Birgitta eli pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär (Birgitta Birgersdotter); (7. lokakuuta 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan birgittalaisjärjestön Ordo Sanctissimi Salvatoris perustaja.

Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391 ja muistopäivä on 7. lokakuuta. Syntymäajaksi on annettu myös epämääräisempi ”uudenvuoden 1303 aikaan”Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 9 ja myös ”keväällä 1303”.

Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös poliittinen vaikuttaja. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen. Hän on yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä (nimetty 1. lokakuuta 1999) Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella. Myös Birgitan tytär Katariina on pyhimys.

Elämä Birgitta syntyi perimätiedon mukaan 1303 Ruotsissa Finstan kartanossa Uplannin maakunnassa, mutta luotettavaa tietoa asiasta ei ole. Hänen isänsä oli Uplannin laamanni Birger Perinpoika ja äitinsä ylhäisönainen Ingeborg Bengtintytär (k. 1314), joka oli sukua Folkungan kuningassuvulle. Raskaana oleva Ingeborg pelastui myrskystä ja seuraavana yönä hän näki näyn, jossa olento sanoi hänen pelastuneen kohdussaan olevan lapsen vuoksi. Kerrotaan myös, että Birgitan synnyinyönä lähistöllä asuva pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: ”Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa.” Nämä näyt kirjattiin kuitenkin muistiin vasta valmisteltaessa Birgitan pyhimykseksi julistamista.

Toisen kertomuksen mukaan kuusivuotias Birgitta olisi nähnyt sänkyään vastapäätä alttarin ja alttarilla istuvan naisen säteilevissä vaatteissa. Näyssä nainen asettaa kruunun Birgitan päähän ja kysyy: "Tahdotko saada tämän kruunun?" Yhdeksänvuotiaana Birgitta näki häneen voimakkaasti vaikuttaneen näyn. Unessa Kristus näytti Birgitalle ristin ja runtelun jäljet ruumissaan. Siitä lähtien Kristuksen kärsimysten ajattelu sai Birgitan aina voimakkaan tunteen valtaan ja itkemään.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 10

Birgitan lapsuus Birgitan äiti kuoli vuonna 1314 tytön ollessa 11-vuotias. Hänet ja hänen sisarensa annettiin tätinsä Katarina Bengsdotterin kasvatettavaksi Itä-Götanmaalle Aspanäsin tilalle. Tältä ajalta on kertomus siitä, miten Birgitalla oli vaikeuksia kirjontatyönsä kanssa. Yllättäen hänen tätinsä näki tytön vierellä naisen, jonka läsnäoloa Birgitta itse ei kuitenkaan huomannut. Täti katsoi Birgitan käsityötä ja näki, ettei se mitenkään voinut olla Birgitan itsensä tekemä. Naisen on katsottu olleen Neitsyt Maria, johon Birgitalla oli lapsuudestaan asti erittäin läheinen suhde. Tarina on tuonut Birgitalle myös maineen huonona käsityöihmisenä.

Avioituminen Ajan tavan mukaan Birgitta naitettiin jo 13-vuotiaana vuonna 1316 Ulf Gudmarinpojan (1297/1298–1344), kanssa, josta myöhemmin tuli Närken laamanni ja 1335 valtaneuvosBirgittabrevet, Sanctabirgitta.com viitattu 19.5.2012 ja muutti Ulfåsan tilalle Birgitan Heijastuksia, Raatma Salme 1997 Borenjärven rannalle. Pariskunta sai kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tytärtä. Pojista kaksi kuoli pieninä lapsina ja tyttäristä yksi nuorena luostarissa.

Tytär Katariina jatkoi myöhemmin äitinsä työtä ja oli Vadstenan birgittalaisluostarin abbedissa ja äitinsä kanonisointihankkeen innokkain toimeenpanija. Birgitan aviomies kuului Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan lähipiiriin, ja myös Birgitalla oli kuningasperheeseen läheiset suhteet. Birgitta muutti vuonna 1335 kuninkaan määräyksestä Tukholmaan. Siellä hän perehdytti nuorta kuningatar Blankaa hovin tapoihin ja etikettiin kuninkaan hovineitona. Ulfåsaan Birgitta palasi vasta vuonna 1339 neljän vuoden hovissa oleskelun jälkeen.

Birgitalla oli hyvät suhteet myös hengelliseen säätyyn ja Turun piispa Hemming oli hänen hyvä ystävänsä.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 11

pienoiskuva|Pyhä Birgitta kuvattuna tunnuksineen kirjoittamassa ilmestyksiään. Keskiaikainen kuva birgittalaisjärjestön käyttöön tarkoitetusta messukirjasta. Birgitan kerrotaan olleen jo avioliittoaikanaan kiinnostunut hengellisistä asioista, ja vähitellen hän sai myös miehensä kiinnostumaan uskonasioista. Kesällä 1341 he lähtivät ruotsalaisen aatelisseurueen mukana pitkälle ja vaivalloiselle pyhiinvaellukselle Espanjan Santiago de Compostelaan Pyhän Jaakobin haudalle. Paluumatkalla Ulf sairastui, ja rukoillessaan apua miehensä pelastumiseksi pyhältä Dionysiukselta Birgitta sai ilmestyksen, jossa Dionysius sanoo, että Jumalan tahto tullaan Birgitan välityksellä saattamaan maailman tietoon. Seurue palasi Ruotsiin, mutta aviopuoliso Ulf kuoli paluumatkalla luultavasti 1344 Alvastran luostarissa Ombergissa, jonne hänet haudattiin. Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta näki niin sanotun kiirastulinäkynsä, jossa hän näkee miehensä sielun kiirastulessa.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 13–14

Lapset

Märta Ulfsdotter (n. 1319/1320–1371), kuningatar Margareeta I:n hovinainen, naimisissa 1) 1337 Sigvid Ribbingin kanssa, häät Ulvåsassa; heille syntyi kolme lasta ja 2) vuoden 1345 jälkeen Knut Algotssonin kanssa, joka oli Bengt Hafridssonin sukulinjasta; heille syntyi kolme lasta. Karl Ulfsson Ulvåsa (k. 1372), ritari, laamanni, valtaneuvos, piirituomari; avioitui 1) Katarina Gisladotterin kanssa 2) norjalaisen Gydan kansssa 3) Katarina Glysingsdotterin (k. 1413) kanssa; heille syntyi kaksi lasta. Kuoli Napolissa matkalla Pyhään maahan. Birger Ulfsson (k. 1391); ritari, valtaneuvos ja laamanni; avioitui 1) Kettil Glysingin ja Ingeborg Eriksdotter Bielken tyttären kanssa; heille syntyi kaksi lasta; avioitui 2) Margareta Siggadotterin kansa; kutsuttiin Jerusalemin pyhän haudan ritariksi ollessaan vuonna 1372 pyhiinvaelluksella Pyhässä maassa. Katarina Ulfsdotter (1331/1332–1380/1383), Vadstenan luostarin abbedissa. Bengt Ulfsson, kuoli lapsena ja haudattiin Alvastraan. Gudmar Ulfsson, kuoli lapsena Tukholmassa. Ingeborg Ulfsdotter, nunna Risebergan luostarissa. Cecilia Ulfsdotter (n. 1337–1399); ilmoittautui Skänningen luostariin, mutta meni myöhemmin naimisiin Lars Sunessonin kanssa.

Birgitan leskeys alkaa Aviomiehensä kuoleman jälkeen Birgitta pyrki yhä selvemmin elämään pyhää elämää. Melkein heti hän alkoi toteuttaa kutsumustaan ja unelmaansa olla Kristuksen morsian. Vahvistuksena kutsumukselleen Birgitta sai niin sanotun kutsumusnäyn, jossa hän saa kuulla tulevansa olemaan Kristuksen morsian ja Jumalan kanava maailmaan.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 16

Kuningas Maunu Eerikinpoika pyysi Birgitalta ohjeita, kuinka hänen tulisi toimia kuninkaana. Vuonna 1347–1348 Birgitta antoi kuninkaalle neuvoja ristiretkestä Novgorodiin näkyjensä mukaan, joissa Kristus antoi Birgitan välityksellä tarkat ohjeet retken järjestämisestä. Ristiretken epäonnistuttua Birgitta oli hyvin pettynyt kuninkaaseen, joka ei hänen mukaansa ollut noudattanut Kristuksen antamia ohjeita riittävän tarkasti eikä luottanut tarpeeksi Jumalan apuun. Ristiretken jälkeen Birgitan yhteydet kuningasperheeseen katkesivat.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 24–30 Birgitta alkoi suunnitella ulkomaanmatkaa. Vuonna 1349 Birgitta lähti Ruotsista matkalle kohti Roomaa, jonne hän saapui vuonna 1350. Matkan tarkoituksena Birgitalla oli tehdä riemuvuoden pyhiinvaellus Roomaan ja samalla saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle, Regula Sanctis Salvatori, Vapahtajan luostarisääntö. Hänen poliittinen tavoitteensa oli saada paavin palaamaan Avignonista takaisin Roomaan.Salonen; Setälä & Ahl s. 168

thumb|200px|Birgitan ilmestysten saksankielinen kappale vuodelta 1664.

