pienoiskuva|Vladimir Putin Sevastopolissa ennen Venäjän presidentinvaaleja 2018. pienois|pysty|Mielenosoitus Helsingissä vastalauseena Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan 2022. Putinismi on nimitys Venäjän presidentti Vladimir Putinin vallan aikana muodostuneelle keskusjohtoiselle politiikalle.Nordberg 2004, s. 248. Putinismin ominaispiirre on poliittisen ja taloudellisen vallan keskittäminen silovikeille eli poliitikoille, joilla on tausta turvallisuus-, tiedustelu-, armeija- tai samankaltaisen järjestön palveluksessa. Myös Putin on silovik.
Venäjän voimaministeriöiden eli turvallisuuspalvelun, poliisin ja armeijan vallaksi.Kuorsalo et al. 2007, s.201 Vaikka Venäjällä on ulkoisesti kaikki demokratian perinteiset laitokset, maata johdetaan presidentin kansliasta käsinKuorsalo et al. 2007, s. 196 muun muassa juuri turvallisuuspalvelun avulla. Putinin aikana poliitikot ovat puhuneet maan monista ongelmista, mutta eivät ole moneenkaan asiaan kyenneet tarttumaan.
Putinismin pääideologiksi on kutsuttu politiikan tutkijaa Aleksandr Duginia, joka on venäläisen nationalismin teoreetikko.
Demokratia, kansalaisyhteiskunta ja tiedotuksen vapaus ovat heikentyneet Putinin Venäjällä. Putinismiin liittyy lakien valikoiva kunnioitus, Putinin henkilökultti, byrokratia ja korruptio.Kuorsalo et al. 2007, s. 125 Putinismilla ei ole selvää ideologiaa, mutta siinä on samankaltaisuuksia. Vaikka Putin on palauttanut monia neuvostotunnuksiaNordberg 2004, s. 249. ja -tapoja, Venäjän valtaeliittiä kiinnostaa lähinnä rikastuminen muun muassa Venäjän öljy- ja maakaasutuotannon avulla. Mutta toisaalta Venäjän hallitus pyrkii myös ottamaan jossain määrin huomioon kansan mielipiteen korottamalla eläkkeitä.
Putinismiin liittyy taloudellinen vapaus, vaikka Putinin johtamat silovikit haluavat keskittää talouden avainalat valtiolle tai ainakin valvoa niitä sijoittamalla yrityksiin valtiolle uskollisia. Hallintoa kiinnostaa talouden voimistaminen ja kansan elintason nosto. Tämä vaatii putinistien mielestä maan hallinnon keskittämistä ja lujittamista. 2000-luvulla Venäjän talous kasvoi vuoden 2008 talouskriisiin asti. Putinin hallinto hyötyi talouskasvusta, ja joidenkin mielestä yksi Putinin pahimmista vihollisista onkin talouden kasvuongelmat. Yritysten uudistaminen länsimaiselle tekniselle ja innovatiiviselle tasolle ei suju. Putin on onnistunut jossain määrin vakauttamaan maata. Tavallista kansaa ei demokratia kiinnostakaan, koska sen varjopuolet tulivat esille Boris Jeltsinin aikana.
Putinismi jatkui myös Dmitri Medvedevin valtakaudella, Putinin ollessa Venäjän pääministerinä. Putinilla oli ainakin vuoden 2009 kesän alussa enemmän valtaa kuin silloisella presidentti Medvedevillä.
Historia pienoiskuva|Vladimir Putin KGB:n univormussa vuonna noin vuonna 1980. Putinismi juontaa juurensa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisista KGB:stä. Venäjän presidentti Boris Jeltsin antoi vuonna 1991 Neuvostoliiton hajota, jotta saisi vallan itselleen. Jeltsinin nousu perustui viimeisen kommunistijohtaja Mihail Gorbatšovin ajaman perestroikan taloudelliseen ja poliittiseen epäonnistumiseen. Kun sitten Jeltsinistä tuli maan presidentti, hän aloitti Jegor Gaidarin avustuksella talousohjelman, joka ajoi maan taloutta ennestään alas, kun uudistus ei tuottanut toivottuja tuloksia. Samaan aikaan turvallisuuspalvelun valtaa oli heikennetty, mutta se pyrki salaa palauttamaan asemansa. Kommunistien hallitsema parlamentti nousi lopulta ilmikapinaan Boris Jeltsiniä vastaan puhemies Ruslan Hasbulatovin ja varapresidentti Alexandr Rutskoin avustuksella. Jeltsin onnistui kukistamaan kapinan armeijan avulla, ja uusi perustuslaki antoi presidentille uudet valtaoikeudet. Näin Kremlin ote alkoi taas kasvaa. Vaikka kapina kukistui, kommunistit säilyivät yhä vahvoina ja uhkana maata johtavalle Jeltsinin sisäpiirille, ”perheelle”. Talousuudistuksessa myös epämääräisin keinoin rikastuneet liikemiehet, Venäjän oligarkit, auttoivat vaalirahoituksellaan epäsuositun Jeltsinin voittamaan presidentinvaalit vuonna 1996. Samana vuonna turvallisuuspalvelun silovikit nousivat virkapaikoille Pietarissa. Nyt turvallisuuspalvelu ja keskenään riitelevät oligarkit pyrkivät valtaan, ja Jeltsinin suosio heikkeni. Vuosina 1998–1999 Jeltsinin seuraajaksi veikattiin monia politiikan johtavia hahmoja, esimerkiksi Moskovan pormestaria Juri Luzhkovia ja kokenutta diplomaattia Jevgeni Primakovia.
Jeltsiniä vastaan oli käynnissä ajojahti parina viimeisenä vuonna, Jeltsinin sisäpiiriä syytettiin julkisesti korruptiosta. Jeltsinin liittolaisesta Vladimir Putinista tuli liittovaltion turvallisuuspalvelun FSB:n johtaja vuonna 1998 ja pääministeri elokuussa 1998. Pian sen jälkeen kun Putinista oli tullut pääministeri, tšetšeenisissipäällikkö Šamil Basajevin joukot hyökkäsivät Venäjään kuuluvaan Dagestaniin ja Venäjällä räjähteli kerrostaloissa ja muualla voimakkaita pommeja elo-syyskuussa 1999. Putin esiintyi kovasanaisena separatistisia tšetšeenejä vastaan ja määräsi armeijan Dagestaniin ja Tšetšeniaan. Näin aiemmin tuntemattomasta kasvottomalta byrokraatilta näyttäneestä Putinista tuli terroristeja vastaan taisteleva kansallissankari. Jeltsin päätti erota Venäjän presidentin tehtävistä joulukuussa 1999 ja kehotti kansaa äänestämään Putinia.Pekka Hakala, 1999: Putin tarjoaa pelastuksen, Jeltsin jätti Venäjän miehelle, joka lupasi tuhota terroristit Helsingin Sanomat 30.12.2007. Näin Jeltsinin suosittelema, nuorekas, energinen, kansansuosion aallonharjalla ratsastava Putin voitti Venäjän presidentinvaalit vuonna 2000. Päästyään valtaan Putin alkoi keskittää valtaa käsiinsä. Hän muun muassa lakkautti alueiden suuren vallan, keskitytti tiedotusvälineitä Kremlin käsiin ja karkotti maasta tai vangitsi muutamia häntä vastustaneita oligarkkeja. Putin myös säädätti monia markkinatalouden tarvitsemia lakeja. Vuoden 2003 loppuun mennessä valta maassa oli käytännössä Putinin ohjaaman presidentinhallinnon käsissä. Silti monet ongelmat pysyivät, kuten köyhyys, korruptio ja rikollisuus.
Piirteitä
Putinismi alkoi näkyä erityisen selvästi Venäjällä vuonna 2003.Luukkanen 2008, s. 139.
Keskusjohtoinen järjestelmä Valtion halu ohjata taloutta, valtiokapitalismiLuukkanen, 2009 s. 146, 148., korporativismiLuukkanen 2009k, s. 153, 155. Yrityksiä on siirtynyt valtion tai sitä lähellä olevien tahojen käsiin, ja muut on painostettu maksamaan veronsa valtiolle ja muutenkin tukemaan valtiotaLuukkanen 2009k, s 152 Esko Ollila, Putinismi levinnyt Venäjällä vähin vastalausein. Turun Sanomat 13.12.2004. Viitattu 14.5.2022. Valtio ohjaa varsinkin merkittäviä ns. avainalojaLuukkanen 2009k, s. 160. Muutama suuri taho, "yritysklaani"Luukkanen 200k, s. 174. omistaa enimmän osan VenäjästäLuukkanen 2009k, s. 164-166. Maan johtajat omistavat suuria osuuksia eri yhtiöistäVenäläinen ”markkinatalous” peittää hyvin omistajien jäljet Uusi Suomi 2008, ja rahavalta ja poliittinen valta kietoutuvat yhteen Turvallisuuspalvelu FSB:n valta, sekurokratiaLuukkanen 2008k, s. 146. Valtion vallan palauttaminen, alueiden vallan riisuminen Valtion hajoamisen vastustusTimo Kervinen, Putinismi - vallitseva venäläinen aate , Verkkouutiset 25.2.2000. Viitattu 1.3.2009., mikä vei maan Tšetšenian sotaan. Yhden puolueen johtama virkamiesvaltio Venäjä-keskeisyys Vieraan omistuksen pelko Venäjällä Vieraiden kumouksellisten vaikutteiden pelkoLuukkanen 2009k, s. 149, 150.Luukkanen 2008, s. 153. Joitakin neuvostoajan piirteitä Ystävien suosiminen virkanimityksissä, korruptio Neuvostoaikojen isänmaallisuuden palauttaminen Valtion rahoittama propaganda, valtio valvoo ja ohjaa tiedonvälitystä Joni Rannanpää: Putinismi jatkuu joka tapauksessa , Verkkouutiset 2.12.2006. Viitattu 1.3.2009. Putinin henkilökultti Talouden suuri merkitys Halu uudistaa yhteiskuntaa ja taloutta, ja lisätä kansan hyvinvointiaLuukkanen 2008, s. 146 Valtio pyrkii edistämään innovaatioitaLuukkanen 2009k, s. 154. Taloudellinen liberalismi, raaka markkinatalous Talouskasvu joka näkyy myös tavallisen kansan elämässä Näkyvä, voimakas reagointi alun viiveen jälkeen vuoden 2008–2009 talouskriisiin Venäjä on energian tuottaja ja kulutustavaroiden tuojaKuorsalo 2007, s. 186.
