Erwin Johannes Eugen Rommel (15. marraskuuta 1891 Heidenheim – 14. lokakuuta 1944 Ulm) oli saksalainen kansallissosialistisen hallinnon sotamarsalkka ja yksi arvostetuimmista toisessa maailmansodassa taistelleista sodanjohtajista.
Rommel tuli tunnetuksi etenkin Saksan Pohjois-Afrikassa taistelleen armeijan Deutsches Afrikakorps’n komentajana. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Erämaan kettu” (Wüstenfuchs, , myös ). Tätä ennen hän tuli tunnetuksi johdettuaan 7. panssaridivisioonaa taistelussa Ranskasta, missä yksikkö liikkui niin nopeasti että sekä vihollinen että ylikomento olivat epävarmoja sen sijainnista, minkä antoi yksikölle lempinimen Aavedivisioona.
Pohjois-Afrikan retken jälkeen Rommel siirrettiin Ranskaan huolehtimaan sen puolustuksesta liittoutuneiden todennäköisen maihinnousuoperaation varalta. Rommel pakotettiin tekemään itsemurha, koska hänen epäiltiin sekaantuneen Adolf Hitleriä vastaan suunnattuun pommiattentaattiin. Epäilyä ei kuitenkaan ole koskaan pystytty todistamaan perustelluksi.
Erwin Rommel muistetaan loistavana sotataktikkona ja johtajana, mutta myös hänen vastustajiaan kohtaan osoittamastaan ritarillisuudesta ja kunnioituksesta. Hän oli yksi niistä komentajista, jotka kieltäytyivät noudattamasta Hitlerin kommando-käskyä, jossa määrättiin kaikki kiinni jääneet kommandot teloitettaviksi.Irving 1977, s. 13 Rommel hämäsi usein vihollistaan, teki nopeita yllätyshyökkäyksiä ja eteni joskus niinkin nopeasti, että hänen esimiehillään oli vaikeuksia seurata hänen etenemistään kartalla. Hänen onnistui usein hämätä suurikin vihollisjoukko antautumaan, vaikka sillä olisi vielä ollut mahdollisuuksia jatkaa taistelua.
Rommelilla ei ollut kiinnostusta politiikkaan, eikä hän koskaan kuulunut kansallissosialistiseen puolueeseen, johon hän suhtautui varauksellisesti. Rommel piti aluksi Hitleriä vahvana johtajana, joka voisi nostaa silloisen Saksan sekasorrosta uuteen loistoon. Natseja hän piti huijareina ja pyrkyreinä, joita kerääntyi Hitlerin ympärille. ”Tuntuvat olevan huijareita koko joukko”, oli Rommel sanonut vaimolleen ennen Hitlerin tuloa valtakunnankansleriksi.Young 1951, s. 54–55
Lapsuus ja perhe Erwin Rommel syntyi Saksassa 15. marraskuuta vuonna 1891 Württembergin osavaltiossa Heidenheimissa, joka sijaitsee noin 45 kilometrin päässä Ulmin kaupungista. Hänet kastettiin kaksi päivää syntymänsä jälkeen. Hän oli nelilapsisen protestanttisen perheen toinen poika. Rommelin isä Erwin Rommel vanhempi oli opettaja ja Aalenin oppikoulun rehtori. Rommelin äiti Helene (synt. von Luz) oli paikallisen korkea-arvoisen virkamiehen tytär. Heillä oli Erwinin lisäksi kaksi poikaa, Karl ja Gerhard, ja tytär nimeltä Helene.Irving 1980 s. 17-18
Rommel oli kalpea nuorukainen, joka sairasteli usein. Hän ei ollut erityisemmin kiinnostunut sotilasurasta, vaan haaveili lentomekaanikon ammatista. Neljätoistavuotiaana hän rakensi ystävänsä kanssa täysimittaisen purjelentokoneen. Myöhemmin hän ylpeili monesti sillä, että koneella pystyi lentämään, vaikkakaan ei kovin pitkää matkaa. Vuonna 1910 Rommel liittyi isänsä vaatimuksesta paikalliseen 124. jalkaväkirykmenttiin, josta hänet lähetettiin pian kadettikouluun Danzigiin. Kadettikoulun aikana Rommel tapasi tulevan vaimonsa Lucie Maria Mollinin vuonna 1911. Rommel valmistui saman vuoden marraskuussa ja ylennettiin luutnantiksi vuonna 1912.Irving 1980 s. 19 Rommel ja Lucie menivät naimisiin vuonna 1916, ja kahdentoista avioliittovuoden jälkeen heille syntyi poika, Manfred. Perheonnea kuvaavat Rommelin rintamalta lähes päivittäin lähettämät kirjeet.Irving 1980 s. 24-25
