thumb|François Chabot François Chabot (23. lokakuuta 1759 Saint-Geniez-d’Olt, Ranska – 5. huhtikuuta 1794 Pariisi, Ranska)François Chabot (1756-1794) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 18.1.2020.François Chabot Assemblée nationale. Viitattu 18.1.2020. oli ranskalainen vallankumousajan poliitikko, taustaltaan kapusiinimunkki. Hänet teloitettiin niin sanottuna terrorin aikana.
Chabot oli kokin poika, joka meni nuorena kapusiinimunkiksi Rodezissa sijainneeseen munkkiluostariin ja käytti munkkina nimeä Augustin. Hän jätti veljeskunnan vuonna 1788. Kun Ranskaan luotiin vallankumouksen jälkeen papiston siviilihallinto, hänestä tuli helmikuussa 1791 Blois’ssa toimineen Loir-et-Cherin perustuslaillisen piispan Henri Grégoiren ylivikaari. Chabot hoiti tätä tehtävää, kunnes hänet valittiin syyskuussa 1791 Loir-et-Cherin edustajaksi lakiasäätävään kansalliskokoukseen.Chabot, François Encyclopædia Britannica (1911), Wikisource. Viitattu 18.1.2020. Vallankumoksen kannattajaksi ryhtynyt Chabot hylkäsi kokonaan kirkollisen uran. Hän tuli tunnetuksi radikaalin kordelieeriklubin piirissä, jossa hän sai kiivailla puheillaan lempinimen ”raivoava munkki”.Nordisk familjebok (1906), s. 13–14 Runeberg.org. Viitattu 18.12.2020. Chabot, Antoine Merlin de Thionville ja Claude Basire olivat kansalliskokouksen ainoat kordelieerit ja muodostivat äärimmäisen vasemmiston. Chabot kuului myös jakobiiniklubiin ja toimi sen puheenjohtajana pari viikkoa kesäkuussa 1792.Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 109, 111, 183, 330. Longman, Lontoo/New York 1988.
Syyskuussa 1792 Chabot valittiin Aveyronin departementin edustajana uuteen parlamenttiin, kansalliskonventtiin. Hän liittyi radikaaliin vuoripuolueen edustajaryhmään, jonka nimenkin on sanottu olleen hänen keksimänsä. Hän äänesti kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta ja vastusti syyskuun murhista syytettyjen vallankumouksellisten saattamista oikeuden eteen. Chabot oli yleisen turvallisuuden valiokunnan jäsenenä tammikuusta syyskuuhun 1793. Hän oli myös kansalliskonventin komissaarina Aveyronissa ja Tarnissa maaliskuusta toukokuuhun sekä Sommessa heinäkuusta syyskuuhun 1793. Chabot tuli tunnetuksi radikaaleista uskonnollisista näkemyksistään. Hän muun muassa sanoi: ”Kristus oli ensimmäinen sanskulotti”. Chabot teki aloitteen Notre Damen katedraalin muuttamisesta järjen temppeliksi. Vallankumousjohtaja Maximilien Robespierre kääntyi häntä vastaan. Chabot oli läsnä Jean Paul Marat’n murhaajan Charlotte Cordayn pidätyksessä ja otti haltuunsa muun muassa pidätetyn kellon.Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous II: tasavallan aika, s. 16 (suom. Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen). WSOY, Porvoo–Helsinki 1962 (alkuteos 1946).
Chabot syyllistyi vuonna 1793 Ranskan Itä-Intian kauppakomppanian lakkauttamiseen liittyneeseen väärennös- ja lahjontaskandaaliin. Hänen mainettaan haittasi myös hänen avioliittonsa hämäräperäisen itävaltalaisen pankkiirin Junius Freyn siskon kanssa. Chabot vangittiin marraskuussa 1793. Hänet tuomittiin vallankumoustuomioistuimessa kuolemaan samassa yhteydessä Georges Dantonin ja tämän tukijoiden kanssa. Heidät myös teloitettiin giljotiinilla samalla kertaa.François Chabot Encyclopédie Larousse. Viitattu 10.12.2020. Dantonistit protestoivat sitä, että heidät yhdistettiin Chabot’n kaltaiseen henkilöön.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset poliitikot Luokka:Ranskalaiset papit Luokka:Kristityt munkit Luokka:Ranskalaiset teloitetut Luokka:Ranskan suuren vallankumouksen henkilöt Luokka:Vuonna 1759 syntyneet Luokka:Vuonna 1794 kuolleet