Salvador Domingo Felipe Jacinto Dalí i Domènech (11. toukokuuta 1904 Figueres, Katalonia, Espanja – 23. tammikuuta 1989 Figueres), tunnetaan nimellä Salvador Dalí, oli espanjalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja elokuvakäsikirjoittaja. Dalí tunnetaan surrealistisista maalauksistaan, erilaisista taiteellisista kokeiluistaan ja julkisuustempuistaan.
Elämä Nuoruus Salvador Dalí syntyi 11. toukokuuta 1904 Figueresissa Kataloniassa. Salvador-isä oli ateisti ja Felipa-äiti harras katolilainen, mutta avioliitto oli onnellinen. Salvadorille syntyi pikkusisko Ana Maria. Salvadorin yksivuotiaana kuollut vanhempi veli oli myös ollut nimeltään Salvador. Dalí on kertonut, että hänelle tuli siitä pysyvästi tunne, että hän oli vain kuolleen veljensä korvike, mistä seurasi epävarmuutta ja huomionkipeyttä.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 254.
Taideopinnot Nuorena Dalí oli rauhaton ja kapinallinen. Hän menestyi koulussa vain kohtalaisesti ja oli kiinnostunut ainoastaan piirtämisestä, missä hän olikin jo taitava. Dalí sai 14-vuotiaana töitään Figuerasissa järjestettyyn yhteisnäyttelyyn. 17-vuotiaana hän kirjoittautui oppilaaksi Madridin taideakatemiaan, missä hän tutustui nuoriin intellektuelleihin, kuten elokuvaohjaaja Luis Buñueliin ja runoilija Federico García Lorcaan. Taiteellisesti hän ei akatemiasta enää hyötynyt, sillä hän piti jo tuolloin itseään paljon opettajiaan etevämpänä. Uppiniskaisuutensa vuoksi hänet erotettiin akatemiasta ensin määräajaksi ja vuonna 1926 lopullisesti hänen väheksyttyään opettajiensa pätevyyttä arvioimaan hänen työtään.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 254–255.
Taiteilijanura thumb|upright|Palava kirahvi, 1937. Varhaisteoksissaan Dalí kuvasi usein sisartaan Ana Mariaa. Dalí saavutti menestystä vuonna 1925 näyttelyllään barcelonalaisessa avantgardegalleria Dalmaussa. Kun Pablo Picasso kertoi pitäneensä näyttelystä, Dalí otti häneen yhteyttä Pariisin-matkallaan seuraavana vuonna. Useiden tyylilajikokeilujensa jälkeen Dalí kiinnostui ensisijaisesti surrealismista. Hän teki Buñuelin kanssa vuonna 1928 historian ensimmäisen surrealistisen elokuvan Andalusialainen koira.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 255.
Vuonna 1929 Dalí tutustui moniin surrealismin merkkihenkilöihin, joiden joukossa oli runoilija Paul Éluard vaimonsa Galan kanssa. Erottuaan miehestään vuonna 1932 Galasta tuli Dalín muusa ja manageri. Vuonna 1934 Gala ja Salvador menivät naimisiin siviilivihkimyksellä, ja heidät vihittiin kirkollisesti 24 vuotta myöhemmin. Dalín menestyksen tärkeänä osana on pidetty Galan liikevainua ja hänen ideoimiaan mainostemppuja.
Löydettyään surrealismin Dalí teki vuosina 1929–1937 maalaukset, joista hän tuli maailmankuuluksi. Hän esitti tauluissaan unimaailmaan, jossa hän kuvasi jokapäiväisiä esineitä epänormaalisti sijoitettuina, epämuodostuneina tai muuten muotoa muuttaneina. Dalín tunnetuimpiin teoksiin tuolta ajalta kuuluu Muiston pysyvyys (1931), johon hän maalasi sulavia kelloja aavemaisen rauhallisessa ympäristössä.
Dalí etääntyi 1930-luvun alussa surrealistien vasemmistolaisista aatteista yhä selvemmin ja muuttui vuosi vuodelta oikeistolaisemmaksi. Dalín tempaukset herättivät pahaa verta joissakin surrealismin johtohahmoissa, sillä heidän mielestään Dalín käyttäytyminen saattoi vahingoittaa liikettä ja sen radikaalivasemmistolaisuuteen perustuneita tavoitteita. Dalí maalasi vuonna 1933 kiistellyn Leninin muotokuvan Wilhelm Tellin arvoitus sekä toiseen teokseensa hakaristin. Surrealistien johtaja André Breton järkyttyi ja järjesti vuonna 1934 surrealistien piirissä ”oikeudenkäynnin” Dalín erottamiseksi ryhmästä. Dalí puolustautui selittämällä, että hän oli maalannut Leninin ja Hitlerin näkemiensä unien pohjalta ja että hänen kiinnostuksensa Hitleriin oli epäpoliittista ja puhtaasti taiteellista.Weyers 2001, s. 34–35.
Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan.Weyers 2001, s. 40–41. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 256–257. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi.
Dalí suunnitteli García Lorcan kanssa teatterihanketta vuonna 1934. Idea toteutettiin vuonna 1939 baletissa Bacchanale. Dalí lavasti myös baletit Labyrinth (1941) ja Kolloquium der Gefühle (1944).Weyers 2001, s. 54–55.
thumb|left|upright|Dalí vuonna 1939. Dalí osti vuonna 1939 itselleen huvilan Port Lligatin kylästä ja laajensi sitä.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 256. Hän muutti 1940 Yhdysvaltoihin pakoon toista maailmansotaa ja oleskeli lähinnä New Yorkissa aina vuoteen 1948 saakka. Yhdysvalloissa vietetty aika toi Dalílle aiempaakin suurempaa menestystä. Hänen näyttelynsä kiersi maan suurimmissa kaupungeissa, ja hän julkaisi omaelämäkertansa, josta tuli myyntimenestys.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 258. Hän teki yhteistyötä Walt Disneyn kanssa: he suunnittelivat surrealistista piirroselokuvaa Destino, mutta tuotanto keskeytettiin ja elokuva valmistui vasta vuonna 2003.Gabler, Neal: Walt Disney: Amerikkalaisuuden ikoni, s. 439–441, 446. WSOY, Helsinki 2008. Alfred Hitchcockille Dalí suunnitteli lavasteet elokuvan Noiduttu (1945) unijaksoon.
Yhdysvalloissa Dalí maalasi paljon kirjankuvistuksia sekä suunnitteli pukuja, näyteikkunasomistuksia ja koruja ja osallistui mainosten suunnitteluun ja työskenteli aikakauslehdille. Hän maalasi myös paljon yläluokan muotokuvia tilaustyönä. Dalín kaupallisen vaiheen innoittamana André Breton muodosti hänen nimestään anagrammin ”Avida Dollars” ’dollarinhimoinen’.Weyers 2001, s. 47–48.
Palattuaan 1948 Eurooppaan ja Port Lligatiin Dalí jatkoi uraansa. Hän suunnitteli valtavan määrän erilaisia kaupallisia tuotteita kuten tapetteja ja postimerkkejä. Hän esiintyi myös televisiomainoksessa esittäen hullua. Esiintymiset veivät asiantuntijoiden silmissä Dalílta uskottavuutta taiteilijana, mutta hänen näyttelynsä olivat suurmenestyksiä.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 258–259.
Viimeiset vuodet Dalí maalasi 1970-luvulla enää vähän.Weyers 2001, s. 83. Hän teki kokeiluja hologrammeilla, mutta luopui kokeilusta pian tekniikan puutteellisuuden vuoksi.Weyers 2001, s. 86. Hän maalasi myös stereoskooppisia töitä erikoiskameralla otettujen valokuvien pohjalta.Weyers 2001, s. 86-87.
Dalí työskenteli ahkerasti aina 70-vuotiaaksi asti, kunnes hänen terveytensä alkoi 1970-luvun puolivälissä horjua. Gala kuoli 1982, ja Dalí vietti viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän sai vuonna 1986 palovammoja tulipalossa. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989. Hänet haudattiin Figueresiin.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 259.
Taiteilijana
Dali oli julkisuutta rakastanut valovoimainen taiteilija ja suuren yleisön keskuudessa hyvin suosittu. Hänen huomiota herättävät viiksensä tekivät hänestä tunnetun myös taiteen ulkopuolella. Dalísta sanottiin myös arvostelevasti, että hän oli pelkkä kyvykäs showmies, rahan kerääjä eikä vakava taiteilija.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 260. Dalí oli ensimmäisiä taiteilijoita, joka käytti julkisuutta taiteellisena ilmaisumuotona.Weyers 2001, s. 80-81. Hän toi itseään esille koko elämänsä ajan esiintymisillään ja oudoilla mainostempauksillaan. Hän saavutti 1960-luvulta alkaen television kautta yleisön, jota hänen taiteensa ei kiinnostanut, ja hän olikin Picasson ohella aikansa kuuluisin elävä taiteilija.Weyers 2001, s. 75.
Dalí tunnetaan ensisijaisesti maalauksistaan, ja hänen maineensa perustuu valtaosin hänen 1930-luvulla maalaamiinsa surrealistisiin teoksiin. Dalí oli taiteilijana kuitenkin hyvin monipuolinen. Hän kokeili ensimmäisten taiteilijoiden joukossa uusia tekniikoita kuten holografiaa. Hän teki maalausten lisäksi piirustuksia, painokuvia, veistoksia ja omintakeisia taide-esineitä. Hän kirjoitti useita omaelämäkertoja, romaanin Arvoituksellisia kasvoja (1944) ja taidearvosteluja. Lisäksi hän suunnitteli sisustuksia ja muotia sekä teki lasi- ja korutaidetta ja elokuvia.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 261–262.
