisensa merihaprajuolan eli merijuolan (Thinopyrum junceiforme tai Elytrigia junceiformis) kanssa.Retkeilykasvio 1998, s. 600.

Levinneisyys Niittyjuolaa tavataan koko Euroopassa arktisimpia alueita lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Keski-Aasiasta sekä Etelä- ja Keski-Siperiassa aina Tyynelle valtamerelle saakka. Niittyjuola on levinnyt viljansiemenen mukana myös suurimpaan osaan Pohjois-Amerikkaa Alaskaa ja Kanadan arktisia alueita lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.Den virtuella floran: Kvickrot (myös levinneisyyskartat) Viitattu 5.5.2013.

Suomessa niittyjuolaa tavataan koko maassa Lapin pohjoisimpia erämaa-alueita lukuun ottamatta. Laji on erittäin yleinen tai yleinen Oulun korkeudelle saakka.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 11.11.2017. Alalajeista rantajuolaa tavataan koko rannikkoalueella itäiseltä Suomenlahdelta Pohjanlahden perukoille saakka. Rikkajuola on levinnyt koko maahan. Niittyjuolan ja merijuolan risteymää (E. junceiformis × repens) on tavattu Suomessa ainoastaan Hankoniemellä.

Elinympäristö Rikkajuola on hyötynyt suuresti ihmisen toiminnasta ja se suosii runsastyppisiä maita. Rikkajuolaa tavataan pelloilla, puutarhoissa, pientareilla, joutomailla ja kylä- ja venerannoilla. Kotoperäinen rantajuola on merenrantojen laji, jossa sitä kasvaa usein laajoina yhtenäisinä kasvustoina rantasoraikoilla.

Niittyjuola rikkakasvina thumb|vasen|Niittyjuolan juurakkoa. Rikkakasvina niittyjuola on hankala laji. Maan muokkauksen yhteydessä juurakot ja maavarret silpoutuvat, mikä edistää lajin leviämistä. Hävittäminen on hankalaa, koska maavarret leviävät laajalle alueella ja multavassa maassa myös syvälle. Erityisen hankala rikkakasvi laji on perunamailla, joissa osa palstoista jää kesannolle ja siten lajin helposti valtaamaksi. Niittyjuolaa voi torjua kemiallisesti.K-maatalous: Juolavehnä Viitattu 5.5.2013.

Luonnonmukainen torjunta Luonnonmukaisessa viljelyssä niittyjuola torjutaan usein maanmuokkausmenetelmillä, jotka nostavat juurakon pintaan kuivumaan. Myös viljelytoimien oikea ajoittaminen auttaa. Toinen myrkytön torjuntatapa tapahtuu tulen avulla. Liekitys tehdään tyynellä säällä, tuulen ollessa alle 2 m/s. Käsikäyttöinen liekitin muistuttaa kasvinsuojeluruiskua. Ammattitiloilla käytetään traktorikäyttöisiä liekittimiä.

Käyttö Niittyjuola on erinomainen rehukasvi, sillä sen ravintoarvo on korkea. Juurakkoa on käytetty sikojen ravintona. Se käy ravinnoksi myös ihmisille, esimerkiksi nuoret versot soveltuvat vaikka salaattiin. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävänä juurakkoa on käytetty myös siirapin ja viinan valmistuksessa. Pula-aikoina jauhettua juurakkoa on lisätty leipätaikinoihin ja paahdettuna sitä on käytetty kahvin korvikkeena.Suomen terveyskasvit 1982, s. 106.

Niittyjuola on myös vanha rohdoskasvi, jota on myyty apteekeissa. Sitä on käytetty muun muassa edistämään ruoansulatusta, lisäämään virtsaneritystä, ulostuslääkkeenä ja irrottamaan limaa. Kansanlääkinnässä kasvia on käytetty hyvin moniin vaivoihin, muun muassa reumaan, kihtiin ja veren puhdistamiseen.

Niittyjuolan jatkuvaa käyttöä ei suositella niille, joilla on munuais- tai sydänvaivoista johtuvaa turvotusta. Myös raskauden ja imetyksen aikaista käyttöä kannattaa välttää. Suurina kerta-annoksina kasvin sisältämät flavonoidit voivat aiheuttaa ihottumaa pitkään auringossa oleskeleville. Liian suuri käyttö voi myös aiheuttaa hypokalemiaa.

Lähteet Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.

Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.

Viitteet

Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Niittyjuolan (Elytrigia repens) levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Niittyjuola (Elytrigia repens) Valokki – Nettikasvio: Juolavehnä (Elymus repens) Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Elymus repens United States Department of Agriculture (USDA): Elymus repens Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Elymus repens (quackgrass) Flora of China: Elytrigia repens Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Elytrigia repens

Luokka:Juolat Luokka:Ihmisravinnoksi käytetyt kasvit Luokka:Rikkakasvit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit