Metsänemä (Epipogium aphyllum) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava kämmekkälaji. Se on lehtivihreätön kasvi, joka elää yhteyttämisen sijaan sienijuuren varassa. Metsänemän tieteellinen sukunimi Epipogium (, "parran päällä") viittaa kukan muotoon, sen huulen alapuolelle kääntyneisiin kehälehtiin, ja lajinimi aphyllum viittaa varren lehdettömyyteen.Den virtuella floran: Epipogium – Skogsfruar
Ulkonäkö ja koko
thumb|left|Metsänemän kukka Metsänemässä ei ole lainkaan lehtivihreää, vaan se on läpikuultavan kellertävä tai rusehtava kasvi. Juurakko on korallimaisen haarova ja vailla juuria. Kasvin juurakko elääkin maan sisässä sienirihmaston varassa. Metsänemä leviää juurakosta kasvavien maarönsyjen avulla, ja kukkaversot nousevat niistä loppukesästä. Kukkavarret kasvavat 10–30 cm korkeiksi. Kasvin vähäiset lehdet ovat suomumaisia. Kellertäviä, punasävyisiä kukkia on 1–5 kappaletta. Kukat ovat yli senttimetrin leveitä, kukan huuli on kääntynyt ylöspäinen kehälehtien yläpuolelle. Kannus on paksu ja tylppä. Kukat tuoksuvat lievästi banaanille. Metsänemä kukkii Suomessa elo-syyskuussa, mutta ei kuitenkaan joka vuosi.Retkeilykasvio 1998, s. 497. Ulvinen 1997, s. 147–148.Uusitalo 2007, s. 62. Kasvin on havaittu myös kukkineen maan alla.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 39–40. Kukista kehittyy kotia vain harvoin.
Metsänemä lienee hyönteispölytteinen. Kukkien rakenne viittaa kimalaispölytykseen, mutta toisaalta kimalaiset harvoin eksyvät lajin suosimiin kasvupaikkoihin.
Levinneisyys Metsänemä on pohjoinen ja mantereinen kasvi. Sen levinneisyysalue on varsin laaja ja ulottuu Britteinsaarilta ja Keski-Euroopasta itään Aasian havumetsävyöhykkeen kautta Japaniin saakka. Pohjoismaissa metsänemää tavataan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa lajia on tavattu harvinaisena koko maassa etelärannikolta Pohjois-Lappiin ja sen havaintoja on kaikista eliömaakunnista. Suuri osa Etelä- ja Keski-Suomen havainnoista on kuitenkin vanhoja. Epäsäännöllinen ja lyhyt kukinta vaikeuttaa metsänemän havainnointia, joten lajin nykytilaa Suomessa on vaikea arvioida.
Elinympäristö Metsänemä viihtyy vanhoissa, varjoisissa, multavissa lehti- ja sekametsissä, puronvarsissa, lähteikköjen äärellä sekä lehto- ja lettokorvissa. Pohjoisessa lajia tavataan myös tunturikoivikoissa.
Uhanalaisuus Suomessa metsänemä on uhanalaisuudeltaan vaarantunut. Metsänemän elinympäristöjä uhkaavat erityisesti raskaat metsänhoitotoimet kuten avohakkuu ja auraus. Myös metsänojitus voi kuivattaa kasvupaikkoja liikaa. Aikaisemmin laji kärsi pellonraivauksesta.
Metsänemä on Suomessa rauhoitettu laji Ahvenanmaata lukuun ottamatta.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetut lasvilajit Viitattu 22.9.2011. Myös Ruotsissa se on rauhoitettu.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Metsänemä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 147–148. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Metsänemän levinneisyys Suomessa UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja PDF-tiedostomuoto Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Den virtuella floran: Skogsfru (Epipogium aphyllum)
Luokka:Kämmekkäkasvit Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit