280px|thumb|Koverin leirin vankiparakkeja Koverin keskitysleiri, myös Koveron keskitysleiriAatsinki et al. 2007 s. 333 oli miehitetyssä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana toimineen Erillisen työkomppanian asemapaikka, virallisesti Linnoitusrakennuspataljoona Lin.RP HK-A kp 2177. Koska Erillinen työkomppania oli muodostettu kommunisteista, poliittisista vangeista ja muista epäilyttävinä pidetyistä turvasäilöön otetuista kansalaisista,Parkkari 1955, s. 147, Pauli Puhakka pidätettiin kun hän oli arvostellut sotatoimia ja joidenkin poliittisten tuttavien takia jotka olivat pidätettyjä Koverin leiri oli varustettu vankileirin tavoin. Virallisesti kyse ei ollut keskitysleiristä, vaan termiä ovat käyttäneet pääasiassa leiriin suljetut vangit.Salme Vuorisen haastattelu Voima Apulaisoikeusasiamies, oikeustieteiden tohtori Jukka Lindstedt Aiemmin työkomppania vankeineen oli sijoitettuna Kangasjärvelle ja Säämäjärvelle, mutta pisimmän aikaa se oli sijoitettuna Koveraan, noin 20 kilometrin päähän Aunuksen kaupungista, vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen metsätyökeskukseen. Samalla paikalla Koverassa oli toiminut sotavankileiri, joka oli tyhjennetty hieman aikaisemmin puna-armeijan sotavangeista.Tiihonen, s. 167, luku: Siirto Koverin leirille syyskuussa 1942,Kirjailija kertoo kuinka vangit siirrettiin Koverin leirille ja sen taustoja.Vuorinen 2006, s. 121
Vankien tausta Vangitsemiset turvasäilöön aloitettiin elokuun alussa 1940. Tällöin turvasäilöön vangittiin Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) johtohenkilöitä ja aktiiveja, jotka olivat heinäkuussa lietsoneet väkivaltaisia mielenosoituksia ja uhkailleet hallitusta Neuvostoliiton miehityksellä.
Pidätykset johtivat voimakkaisiin protesteihin Neuvostoliiton suurlähetystöstä, joka oli aktiivisesti toiminut yhteistyössä SNS:n johdon kanssa.
Lähetystö vaati muun muassa sisäministeri Ernst von Bornin ja kansanhuoltoministeri Väinö Tannerin eroa, ja Tanner erosikin 15. elokuuta 1940.Tuomo Polvinen: J. K. Paasikivi, valtiomiehen elämäntyö 3: 1939–1944 s. 202–210 Laajemmassa mittakaavassa vangitsemiset turvasäilöön toteutettiin vasta toukokuussa 1941.
Epäonnistunut rintamakomennus Köyliön varavankilan turvasäilövangeista koottiin komppanian verran miehiä rintamayksiköksi. Vangituista suurin osa oli tuomittu aikoinaan valtiorikosoikeudenkäynneissä kansalaisluottamuksensa menettäneiksi, joten he eivät olleet suorittaneet asepalvelusta. Näin 288 miestä vapautettiin turvasäilöstä ja määrättiin saman tien asepalvelukseen.Kujansuu Juha
Heidät siirrettiin Riihimäelle, missä oltiin kokoamassa syyskuun alussa 1941 Nikke Pärmin johtamaa, pääasiassa rangaistusvangeista koottua Erillistä pataljoonaa 21 (Er.P.21).Kostiainen 2006
Riihimäen sotilasalueella heidät otti vastaan kapteeni Arvo Kartano, joka oli Er.P.21:n varakomentaja. Kartano lähetti heti nimenhuudon jälkeen Riihimäen vankilaan 25 henkilöä, jotka olivat entisiä punaupseereja ja tunnettuja agitaattoreita. Nämä miehet vietiin vangittuna Riihimäeltä suoraan Viipurin kautta Karjalankannakselle hautaamaan hyökkäysvaiheessa kaatuneiden neuvostosotilaiden ruumiita, purkamaan miinoituksia ja rakentamaan linnoitteita.Parkkari kuvaa Riihimäen tapahtumia ja kertoo matkasta vangittuna kohti Viipuria ja myös ensimmäisiä tehtäviä lähellä rintamaa, Parkkari 1955, 27–28, Majuri Pärmi piti muille paikan päälle jääneille uusille sotilaille puheen.Tiihonen s. 116
Turvasäilöläisten koulutus kesti vain kolme päivää, minkä jälkeen yksikkö lähetettiin rintamalle. Joukkoa kuljettanut juna putosi Riihimäen ratapihalla raiteilta, jolloin kahdeksan turvasäilöläistä pääsi karkaamaan, heidän joukossaan tuleva ministeri Yrjö Leino.
Kun Er.P.21 saapui rintamalle, se alistettiin kenraalimajuri Oinosen komentaman Ryhmä O:n alaisuuteen. Vasta lähellä rintamaa miehille annettiin henkilökohtainen ase.Täällä jaettiin myös kiväärit niillekin, joille niitä ei poliittisesti syistä Riihimäellä annettu. Tiihonen s. 125 Äänisen luoteispuolella pataljoona joutui heti taisteluun ja oli vähällä joutua puna-armeijan saartamaksiTiihonen kuvailee mottitaisteluja ja suomalaisten perääntymistä asemista, Tiihonen s. 130–131. Pataljoonaa vastassa oli neuvostoarmeijan valiorykmentti JR 52, joka oli koottu karjalaisista ja emigranttisuomalaisista. Puna-armeija oli tietoinen suomalaispataljoonan erikoisluonteesta, ja joukkoihin kohdistettiin kovaa propagandaa. Kun jo ensimmäisen viikon aikana noin 80 miestä loikkasi vihollisen puolelle tai muuten karkasi, loput jäljellä olevat noin 200 turvasäilöläistä vedettiin nopeasti pois rintamalta.Ylikangas 2004
Leirin perustaminen 180px|thumb|Kapteeni Arvo Kartano thumb|230px|Kartanon tilalle leirin päälliköksi komennettu luutnantti Kosti-Paavo Eerolainen (vas.), vänrikki Lauri Oikari ja vartiokoira Raiku.Harry Vuorinen s. 162 Vankeja ei palautettu turvasäilöön Köyliöön, vaan heistä muodostettiin Erillinen Työkomppania, jonka päälliköksi nimettiin kapteeni Kartano.Lapin Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" 3/2007 s. 6 luettu 10.11.2008 Virallisesti miehet olivat toisen luokan työpalveluvelvollisia. Vangit päätyivät Kangasjärven ja Säämäjärven kautta lopulta syyskuussa 1942 Koveraan, noin 20 kilometrin päähän Aunuksen kaupungista. Siellä vanhan neuvostoliittolaisen metsätyökeskuksen ympärille perustetulla leirillä he pysyivät kesään 1944 saakka. Joukon vahvuus oli aluksi noin 170 miestä. Koveriin koottiin myös vuonna 1941 Riihimäellä muista turvasäilöläisistä erotettu kahdenkymmenenviiden miehen osasto.Parkkari kirjoittaa oman ryhmänsä siirtyneen 29. syyskuuta 1942 Koveriin, Parkkari 1955, s. 116
Työkomppanian päällikkönä Kangasjärven ja myöhemmän Koverin leirin komentajana oli kapteeni Kartano.Rislakki 1993a: "...syyskuussa 1942 joukko päätyi Aunukseen Koverin leirille, jota johti kapteeni Arvo Kartano." Hän oli aikaisemmin toiminut Suomenlinnan kurikomppanian päällikkönä, ja sitä ennen Tammisaaren vankilassakin palvelleena hän oli tunnettu kyseenalaisista kurinpitomenetelmistään.Brantberg 1999Niinistö s. 117Selin 2004, sivu 174, luku Uudelle vuosikymmenelle, ”Jännittävin elämykseni” -sarjaLapin Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" 3/2007 s. 6 viitattu 10.11.2008Parkkari kertoo Kartanon kuuluneen vuonna 1933 kesäkuusta Tammisaaren vankilan henkilökuntaan, Parkkari 1961, s. 89
Vankiparakeissa valaistukseen käytettiin päreitä. Ainoastaan vankien keittiössä oli karbidilamppu. Leirin vartijoilla oli valonlähteenä öljy- ja karbidilamput. Pakeneminen estettiin kolminkertaisella piikkilanka-aidalla, joka Taito Tiihosen muistelmien mukaan oli sähköistetty.Rislakki 1993aTiihonen, s, 167, luku: Siirto Koverin leirille syyskuussa 1942
Olot leirillä
Koverassa työkomppanian tehtävänä oli tuottaa muun muassa halkoja armeijan tarpeeseen. Siksi useimmat miehistä työskentelivät metsätöissä, ja päivittäisenä mieskohtaisena tavoitteena oli kaksi kuutiometriä halkoja.Parkkari kuvailee Eerolaisen tapaa käsitellä vankeja ja muutoksia vankien jokapäiväisessä elämässä, Parkkari 1955, 157
Muonituksessa leiriläiset saivat vankinormin mukaista ruokaa, joka oli tarkoitettu korkeintaan kevyen työn tekijöille. Raskaaseen metsätyöhön tuo ruoka oli aivan riittämätöntä, ja aliravitsemus alkoi pian vaivata leiriläisiä.Niinistö kuvailee leirin tilaa ennen Eerolaisen saapumista, Niinistö 2003, 113 Hengenpitimikseen leiriläiset söivät salaa pyydystämiään rottia, käärmeitä ja sammakoita.Rislakki 1993b Vangeilta oli esimerkiksi sienten kerääminen kielletty: jos vartijat huomasivat sitä tapahtuvan, ruoka hävitettiin.Rislakki 1993bKirjailija kuvailee erään tapauksen, jossa vartija löytää sieniä erään vangin taskuista, Parkkari 1955 s. 135
Töitä tehtiin joulupäivää lukuun ottamatta joka päivä miesten terveydentilasta riippumatta. Leirillä oli sairaustapauksia varten lääkintäupseerina vänrikki Lauri OikariVankien keskustelua "tänne kuulemma tulee meille saniteeriksi mies, joka on lukenut melkein lääkäriksi. Suutari s. 343, luku: Lääkintämies, jonka tehtävänä oli vankien myöhempien muistelmien mukaan huolehtia, että myös sairaat pakotettiin töihin.Parkkari 1955, s. 129–130, luku: Kuolemanpainia. Parkkari kuvailee tilannetta, kuinka vänrikki Oikarin tarkastuksen jälkeen vangeille luvattiin "reikiä nahkaan", ja aliupseerit raahasivat erään vangin ulos jaloista ja samalla kolhivat hänen naamansa verille ja ruhjeille. Vanki oli kuumeessa. Koska leirillä ei ollut sairasosastoa, vaikeasti sairaat ja kuolevat vangit kuljetettiin pois leiriltä.Kirjailija kuvailee, että vaikeasti sairaat vietiin ensin Aunukseen ja sieltä vankisairaalaan Pälksaareen, Parkkari 1955, s.130
Henkilökuntaan valikoitui vangeista piittaamattomia suojeluskuntalaisia ja Lapuan liikkeen kannattajia.Parkkari 1955 s. 121 Jos joku avusti tai pyrki osoittamaan myötämielisyyttä vankeja kohtaan, hän sai pikaisen komennuksen etulinjaan.Parkkari 1955, luku: "Päällikkö muuttuu", s. 159. Eräänä päivänä Eerolainen otti puhutteluun. "Minä olen pannut merkille, että te alatte pehmetä noihin vankeihin nähden. Sopisitte hyvin niiden kanssa tuonne katiskan sisäpuolelle." "Miten vain, siellä onkin paljon reilumpaa väkeä, kuin täällä ulkopuolella." Seuraavana päivänä oli passitus tulilinjoille. Erään karkaamistapauksen yhteydessä pidätettiin sotamies, jonka repusta löydettiin vangin kirje omaisille. Hänet tuomittiin kahden kuukauden kovennettuun arestiin ja lähetettiin sen jälkeen etulinjaan.Parkkari 1955 s. 145 Tapaus Taisto Kuhmoinen, häneltä löydettiin repusta erään vangin kirje omaisille. Eerolainen tuomitsi hänet yhteydenpidosta vankeihin. Vartijoiden apuna oli myös vartiokoira, joka oli opetettu puremaan vankeja.Parkkari 1955, s. 144, luku "Päällikkö muuttuu"
Vangittuina olevien omaisten valitettua leirin olosuhteista SDP:n eduskuntaryhmälle, kuten myös leirin saaman kansainvälisen huomion takia, olot jonkin verran paranivat.Parkkari 1955, s. 154, "Päällikkö muuttuu", kuvailee Eversti Ingevald Pippingin tarkastuskäyntiäTiihonen, s. 172, luku:Talvi Koverissa, Tiihonen kuvailee tiedon leviämisestä eduskuntaan ja myös Ruotsiin saakka Kesäkuussa 1943 kapteeni Kartano vapautettiin tehtävästään ja komennettiin Aunuksen komendantiksi.Parkkari 1955, s. 155 Leirin uudeksi komentajaksi määrättiin entinen Etsivän keskuspoliisin etsivä, itsekin kyydityksistä kuritushuonetuomion istunut luutnantti Kosti-Paavo Eerolainen.Poleemi s. 6 luettu 8.11.2008 Eerolaisen tullessa päälliköksi leiriläisiä oli noin 150.Niinistö, s. 115
Eerolainen nosti halkotavoitteen kahteen ja puoleen kuutioon, mutta nosti vastaavasti tavoitteen saavuttaneiden ruoka-annoksen täydeksi sotamuona-annokseksi. Tämä helpotti leirin ravitsemustilannetta niin paljon, että Eerolaisen aikana nälästä johtuvia kuolemantapauksia ei enää sattunut.Niinistö, s. 115 Talvivaatteet miehet saivat vasta keväällä 1944 oltuaan leirillä jo kaksi talvea.
Vankien toiminta Vangituilla oli leirissä tiukka keskinäinen kuri, jota ylläpitivät entiset punaupseerit ja agitaattorit. Kuri oli erityisen tiukkaa ideologisissa kysymyksissä: Kun ankarista vatsavaivoista kärsinyt vanki huusi tuskissaan "Jumala auta! Jeesus auta!", niin kanssavangit ryhmittyivät vastakkaiselle seinustalle selät käännettynä kohti entistä aateveljeään.Niinistö, s. 115 Eerolainen pyrki saamaan tietoja vangeista ja vankien toiminnasta värväämällä vankien joukosta urkkijoita. Jos vangit onnistuivat paljastamaan urkkijan, oli tämän muutettava pois vankiparakeista.Tiihonen s.178, luku: Ohranan vasikat pois joukosta, Tiihonen mainitsee lyhyesti ketkä olivat urkkijoita ja näiden vaiheet Vangittuja kohtaan pyrittiin käyttämään myös suostuttelua: hylkäämällä oman aatteensa vanki pääsi lähtemään pois leiriltä tai sai helpompia töitä. Leiriltä siirrettiin Eerolaisen aikana pois tämänkaltaisten tapahtumien vuoksi kaikkiaan lähes kolmannes vangeista.