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943, sotatilanteen jo käännyttyä Saksaa vastaan ja liittoutuneiden aloitettua saksalaisten kaupunkien pommittamisen, Rommelin huoli perheestään kasvoi. Lucie ja Manfred asuivat tuolloin Wiener Neustadtissa lähellä Messerschmittin lentokonetehtaita.Irving 1977, s. 201 Rommel tiesi yli 40 000 siviilin kuolleen Hampurin pommituksissa. Rommel soitti Lucielle ja käski tämän koota ja siirtää arvokkaimman omaisuutensa hyvissä ajoin turvaan. Hän luetteli Lucielle esineitä, jotka hän halusi pelastettavan – muun muassa kameransa, metsästysaseensa, perhearkiston, Führerin nimikirjoituksella varustetun valokuvan sekä Japanin lähetystön lähettämän samurai-miekan. Rommel kirjoitti myöhemmin Lucielle ja vaati tätä etsimään uutta asuinpaikkaa mahdollisimman pian. Tullessaan lomalle heidän uuteen kotiinsa Herrlingeniin Rommelilla oli mukanaan Lucielle yllätys: vuoden ikäinen terrieri nimeltään Ajax.Irving 1977, s. 220
Sotilasura Ensimmäinen maailmansota
pienoiskuva|vasen|Rommel Italian rintamalla vuonna 1917. pienoiskuva|Rommel valtasi strategisesti tärkeän Mataiur-vuoren puolustajineen ensimmäisessä maailmansodassa. Tästä uroteosta hänelle myönnettiin Pour le Mérite. Rommel osallistui luutnanttina ensimmäiseen maailmansotaan. Hän taisteli länsirintamalla Ranskassa sekä itärintamalla Romaniassa ja Italiassa. Tammikuussa 1915 Rommel sai johtoonsa vuoristopataljoonan () Ranskassa, jossa hän sai mainetta nopeista taktisista päätöksistään ja siitä, että hän käytti taitavasti hyväkseen vihollisen joukkojen epäjärjestystä ja sekaannusta. Heinäkuussa Rommel siirrettiin Ranskasta Romaniaan ja syyskuussa edelleen vaativampiin tehtäviin Italian rintamalle.Irving 1980 s. 20-23
Rommel haavoittui syyskuussa 1914 luodista vasempaan reiteensä hänelle tyypillisessä tilanteessa: ammukseton kivääri aseenaan kolmea ranskalaissotilasta vastaan. Palattuaan sairaalasta vuoden 1915 tammikuun lopulla hän ryömi miehineen 100 metrin levyisen piikkilankaesteen läpi ranskalaisten pääasemiin, valtasi ja piti hallussaan neljää ranskalaisten bunkkeria ranskalaisen pataljoonan hyökkäyksestä huolimatta. Rommel aiheutti ranskalaisille raskaita tappioita menettäen itse alle tusinan verran miehiä.Rommel 2006, s. 60 Hän onnistui vetäytymään ennen vastustajan uutta hyökkäystä. Tästä uroteosta hänelle myönnettiin I luokan rautaristi.Irving 1980 s. 21
Vuoden 1917 syyskuussa Rommelin komentama vuoristopataljoona siirrettiin Pohjois-Italiaan, jossa hänet ylennettiin kapteeniksi. Samassa yhteydessä hänelle myönnettiin myös arvostettu Pour le Mérite -kunniamerkki.Young 1951, s. 37 Rommel sai mitalin taisteltuaan Länsi-Slovenian vuorilla. Siellä käydyssä Caporetton taistelussa Rommel valtasi strategisesti tärkeän Mataiur-vuoren. Taistelun päätyttyä Rommel joukkoineen oli yhtämittaisesti ollut liikkeessä 50 tuntia, marssinut noin 19,3 kilometriä linnuntietä vuoristomaastossa, kiivennyt 2 100 metrin korkeuteen ja ottanut vangiksi yhteensä 150 italialaista upseeria ja 9 000 sotilasta sekä vallannut 81 tykkiä.Young 1951, s. 35–37
Maailmansotien väliset vuodet Sodan jälkeen Rommel piti pataljoonankomentajan virkansa ja toimi opettajana Dresdenin jalkaväenkoulussa (1929–1933) ja Potsdamin sota-akatemiassa (1935–1938). Rommel ylennettiin vuonna 1935 everstiluutnantiksi. Hän julkaisi vuonna 1937 kirjan Infanterie greift an, joka julkaistiin suomeksi vuonna 1939 nimellä Jalkaväki hyökkää. Hänen kirjansa saavutti suuren suosion, ja sitä pidetään yhä yhtenä parhaimmista sotataidon oppikirjoista. Teos teki suuren vaikutuksen Adolf Hitleriin. Rommel nimitettiin saman vuoden helmikuussa Hitler-Jugendin johtajan, Baldur von Schirachin erikoisyhteysupseeriksi sotaministeriöön.Irving 1977, s. 27–28
Vuonna 1938 eversti Rommel nimitettiin lähellä Wieniä sijaitsevan Wiener Neustadtin kadettikoulun johtajaksi. Irving 1977, s. 30 Siellä hän aloitti Jalkaväki hyökkää -teoksensa seuraajan, Panzer greift an ('Panssari hyökkää') -kirjan kirjoittamisen. Oltuaan lyhyen ajan kadettikoulun johtajana Rommel siirrettiin Adolf Hitlerin henkivartiojoukkojen (Führer Begleitbataillon) päälliköksi. Joukkojen tarkoitus oli suojella Hitleriä hänen omassa junassaan (Führersonderzug), kun hän vieraili valloitetussa Tšekkoslovakiassa ja Memelissä. Useista tämänkaltaisista ”luottamustehtävistä” huolimatta Rommel ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen, johon hän suhtautui varauksellisesti.
Toinen maailmansota
Puola 1939
Rommel jatkoi Hitlerin henkivartiojoukkojen komentajana Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta vuonna 1939. Rommel liikkui Hitlerin junan mukana usein lähelle etulinjaa ja tapasi näin Hitlerin useita kertoja. Puolan kukistuttua Rommel palasi Berliiniin järjestämään Führerin voitonparaatia. Rommel otti itse osaa paraatiin kuuluen Hitlerin seurueeseen. Puolan kampanjan aikana Lucie pyysi Rommelia etsimään erästä kadonnutta puolalaista pappia. Rommel tiedusteli asiaa Gestapolta ja sai jonkin ajan kuluttua ilmoituksen, jossa ilmoitettiin etsintöjen jääneen tuloksettomiksi. Tosiasiassa ”etsitty” puolalainen pappi oli tapettu, kuten monet muutkin puolalaiseen älymystöön kuuluneet.Irving 1977, s. 35–36
Ranska 1940 pienoiskuva|vasen|Kenraalimajuri Rommel voitonparaatissa miehitetyssä Pariisissa kesällä 1940.
Rommel pyysi Hitleriltä omaa panssaridivisioonaa. Rommel sai komentoonsa 7. panssaridivisioonan 6. helmikuuta 1940, vain kolme kuukautta ennen länsirintaman taistelujen alkua. Nimitys panssaridivisioonan johtoon herätti muiden upseereiden keskuudessa kateutta, mitä ei suinkaan vähentänyt se, ettei Rommelilla jalkaväen upseerina ollut minkäänlaista kokemusta panssarijoukoista. Rommel aikoi käyttää uusia panssareitaan samalla tavalla kuin ennen itse käytti jalkaväkeä: yhtä uhkarohkeasti ja arvaamattomasti.Irving 1977, s. 38 Rommel aloitti välittömästi uuden yksikkönsä kouluttamisen.Irving 1980 s. 39
Invaasion alettua Rommel johti panssaridivisioonaansa Belgiassa ja Ranskassa ja hänet ylennettiin kenraaliksi. Ranskassa Rommelin divisioona sai lempinimekseen Haamudivisioona (Gespenster-Division), koska se eteni Rommelin johdolla maastossa nopeammin kuin sen paikka ylijohdon kartalla ja yleensä ”ilmestyi” odottamattomaan aikaan oikeaan paikkaan.
Rommel saavutti suurta menestystä Ranskassa. Hänen tärkein voittonsa Ranskassa oli Arrasin taistelu. Hänen divisioonansa oli yksi ensimmäisistä saksalaisista joukoista, jotka saavuttivat Englannin kanaalin (10. kesäkuuta) ja valtasivat strategisesti tärkeän Cherbourgin sataman 19. kesäkuuta. Rommel käytti jo Ranskassa kuuluisia 8,8 cm FlaK 18 -ilmatorjuntatykkejä panssareiden torjumisessa. Rommelin menestys palkittiin ylennyksellä ja hänet nimitettiin 5. kevyen panssaridivisioonan (joka organisoitiin myöhemmin uudelleen 21. panssaridivisioonaksi) ja 15. panssaridivisioonan komentajaksi. Kumpikin divisioona lähetettiin Libyaan vuoden 1941 alussa avustamaan hajalle lyötyjä italialaisia. Tällä armeijakunnalla, joka tunnetaan paremmin nimellä Deutsches Afrikakorps, Rommel saavutti kuolemattoman maineensa johtajana.
Pohjois-Afrikka 1941–1943 thumb|300px|Rommel (vasemmalla) esikuntineen Pohjois-Afrikan rintamalla vuonna 1942.
Toimiessaan Pohjois-Afrikan aavikoilla vuosina 1941–1943 Rommel sai molemmilta sotaa käyneiltä osapuolilta Aavikkokettua tarkoittavan lempinimen: saksaksi ”Wüstenfuchs”, englanniksi ”The Desert Fox”. Rommel käytti suurimman osan vuodesta 1941 joukkojensa, Deutsches Afrikakorpsin kokoamiseen. Kenraaliluutnantti Richard O’Connorin komentamat englantilaiset Kansainyhteisön joukot olivat aiheuttaneet italialaisjoukoille huomattavia tappioita ja painaneet italialaisia länttä kohti. Rommelin vastahyökkäys ajoi kuitenkin britit ulos Libyasta. Rommelia kiellettiin etenemästä Maradahin keitaita edemmäs, mutta hän ei totellut käskyä, vaan oli pian edennyt Libyan Egyptin vastaisen rajan tuntumaan. Rommelin nopea eteneminen jätti tärkeän Tobrukin satamakaupungin eristyksiin.