Ideologia
Vladimir Putinin teot ja puheet ovat ristiriitaisia ideologian suhteen. Putinistisella valtaeliitillä ei liene siten varsinaista ideologiaa. Ajatus Venäjän aatteesta on jätetty älymystön kiistakapulaksi. Putinin sisäpiiriä näyttää kiinnostavan vallassa pysyminen keinolla millä hyvänsä. Putinin johtama eliitti uskoo kapitalismin pohjalta luotuun pääomaan, mutta on palauttanut monia neuvostoaikojen tapoja ja symboleja. Noustessaan valtaan Putin piti itseään Venäjää uhkaavan hajoamisen pysäyttäjänä. Näin Putinia pidetään gosudarstvennikinä, suurvallan rakentajana. Putin on kuvaillut Neuvostoliiton hajoamista ”suurimpana geopoliittisena katastrofina koko vuosikymmenenä”.
Silti Putin on luonut oman valtaryhmän, joka presidenttikausilla lujitti jatkuvasti otetta maasta.
Venäjällä ei ole selvää jakoa uudistuksellisin länsimielisiin ja vanhoillisiin Venäjä-mielisiin. Suurvallan kannattajat ovat ajatuksiltaan läntisiä, ja venäläiset liberaalit vahvan valtion ja totalitarismin vastustajiaLuukkanen 2008, s. 206-207..
Putinin aikana Venäjä on liukunut jossakin määrin pois konsensuksesta lännen kanssa, mutta hiilivetydiplomatia toimii yhä ja luo sillan Venäjän ja lännen välille. Putinismiin on yhdistetty monesti myös hallituksen toimia arvostelleiden Anna Politkovskajan ja Aleksandr Litvinenkon murhat, jotka luonnehtivat poliittista ilmapiiriä Venäjällä. Venäjällä on murhattu jo Jeltsinin aikoina monia hallitusta arvostelleita poliitikkoja. Tekijöitä ei ole saatu yleensä kiinni. Putin ei ole silti suoraan koskaan hyökännyt vastustajiensa kimppuun.
Helmikuussa 2021 Vladimir Putin kertoi uskovansa Lev Gumiljovin passionarity-teoriaan (пассионарность). Teorian mukaan kansojen ja niiden johtajien aktiivisuustaso vaihtelee eliölajien evoluution tavoin.
Putinismi ja demokratia Putinismi ei ole demokratiaa, vaikka venäläiset hallitustahot puhuvat joskus mielellään maassa vallitsevasta demokratiasta. Putinistinen järjestelmä on silovikkienUlkopoliittisen instituutin tutkijan Henrikki Heikan artikkeli Presso 9.7.2005 luoma sekurokraattinenKuorsalo 2007, s. 221., puolidemokraattinenSuomen menestyksen eväät . Se on autoritaarinenMilov ja Nemtsov 2009, s. 13., kansallismielinenMielipidekirjoitus lokakuussa 2007 Venäjän valtapeli systeemi, joka vain esittää demokratiaaHS-raadin mielestä Venäjä ei ole demokratia - HS.fi - Kulttuuri 2008 Putinismia sanotaan joskus myös ohjatuksi demokratiaksiValta juovuttaa, Vladimir Putin Suomen Kuvalehti, 22.11.2007 klo 12:57,Aamulehti, Sotilasvoima, Neljäs valtakunta, 3.10.2008 .
Putinin aikana Venäjän vallan ydin koostuu presidentin johtamasta presidentin hallinnosta, turvallisuusneuvostosta ja federaation turvallisuuspalvelusta FSB:stä.Kuorsalo et al. 2007, SIVU PUUTTUU
Duuma ja tiedotusvälineet ovat olleet pääosin Kremlin valvonnassaNordberg 2004, s. 248–249. viimeistään Putinin toisen kauden alusta lähtien. Putinin aikoina duumaan pyrkivältä puolueelta vaadittavaa äänimääräkynnystä on nostettu ja näin saatu pienet oppositiopuolueet pois pelistä. Opposition mielenosoitukset on sallittu, mutta niitä on pyritty ohjaamaan tiukasti. Muutamia mellakoita on kukistettu mellakkapoliisin pamppujen avulla. Oppositio on pieni, kirjava ja sisältää kaikkea mahdollista fasisteista, monarkisteista ja kommunisteista anarkisteihin, eikä ole uskottava vaihtoehto duumassa istuville puolueille. Yhtenäisen Venäjän kanssa kilpailevista duuman puolueista äärikansallisen Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen johtaja Vladimir Žirinovski oli tunnettu poliittinen pelle, eikä ole uskottava vaihtoehto esimerkiksi Medvedeville.