thumb|Turkkilainen Karl Gottlieb von Windischin teoksessa Briefe über den Schachspieler des Hrn. von Kempelen, 1784. Turkkilainen oli kone, joka kiersi maailmalla pelaamassa shakkia 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella. Turkkilaista kuljetti usea omistaja näytöksissä pelaamassa vuodesta 1770 alkaen yli 84 vuotta. Tammikuussa 1857 se kuitenkin todettiin huijaukseksi. Turkkilaisen rakensi ja esitteli vuonna 1770 Wolfgang von Kempelen (1734–1804) tarkoituksenaan tehdä vaikutus Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresiaan.
Turkkilaista mainostettiin shakkia pelaavana automaattina. Se näytti pystyvän suorittamaan ratsun kierron eli liikuttamaan ratsua laudalla niin, että se käy jokaisessa ruudussa kerran ja vain kerran. Automaatti sai nimensä ulkonäöstään, turkkilaisen näköisestä nukesta. Tosiasiassa koneen sisällä oli pieni ihmispelaaja, joka pystyi liikuttamaan muun muassa Turkkilaisen käsiä ja näin tekemään siirrot peleissä. Taitavan pelaajan avulla Turkkilainen voitti Euroopan ja Amerikan kiertueillaan suurimman osan peleistään. Se tuhoutui lopulta Philadelphian museon palossa 5. heinäkuuta 1854. Turkkilainen ehti pelata ja voittaa useita vastustajia, joihin kuuluivat muun muassa Napoleon I ja Benjamin Franklin. Monet pitivät Turkkilaista huijauksena, mutta salaisuus paljastui virallisesti vasta The Chess Monthlyn artikkelisarjassa vuonna 1857.
Valmistus ja rakenne thumb|upright|Turkkilaisen rakentaneen Wolfgang von Kempelenin omakuva, signeerattu hiilipiirros. Käynti Maria Teresian hovissa Schönbrunnin linnassa innoitti Kempelenin rakentamaan Turkkilaisen. Ranskalainen François Pelletier järjesti hovissa taikaesityksiä magneettien avulla. Kempelen ilmoitti tällaisessa tilaisuudessa voivansa rakentaa vielä ihmeellisemmän keksinnön, joka olisi ennennäkemätön.
left|thumb|Kuparikaiverrus Turkkilaisesta. Kuvassa näkyvät avoimet kaapit ja mekaaniset osat. Oikean alakulman viivaimesta voi päätellä mittasuhteet. Kempelen oli taitava kaivertaja, ja hän on ehkä piirtänyt tämän kuvan itse. Kempelenin lopputulos oli ”shakkiautomaatti”,Karl Gottlieb von Windisch, Briefe über den Schachspieler von Kempelen nebst drey Kupferstichen die diese berühmte Maschine vorstellen tai Inanimate Reason tai A Circumstantial Account of that Astonishing Piece of Mechanism, M. de Kempelen's Chess-Player, Now Exhibiting at No. 9 Savile-Row, Burlington Gardens (Lontoo, 1784) joka tunnetaan nykyään Turkkilaisena. Turkkilaisella oli nukenvartalo ja -pää, jolla oli musta parta ja harmaat silmät.Rice, Stephen Patrick: Minding the Machine: Languages of Class in Early Industrial America Sillä oli yllään turkkilainen takki ja päässä turbaani. Vasemmassa kädessä Turkkilaisella oli pitkä turkkilainen piippu, ja oikea käsi lepäsi isolla pöydällä.Tom Standage, The Turk: The Life and Times of the Famous Eighteenth-Century Chess-Playing Machine Pöytä oli kokonaisuudessaan noin 110 senttimetriä (kolme ja puoli jalkaaMitat ovat Jay's Journalista, jossa ne oli esitetty puolen jalan tarkkuudella. Metrijärjestelmän mitat voidaan siis pyöristää lähimpään viidentoista sentin monikertaan. Jos mitat lasketaan viiden sentin tarkkuudella, pöytä oli noin 110×60×75 cm, ja shakkilaudan sivut olivat noin 45 cm pitkät.) leveä, 60 senttimetriä (kaksi jalkaa) pitkä ja 75 senttimetriä (kaksi ja puoli jalkaa) korkea. Pöydällä oli sivultaan noin 45 senttimetriä pitkä shakkilauta. Edessä oli kolme ovea, aukko sekä ulosvedettävä laatikko, jossa oli punaiset ja valkoiset norsunluusta tehdyt shakkinappulat.Standage, s. 24
thumb|upright|Kuva nuken toimintaperiaatteesta. Useita osia ohjasi vipujen ja koneiston kautta alempana oleva ihminen. Kuvassa olevat mittasuhteet perustuvat sitä tutkineen Joseph Friedrich Freiherr von Racknitzin laskelmiin. Todellisuudessa tällainen ohjaustapa ei ollut mahdollinen, mikä johtuu Turkkilaisen mitoista.Standage, s. 88 Turkkilainen oli sisältä hyvin monimutkainen, ja tarkoituksena oli hämätä sitä tarkkailevia ihmisiä. Kun se avattiin vasemmalta, katsojille paljastui koneisto, jossa oli paljon hammaspyöriä, kuten minkä tahansa koneen sisustassa. Se puoli oli suunniteltu siten, että kun takaovetkin avattiin, koneiston läpi pystyi näkemään. Toisella puolella ei ollut koneistoa, siinä oli sen sijaan punaisia tyynyjä sekä irrotettavia ja pronssisia osia. Tästäkin suunnasta saattoi nähdä kaapin läpi. Turkkilaisen nuken alla oli piilossa kaksi ovea. Sieltä paljastui myös paljon koneistoa ja näkymä Turkkilaisen läpi. Muotoilun ansiosta esittelijä saattoi avata yleisölle jokaisen oven, ja niin säilyi vaikutelma oikeasta koneesta.Standage, s. 24–27
Vasemmalla oleva koneisto ei ulottunut aivan perälle asti, kuten ei laatikkokaan alhaalla. Todellisuudessa ne olivat vain yhden kolmasosan levyisiä. Sisällä oli myös liukuva istuin, jolla sisällä oleva Turkkilaista pelin aikana ohjaava ihminen liikkui puolelta toiselle, kun koneen osia esiteltiin yleisölle. Liukuva istuin sai nuken koneiston asettumaan paikalleen, ja pöydän sisällä ollut ihminen oli paremmin piilossa. Sisällä oleva ihminen saattoi istua vedettävän laatikon jättämässä tilassa, jolloin hänen jalkansa eivät missään vaiheessa näkyneet.Standage, s. 195–199
Shakkilauta pöydän päällä oli niin ohut, että siinä voitiin käyttää magneetteja. Joka shakkinappulan pohjassa oli pieni, mutta vahva magneetti. Samoin laudan alla roikkui narusta magneetteja. Kun nappulaa siirrettiin ruudulta toiselle, pöydän sisällä oleva magneetti nousi ja asettui paikalleen, jolloin sisällä oleva ihminen huomasi, mitä nappulaa liikutettiin ja minne.Standage, s. 202 Shakkilaudan alapuolella oli ruutujen kohdalla numerot yhdestä kuuteenkymmeneenneljään, mikä helpotti nappuloiden liikuttamisen huomaamista.
Sisällä olevat magneetit aseteltiin niin, että ulkopuolella vaikuttavat magneettikentät eivät vaikuttaneet niihin. Kempelen antoikin usein suuren magneetin olla laudan sivulla näyttääkseen, että Turkkilainen ei käyttänyt magnetismia hyväkseen.Hankins, Thomas Leroy & Silverman, Robert J.: Instruments and the Imagination
Hämätäkseen epäilijöitä entistä enemmän Kempelen kuljetti Turkkilaisen mukana pientä puuarkkua muistuttavaa laatikkoa, jonka esittelijä asetti pöydälle. Turkkilaisen myöhempi omistaja Johann Nepomuk Mälzel ei käyttänyt laatikkoa,Levitt s. 40 mutta Kempelen vilkuili laatikkoa kesken pelin vihjaten, että laatikko ohjasi jotakin shakkiautomaatin osaa. Arveltiin esimerkiksi, että laatikolla oli yliluonnollisia kykyjä. Karl Gottlieb von Windisch kirjoitti vuonna 1784 kirjassaan Briefe über den Schachspieler von Kempelen nebst drey Kupferstichen die diese berühmte Maschine vorstellen, että "varsinkin eräs vanha rouva, joka ei ollut unohtanut hänelle lapsena kerrottuja tarinoita", meni istumaan ikkunan viereen, mahdollisimman kauas "pahasta hengestä", jonka hän uskoi hallitsevan Turkkilaista.
left|thumb|Läpileikkaus Turkkilaisesta sellaisena kuin Racknitz sen uskoi olevan. Hän erehtyi sekä sisällä olevan ihmisen asennosta että automaatin mitoista. Turkkilaisen sisällä oli reikälevystä tehty shakkilauta, johon oli yhdistetty pantografin osien kaltaisia vipuja, joilla pystyi hallitsemaan nuken vasenta kättä. Pantografin metallinen osoitin liikkui sisäpuolella olevan shakkilaudan yllä liikuttaen samalla nuken vasenta kättä pöydän yläpuolella. Pöydän sisällä oleva ohjaaja pystyi liikuttamaan Turkkilaisen kättä ylös- ja alaspäin sekä vivusta kääntämällä avaamaan ja sulkemaan Turkkilaisen nyrkin niin, että se saattoi ottaa nappuloita käteensä. Ohjaaja näki työskennellä sisällä olevan kynttilän valossa. Kynttilän savu meni Turkkilaisen turbaanissa olevan tuuletusputken kautta ulos.Levitt, s. 147–150 Jotkut osat aiheuttivat koneistolle ominaisia ääniä Turkkilaisen tehdessä siirtoja, mikä vahvisti vaikutelmaa oikeasta shakkiautomaatista. Turkkilaisen kasvon ilmeitä saattoi muuttaa.Standage, s. 27–29Atkinson, George: Chess and Machine Intuition s. 15–16 Mälzel lisäsi Turkkilaiseen myöhemmin äänilaatikon, jonka avulla kone sanoi shakatessaan ”Échec!” ('shakki').