Dalí oli tuottelias kirjailijana. Hän julkaisi kaksi päiväkirjaa, useita näennäisomaelämäkerrallisia teoksia, romaanin, runoja sekä lukuisia taidetta käsitteleviä manifesteja ja esseitä. Kirjoituksissaan Dalí usein selitti omien maalaustensa tulkintoja. Dalí oli myös suosittu esitelmöijä, jonka luennot olivat assosiaatioineen ja liioitteluineen kuin taideteoksia.Weyers 2001, s. 64–65.
Dalí kuvitti omia kirjoituksiaan ja muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen kirjakuvituksensa olivat haluttuja etenkin 1950- ja 1960-luvuilla, sillä ne takasivat kirjoille suuret myyntiluvut. Dalí kuvitti esimerkiksi Danten, Cervantesin, Maon ja Goethen teoksia.Weyers 2001, s. 78–79.
Taidemaalarina Opiskeluaikoinaan Dalí kokeili rinnakkain useita tyylejä, kuten impressionismia ja dadaismia. Hän sai omaan fotorealistiseen tyyliinsä erityisen paljon vaikutteita Pablo Picasson klassisistisista teoksista. Vuoden 1924 lopulla Dalí suosi uusasiallista tyyliä maalatessaan sisartaan.Weyers 2001, s. 18.
Dalí ryhtyi sijoittamaan vapaan assosiaation tuottamia aiheita epätodelliselta vaikuttaviin maisemiin vuonna 1926 saatuaan vaikutteita Joan Mirólta, Giorgio de Chiricolta ja Yves Tanguylta. Hän maalasi Costa Bravan kalliotaustoihin vartalon, raajojen ja kasvojen kappaleita sekä aasinruhoja ja lintujen luurankoja mätänemisen kohteina. Näitä maalauksia on tulkittu elämäkerrallisesti sekä pyrkimyksenä luoda maalauksia, jotka esittävät Dalín sanoin ”konkreetin irrationaalisuuden käsin tehtyä värivalokuvausta”.Weyers 2001, s. 19.
Dalí kehitti 1920-luvulla oman merkki- ja symbolikielen, jota hän käytti joskus myöhemmässäkin tuotannossaan. Yksi näistä symboleista oli eläimen raadon ja sitä syövien muurahaisten kautta kuvattu mätäneminen, jolla Dalí pilkkasi vihaamaansa poroporvarillista ja vanhoillista yhteiskuntaa.Weyers 2001, s. 17. Toinen Dalín suosima aihe oli lipasto, joka avautuu ihmisen vartalosta tai raajoista. Dalílle laatikot olivat muistin ja piilotajunnan symboleita sekä viittasivat ”lokeroajatteluun”, jonka käsitteen hän omaksui Sigmund Freudin teoksista.Weyers 2001, s. 45.
Dalín surrealistinen vaihe kattoi vuodet 1929–1936, jolloin hän maalasi tunnetuimmat teoksensa. Hän myös selosti ajatuksiaan ja niiden toteutusta lukuisissa esseissään, joita ilmestyi surrealistisissa julkaisuissa.Weyers 2001, s. 23. Dalí teki lisäksi surrealistisia esineitä ja kirjoitti niistä. Hänen mukaansa merkitykseltään symboliset esineet eivät soveltuneet mekaaniseen käyttöön, vaan perustuivat mielikuviin ja fantasioihin, jotka ilmentävät piilotajuista toimintaa. Hänen mukaansa tällaiset esineet täyttäisivät maailman ja murentaisivat tarpeettomuudellaan yhteiskunnan sovinnaisuussääntöjä.Weyers 2001, s. 30–31.
Surrealistisena maalarina Dalí kertoi pyrkivänsä ”materialisoimaan läpikotaisin irrationaalisia kuvia hyperrealistisella tarkkuudella” ja kutsui taulujaan ”käsin maalatuiksi univalokuviksi”. Luomisprosessiaan Dalí nimitti ”paranoidis-kriittiseksi menetelmäksi”.Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 263.
Vuosina 1936–1939 Dalín maalauksissa nähdään tyylillistä varmuutta ja kypsyyttä. Hän maalasi myös piilokuvia, kuten Loputon arvoitus (1938), joissa katsoja voi nähdä erilaisia sisältöjä.Weyers 2001, s. 37, 42.
Palattuaan Yhdysvalloista sodan jälkeen Eurooppaan Dalí sovelsi paranoidis-kriittistä menetelmäänsä vanhoihin mestariteoksiin, joista hän tuotti uudenlaisia toisintoja.Weyers 2001, s. 68. Vuodesta 1958 alkaen hän maalasi suuria historiallisia maalauksia. Hän kiinnostui klassisista kompositiomenetelmistä, varsinkin kultaisesta leikkauksesta.Weyers 2001, s. 72–73.