Saksanpihta (Abies alba, syn. A. pectinata) on ainavihanta, paljassiemeninen havupuu. Lajista on käytetty myös nimityksiä saksanjalokuusiHyötykasvit värikuvina 2002, s. 191. ja saksankuusi.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|200px|Saksanpihdan oksa thumb|vasen|200px|Saksanpihdan käpyjä
thumb|vasen|200px|Saksanpihta kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885) Saksanpihta kasvaa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan yleensä 30–50 metriä korkeaksi, mutta Suomessa laji jää yleensä 10–15 metrin korkuiseksi. Puun latvus on leveähkön kartiomainen. Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuorena rungon kuori on sileä, mutta vanhana matalaan pitkittäisuurteinen. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja pystykarvainen, talvisilmut ovat ruskeita, pihkattomia, muodoltaan munanmuotoisia. Litteät, kiiltävän tummanvihreät neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 15–30 mm ja leveydeltään 1,5–2,5 mm. Lehdet siirottavat kampamaisesti sivuille ja yläviistoon, ja jättävät haararangan paljaaksi. Lehtien yläpinta on ilmaraoton, alapinnalla on kaksi kapeaa ja harmaata 7–9-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat lehtien pinnan lähellä.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 61.Euroopan puuopas 2009, s. 63.
Saksanpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia, kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa saksanpihta kukkii kesäkuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on hyvin lyhytperäinen ja suippo- tai tylppäkärkinen. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkät ja taakäänteiset. Kooltaan käpy on 9–17 × 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat, mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.
Suurin mitattu saksanpihta on ollut 68 metriä korkea, ja halkaisijaltaan 3,8 metriä. Puu kasvoi Saksan Schwarzwaldissa.
Levinneisyys Saksanpihta on peräisin Etelä- ja Keski-Euroopasta: Pohjois-Espanjasta Keski-Ranskaan, Etelä-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan sekä edelleen Romaniaan, Etelä-Puolaan ja -Saksaan. Erityisesti lajia tavataan ylänkö- ja vuoristoalueilta Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanilla ja Karpaateilla.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 61. Suomessa saksanpihta on harvinainen viljelykarkulainen Ahvenanmaalla ja aivan eteläisimmässä Suomessa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Saksanpihdan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.2.2012.
Elinympäristö Saksanpihta kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä etenkin yhdessä euroopanpyökin (Fagus sylvatica) ja euroopankuusen (Picea abies subsp. abies) kanssa, harvemmin yksinään.Ellenberg, H. 2010. Vegetation Mitteleuropas mit den Alpen. Ulmer. Laji viihtyy 140–2 100 metrin korkeudessa, parhaiten alueilla, joilla sataa 1 000–2 500 millimetriä vuodessa.
Käyttö Saksanpihta on laji, jota käytettiin ensimmäisenä joulukuusena.LuontoPortti verkkolehti: Kuusi Viitattu 15.2.2012. Nykyään kaukasianpihta (A. nordmanniana) ja metsäkuusi (Picea abies) ja muut lajit ovat suurilta osin syrjäyttäneet saksanpihdan käytön joulukuusena.
Saksanpihdan puuaines on pehmeää, joustavaa ja vaaleaa. Sitä käytetään yleisesti rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena. Puuaines soveltuu hyvin myös soitinten rakentamiseen ja lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Aikaisemmin saksanpihtaa käytettiin erityisesti kaivoskäytävien tukemiseen. Tämä johtui siitä, että saksanpihdan puuaines natisi kovaäänisesti joutuessaan liiallisen paineen alle ja varoitti näin kaivostunnelien romahtamisvaarasta.
Saksanpihta on levinneisyysalueensa ulkopuolella yleinen koristepuu, joskus myös viljelymetsäpuu.Retkeilykasvio 1998, s. 59.. Suomessa saksanpihta menestyy viljeltynä sisämaassa Keski-Suomen korkeuksille, rannikolla Oulun korkeudelle saakka.
Saksanpihdasta tehdään Strassburgin tärpättiä, joka on väritön, kirkas, hyvänhajuinen, kanadapalsamin tapainen palsami, jota kootaan Vogeeseilla.Strassburgin tärpätti, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 77. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Lähteet Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989). Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2018: Saksanpihdan (Abies alba) levinneisyys Suomessa Metla: Saksanpihta (Abies alba) Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Saksanpihta (Abies alba) United States Department of Agriculture (USDA): Abies alba Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Abies alba
Luokka:58.41 Puut, pensaat Luokka:Pihdat