Humalanvieras eli nokkosvieras (Cuscuta europaea subsp. europaea) on luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa elävä lehtivihreätön loiskasvi. Sitä tavataan myös Suomesta. Humalanvieras on euroopanvieraan (Cuscuta europaea) nimialalaji.
Aikaisemmin alalaji luokiteltiin humalanvieraskasveihin, jotka nykyään luetaan kiertokasvien heimoon.
Ulkonäkö ja koko Yksivuotisen humalanvieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta lähes valkoiseen. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin humalanvieras kasvattaa laajoja, jopa 150 cm pitkiä ja takkuisen sotkuisia kasvustoja. Kasvin lehdet ovat hyvin pieniä ja suomumaisia. Kukinto on tiheä, 1–1,5 cm leveä sykerö. Vaatimattomien kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen. Humalanvieras kukkii heinä-elokuussa. Kukkien runsaus riippuu isäntäkasvin kunnosta.Retkeilykasvio 1998, s. 346.Pirainen 2008, s. 175.
thumb|vasen|Humalanvieraskasvustoa ruohoseljassa.
Humalanvieras on täysloinen, eli se ottaa kaiken ravintonsa isäntäkasvista. Humalanvieraan siemenen idettyä se kasvattaa sirkkavarren, joka alkaa kasvaessaan. Kasvin turvattua ravinnonsaannin isäntäkasvistaan, sen tyviosa ja sirkkajuuret kuihtuvat pois.
Levinneisyys Humalanvieras kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia ja läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Venäjän kautta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. Lajia on tavattu laajalta alueelta Aasiaa sekä Afrikasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta.Den virtuella floran: Nässelsnärja Viitattu 21.7.2009. Suomessa humalanvieras on muinaistulokas. Levinneisyysalue keskittyy seuduille, jotka olivat pysyvästi asuttuina jo keskiajalla. Lajia tavataan Etelä-Suomessa noin Pori–Tampere–Lappeenranta-linjan eteläpuolella sekä Vaasan seudulla.
Suomen etelärannikolla kasvaa humalanvierasta hennompi ja pienikukkaisempi alalaji merenrantavieras (Cuscuta europaea subsp. halophyta).
Elinympäristö Humalanvierasta tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla, puronvarsipensaikoissa ja joenvarsiruohostoissa. Humalan (Humulus lupulus) ollessa tärkeä viljelykasvi humalanvieras oli harmillinen rikka. Nykyään humalanvieras loisii tavallisesti isonokkosella (Urtica dioica), mutta myös monilla muilla, enimmäkseen monivuotisilla ruohoilla kuten sinimailasella (Medicago sativa).Suomen luonto: Kasvit 2, Weilin+Göös 1995. Nokkosen yleisyydestä huolimatta humalanvieras on Suomessa harvinaistunut.
Lähteet Piirainen, Mikko: Humalanvieras. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 175. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen luonto: Kasvit 2. Weilin+Göös, 1995.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Humalanvieras (Cuscuta europaea subsp. europaea) Kasviatlas 2021: Humalanvieraan levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Cuscuta europaea subsp. europaea – euroopanvieras subsp. humalanvieras Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Cuscuta europaea Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cuscuta europaea (European dodder)
Luokka:Vieraat