Valkopärskäjuuri (Veratrum album) on Euraasiassa laajalti tavattava komea, valkokukkainen kasvi, joka kuuluu sudenmarjakasveihin (Melanthiaceae). Lajista on runsaasti muunnoksia, eikä toisistaan poikkeavien kantojen asema ole selvä. Kasvi on myrkyllinen. Suomessa lajia tavataan vain yhdeltä kasvupaikalta, ja se onkin rauhoitettu.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 22.9.2009. Kasvin pääasiallisia kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja jokien rannat.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Valkopärskäjuuren tunnistaminen. Monivuotisen valkopärskäjuuren jämäkkä varsi kasvaa 60–120 cm korkeaksi ja 1,5–2 cm paksuksi. Leveänsoikeita, kielomaisia ja voimakassuonisia lehtiä on runsaasti. Lehdet ovat alapuoleltaan hienokarvaisia. Lehtilapa on 10–20 cm pitkä ja 5–10 cm leveä. Kukinto on runsaskukkainen, kerrannainen latvaterttu, joka muodostuu vihertävän- tai kellanvalkeista, noin 2 cm leveistä kukista. Valkopärskäjuuri kukkii kesäkuun lopusta elokuuhun.Retkeilykasvio 1998, s. 490.Rautiainen 1997, s. 264.
Valkopärskäjuuri on runsaasti muunteleva kasvi, minkä takia toisistaan poikkeavien kantojen taksonominen asema on epäselvä. Pohjoismaissa esiintyvä kanta luokitellaan kuuluvaksi alalajiin ssp. lobelianum.
Koko valkopärskäjuuri on vahvasti myrkyllinen, sillä sen kaikki osat, erityisesti maavarsi ja mukulat, sisältävät steroidialkaloideja (mm. protovertriiniä, gemeriiniä ja glykoalkaloideja).
Levinneisyys Valkopärskäjuurta esiintyy laajalla mutta laikukkaalla alueella Euraasiassa Etelä- ja Keski-Euroopasta Pohjois-Norjaan ja Kuolan niemimaalle sekä Pohjois-Venäjälle. Norjassa lajia tavataan pääasiassa Ruijan alueella. Suomessa valkopärskäjuurta on tavattu vain yhdeltä kasvupaikalta Utsjoella syrjäiseltä erämaa-alueelta Vaisjoen varrelta läheltä Norjan rajaa, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1971.
Elinympäristö Valkopärskäjuurta tavataan hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Etelä- ja Keski-Euroopassa se on vuoristoseutujen kasvi, pohjoisessa sitä tavataan yleensä merenrannikoiden läheisyydestä. Kasvupaikat ovat tyypillisesti kosteita niittyjä ja joenrantoja. Suomen ainoa kasvupaikka on jokivarsipensaikossa.
Käyttö Euroopassa valkopärskäjuuresta on aikoinaan tehty aivastuspulveria, mikä lieneekin syynä kasvin erikoiselle nimelle.Luontoportti: Valkopärskäjuuri Viitattu 22.9.2009.
Lajin vaaleampikukkaista muotoa etelänpärskäjuurta (ssp. album) kasvatetaan myös puutarhakasvina.
Lähteet Paarlahti, Jouni: Myrkkykasvit. WSOY, 2005. Rautiainen, Veli-Pekka: Valkopärskäjuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 264. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla
Laji.fi valkopärskäjuuri (Veratrum album) Luontoportti: Valkopärskäjuuri Veratrum album United States Department of Agriculture (USDA): Veratrum album ITIS: Veratrum album Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Veratrum album
Luokka:Sudenmarjakasvit Luokka:Myrkylliset kasvit Luokka:Suomen äärimmäisen uhanalaiset kasvit