Roomassa Birgitan oli aloitettava elämänsä lähes nollasta. Uudesta oudosta kielestä huolimatta hän alkoi heti Italiaan saavuttuaan solmia suhteita kirkon korkeimpiin henkilöihin, mutta myös arvosteli näitä kovin sanoin näkyjensä perusteella. Roomaan, pyhään kaupunkiin, saapuessaan Birgitta sai myönteisen vastaanoton.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 33 Roomaan kotiuduttuaan Birgitta huomasi, että yhteisellä kielellä oli oma suuri merkityksensä, ja ryhtyi opiskelemaan italiaa rippi-isänsä, maisteri Petruksen opissa. Lisäksi Birgitta näki ilmestyksiä, joissa Agnes yhdessä Neitsyt Marian kanssa yritti opettaa hänelle italian kielioppia.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 36 Erään ihmeen mukaan eräs kielitaidoton, suomalaiseksi tulkittu pyhiinvaeltaja oli Roomassa, mutta ei kyennyt suorittamaan ripittäytymisen sakramenttia kielitaidottomuutensa vuoksi. Siksi Birgitta suostui tulkkaamaan papin ja suomalaisen keskustelun. Ihmeen mukaan itse Kristus olisi ilmestynyt heille.Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 51 Vuonna 1354 Birgitta muutti seurueineen asumaan Piazza Farnesen varrella sijaitsevaan asuntoon,Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 42,jossa hän eli koko loppuelämänsä.

pienoiskuva|Pienoismalli Vadstenan luostarin rakennuksista noin vuodelta 1450. Pohjoisosa (vas.) kuului naisille, eteläosa (oik.) miehille. Paavi antoi luvan birgittalaisluostarin perustamiselle Vadstenaan vuonna 1370. Varsinaisesti uusi luostarisääntö, Omni Sanctissimi Salvatoris, hyväksyttiin vasta Birgitan kuoleman jälkeen vuonna 1378. Paavin annettua perustamisluvan Vadstenan luostarille Birgitta ryhtyi toteuttamaan haavettaan pyhiinvaelluksesta Palestiinaan. Kuuluisat näkynsä Jeesuksen elämästä hän koki juuri tällä matkalla poikiensa Karlin ja Birgerin saattamana vuosina 1371–1372 Napolin ja Kyproksen kautta Jerusalemissa ja Betlehemissä. Napolissa heidät otti vastaan kuningatar Johanna ja Kyproksella kuningatar Eleonora Aragonialainen, joka piti heitä taivaan lähettiläinä ongelmiinsa. Seurueen laivan haaksirikkoutui rantautuessaan Ioppeen ja suuri määrä tavaroita menetettiin. Palestiinassa Birgitta sairastui kesällä 1372 kuumetautiin. Palattuaan Kyproksen ja Napolin kautta maaliskuussa 1373 Roomaan terveydeltään jo heikentynyt Birgitta sairasteli, kunnes kuoli 69-vuotiaana 23. heinäkuuta 1373.

Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi Forum Romanumin lähellä sijaitsevaan San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen. Birgitta oli itse toivonut, että hänen viimeiseksi maalliseksi lepopaikakseen tulisi Vadstenan luostari, ja jo seuraavana vuonna Birgitan luut siirrettiin hänen lastensa Katarinan ja Birgerin johdolla Vadstenaan. San Lorenzo in Panispernaan jäi vain hänen kätensä. Ihmekertomusten mukaan loppumatkan aikana, suuren väkijoukon seuratessa pyhäinjäännöksiä, tapahtui monia ihmeitä: mykkä oppi puhumaan, sokeat saivat näkönsä ja rammat oppivat kävelemään.Heikkilä; Setälä & Ahl s. 55–56 Hänen maalliset jäännöksensä asetettiin Vadstenan luostarissa pyhäinjäännösarkkuun 4. heinäkuuta 1374. thumb|200px|Paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi. Birgitan kuoleman jälkeen monet tahot ajoivat hänen kanonisointihankettaan. Monien vaiheiden jälkeen paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391. Hän on ainoa paavin keskiajalla pyhimykseksi julistama pohjoismaalainen. Birgitan nykyisestä asemasta Euroopassa antaa hyvän kuvan se, että paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä vuonna 1999.Heikkilä; Setälä & Ahl s. 67 pienoiskuva|Pyhä Birgitta kuvattuna Salemin kirkon alttarikaapissa Södermanlandissa, Hermann Rode 1480-luku.

Pyhän Birgitan perintö nykyajalle Birgitan kaavailema luostari perustettiin Vadstenaan vasta hänen kuoltuaan ja vihittiin vuonna 1384. Luostarissa abbedissa oli Neitsyt Marian sijainen,Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 46 ja jokaisella oli lisänimenä Maria. Tämä kaikki siksi, että Birgitta kunnioitti syvästi Neitsyt Mariaa ja piti häntä kuningattarena. Luostari oli siis ensimmäinen naisillekin tarkoitettu luostari, sekä laitos, joka sivisti naisia.Setälä; Setälä & Ahl s. 180 Birgitta toimi kirkon ykseyden puolesta, joten tavallaan hän oli ekumenian edelläkävijä, vaikka kyseistä sanaa ei vielä tuolloin käytettykään.