Pöydän sisällä olevalla ihmisellä oli myös tarvikkeita, joilla hän pystyi pitämään yhteyttä Turkkilaista esittelevään henkilöön. Sivussa oli vastakkain ulko- ja sisäpuolella kaksi numeroilla varustettua pronssilevyä, jotka oli liitetty toisiinsa. Sisällä oleva ohjaaja saattoi pyörittää levyjä haluttuun numeroon ja viestitti näin esittelijälle.Standage, s. 203–204
Näytökset
Turkkilainen esiintyi ensi kerran vuonna 1770 Schönbrunnin linnassa puoli vuotta sen jälkeen kun Pelletier oli esitellyt magneettisia illuusioitaan. Kempelen esitteli hoville Turkkilaisen ja sen rakenteen paljastamatta kuitenkaan sen salaisuuksia. Jokaisen esityksen alussa Kempelen aloitti avaamalla edessä ja takana olevat ovet ja laatikon, ja yleisö sai tutkia Turkkilaista. Esityksen jälkeen Kempelen ilmoitti Turkkilaisen olevan valmis pelaamaan haastajaa vastaan.
Kempelen ilmoitti aina, että Turkkilainen pelaisi valkeilla ja siten aloittaisi pelaamisen. Siirtojen välillä Turkkilaisen vasen käsi oli tyynyllä. Se pystyi nyökkäämään kahdesti, jos se uhkasi vastustajansa kuningatarta ja kolmesti, jos se shakkasi. Jos vastustaja teki laittoman siirron, Turkkilainen pudisti päätään ja siirsi nappulan takaisin alkuruutuun niin, että vastustajan oli tehtävä laillinen siirto.Levitt, s. 17 Kirjailija Louis Dutens katseli Turkkilaista sen pelatessa muita vastaan, ja hän yritti huijata sitä ”tekemällä kuningattarella ratsun siirron, mutta mekaanista vastustajaani ei huijattu niin helposti; hän otti kuningattareni ja laittoi sen takaisin ruutuun, josta sen alun perin siirsin.”Louis Dutens, kirjeestä, joka julkaistiin Le Mercure du France -lehdessä Pariisissa lokakuun 1770 tienoilla. Kirje käännettiin myöhemmin englanniksi ja julkaistiin uudelleen Gentleman's Magazine -lehdessä. Suomennos on Levittin kirjasta. Kempelen kannusti yleisöä tuomaan Turkkilaisen lähelle magneetteja, rautaesineitä ja muita magneettisia esineitä jotta varmistuisi, ettei se toiminut magneettien avulla. Ensimmäisenä Turkkilaista vastaan pelasi Itävallan hoviin kuulunut kreivi Ludwig von Cobenzl. Kreivi hävisi pelin, kuten muutkin haastajat. Katsojien mukaan shakkiautomaatti pelasi hyökkäävästi ja voitti vastustajansa yleensä puolessa tunnissa.Standage, s. 30
left|thumb|Ratsun kierto sellaisena kuin Turkkilainen ratkaisi sen. Kyseinen ratkaisu on suljettu, joten sen voi aloittaa mistä tahansa ruudusta.Standage, s. 30–31 Turkkilainen osasi pelaamisen lisäksi myös esittää kuuluisan shakkitehtävän ratsun kierron ratkaisun. Tehtävässä pelaajan pitää liikuttaa ratsua shakkilaudalla niin, että se käy jokaisessa ruudussa yhden kerran. Parhaillekin pelaajille tehtävä oli vaikea, mutta Turkkilainen osasi suorittaa sen mistä tahansa aloitusruudusta, sillä sisällä olevalla ohjaajalla oli kartta, johon oli merkitty tarvittavat siirrot.
Turkkilainen pystyi myös viestimään katsojien kanssa kirjainlaudan avulla. Ohjaaja, jonka henkilöllisyys Kempelenin Schönbrunnin esityksen ajalta ei ole tiedossa,Standage, s. 204–205 osasi viestiä niin englanniksi, ranskaksi kuin saksaksikin. Dresdeniläinen matemaatikko Carl Friedrich Hindenburg piti kirjaa Turkkilaisen keskusteluista Leipzigissa ja julkaisi ne vuonna 1789 kirjassa Über den Schachspieler des Herrn von Kempelen und dessen Nachbildung. Keskustelunaiheisiin kuuluivat muun muassa Turkkilaisen ikä, siviilisääty ja toimintaperiaate.Levitt, s. 33–34.
Euroopan-kiertue