Boris Vian (10. maaliskuuta 1920 Ville-d’Avray, Ranska – 23. kesäkuuta 1959 Pariisi, RanskaVian, Boris, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 7.6.2019, viitattu 6.11.2021 ) oli ranskalainen kirjailija, laulaja, jazz-muusikko ja lauluntekijä. Hänen tuotantonsa käsittää kymmenen romaania, 42 novellia, seitsemän näytelmää, 400 laulua, neljä runokokoelmaa, kuusi oopperalibrettoa, lukuisia käännöksiä ja viitisenkymmentä jazz-aiheista artikkelia.
Elämäkerta Boris Vian oli insinööri ja hän työskenteli standardointivirastossa. Työnsä vastapainoksi hän sävelsi lauluja, soitti jazz-musiikkia, käänsi ja ansaitakseen elantonsa kirjoitti kirjoja salanimellä Vernon Sullivan. Maine kasvoi vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja erityisesti hän sai arvostusta 1960-luvulla.Omalla nimellään hän julkaisi teokset L’Arrache-Cœur, L’Herbe rouge ja L’Automne à Pékin. Kirjat joutuivat usein kiellettyjen kirjojen listalle moraalittomuutensa vuoksi.
Vianin tunnetun romaani on L’Écume des jours (1947), joka on julkaistu suomeksi nimellä Päivien kuohu (1972). Se on surrealistinen, mustan huumorin sävyttämä romaani.
Vian on kääntänyt ranskaksi varsinkin Raymond Chandlerin tuotantoa. Vian kirjoitti useisiin jazz-alan julkaisuihin ja teki Duke Ellingtonia ja Miles Davisiä tunnetuiksi Ranskassa. Hän soitti trumpettia jazz-klubeilla. Hän kuului Alfred Jarryn perustamaan patafyysikkojen seuraan. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vasta kuolemansa jälkeen. Vian kuoli sydänkohtaukseen 23. kesäkuuta 1959 ollessaan katsomassa J’irai cracher sur vos tombes -romaanistaan tehtyä elokuvaversiota.
Laulut Vianin lauluista tunnetuin on sodanvastainen laulu ”Le Déserteur”,Le Déserteur: lauluruno sotasensuurin hampaissa, ennenjanyt.net joka joutui Ranskan radiossa kieltolistalle. Laulun on suomentanut Tuula Saarikoski ja levyttänyt Kaisa Korhonen (1970) ja Liisa Tavi (1979).
Kirjallinen tuotanto Suomennettu teos Päivien kuohu (L’Écume des jours, 1947), suom. Leena Kirstinä, Karisto 1972 Valtakunnan rakentajat, eli, Schmürz, näytelmä (Les batisseurs d'empire, ou, Le Schmürz), suom. Eila Niinivaara, Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1981
Alkuperäisteokset Proosaa Boris Vianin nimellä: Trouble dans les Andains (1947, julkaistu postuumisti 1966) Vercoquin et le plancton (1947) L’Écume des Jours (1947), suom. L’Automne a Pékin (1947) Les Fourmis (1949, novelleja) L’Herbe rouge (1950) L’Arrache-cœur (1953) Le Loup-garou (julkaistu postuumisti 1970)
Proosaa Vernon Sullivan -nimellä: J’irai cracher sur vos tombes (1946) Les morts ont tous la même peau (1947) Et on tuera tous les affreux (1948) Elles se rendent pas compte (1949)
Näytelmät L’Équarrissage pour tous (1950) Le Dernier des métiers (1950) Tête de Méduse (1951) Les Bâtisseurs d’Empire (1959) Le Goûter des généraux (julkaistu postuumisti 1962)
Runokokoelmia Barnum’s Digest (1948) Cantilènes en gelée (1949) Je voudrais pas crever (julkaistu postuumisti 1962)
Lähteet
Aiheesta muualla Petri Liukkonen, Boris Vian. Authors' Calendar Boris Vian –sivusto L’Ecume des jours on line Boris Vian. Dépôt musical de chansons et poèmes chantés La chanson rebelle Boris Vianin laulunsanoituksia Halpern, Dan: Prince of Saint Germain. The New Yorker 25.12.2006
Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 1959 kuolleet