pienoiskuva|Masanobu Chiyonoyama vuonna 1958. Masanobu Chiyonoyama (, oikea nimi Masaharu Sugimura (), Sugimura Masaharu, ), sittemmin valmentajanimeltään Kokonoe Masanobu (九重 雅信) oli ammattisumopainin historian 41. suurmestari (yokozuna). Chiyonoyama syntyi Japanissa, Hokkaidōn eteläkärjessä sijaitsevassa Fukushiman kylässä mustekalanpyytäjä Yonematsu Sugimuran viidentenä poikana.

Lapsuus ja nuoruus

Perheen vaatimaton elanto tuli merestä eikä köyhällä Japanin maaseudulla voitu 1930-luvulla olettaa, että perheen kaikki lapset voisivat saada pitkän koulutuksen. Vasta viidenneksi vanhimpana poikana nuoren Masaharun paikka oli selvä. Hän auttoi isäänsä usein iltamyöhään koulutyön kustannuksella selvittelemään verkkoja, lajittelemaan saalista ja lähti usein isänsä avuksi merelle. Kova työ kalastusaluksella karkaisi poikaa ja paransi hänen tasapainoaistiaan. Kymmenvuotiaana hän oli poikkeuksellisen kookas ja häntä kehotettiinkin osallistumaan paikalliseen lasten sumoturnaukseen, jonka hän voitti peittoamalla viisi itseään vanhempaa poikaa. Sumopainitaipumukset olivat alusta asti ilmeiset.

Eräs pojan opettajista järjesti hänelle tapaamisen paikallisen Dewanoumi-tallin kannatusyhdistyksen jäsenen kanssa. Tämä oli niin vakuuttunut pojan lahjakkuudesta, että kehotti tätä välittömästi liittymään talliin. Setänsä (tai enonsa) seurassa Masaharu matkusti heinäkuussa 1941 Tokioon ja tapasi siellä ammattisumoliiton elokuvaustoiminnasta vastanneen Torahiko Isen, joka oli yhtä vakuuttunut pitkän nuorukaisen potentiaalista kuin muutkin häntä ammattisumouralle kehottaneet.

Ise vei pojan Dewanoumi-talliin näytille. Entinen suurmestari Tsunenohana eli tuolloinen valmentaja Fujishima ei hänkään epäröinyt pyytää Masaharua liittymään välittömästi Dewanoumi-talliin. Asia ei kuitenkaan ollut näin yksioikoinen. Masaharu itse ihaili yli kaiken tuolloin valtansa huipulla ollutta Tatsunami-tallin suurmestari Futabayamaa ja olisi halunnut hänet valmentajakseen ja esikuvakseen.

Asian saamasta käänteestä tuskastunut Ise muistutti poikaa siitä, että tällä olisi Dewanoumissa mahdollisuus nousta ottelemaan itseään Futabayamaa vastaan ja mahtitallin valmennuksen turvin jopa voittaa hänet, joka ei Tatsunamissa olisi mitenkään mahdollista, sillä tallitoverit eivät tuolloin otelleet toisiaan vastaan edes silloin kun kaksi heistä päätyi turnauksen loputtua samaan, muiden rikishien tuloksia parempaan ottelusaldoon. Chiyonoyama muisteli myöhemmin kuinka kylmät väreet kävivät hänen lävitseen tuolloin. Hän ei itse ollut edes uneksinut ottelevansa suurta esikuvaansa vastaan, puhumattakaan että olisi kuvitellut voivansa voittaa moisen ottelun.

Chiyonoyama mietti ratkaisuaan pari kuukautta ja liittyi syyskuussa 1941 Dewanoumi-talliin. Ammattisumoliiton lääkärintarkastuksessa 4. tammikuuta 1942 15-vuotias debytantti oli 185 cm pitkä ja painoi 86 kg. Hän ei milloinkaan ehtinyt otella Futabayamaa vastaan, sillä noustessaan aikanaan ylimpään makuuchi-divisioonaan marraskuussa 1945 Futabayama lopetti juuri oman aktiiviuransa.

Aktiiviura

Aladivisioonavaihe

Ura alkoi tammikuussa 1942 erittäin epäonnekkaasti. Juuri ennen uran ensimmäistä turnausta sukunimeään Sugimura ottelunimenään käyttävä Masaharu loukkasi oikean polvensa. Tallin valmentajisto suositteli turnauksesta vetäytymistä, mutta innokas teini halusi välttämättä dohyōlle. Hän voittikin kaksi ottelua ennen kuin polvi turposi sietämättömästi pakottaen hänet viettämään seuraavat 40 vuorokautta sairaalassa. Toipilasaika kesti viitisen kuukautta, mutta polvi ei parantunut täysin, vaan jäi vaivaamaan häntä koko ottelu-uran ajaksi.

Vahvasti teipattuine polvineen nuori Sugimura palasi toukokuussa dohyōlle voittaen kaksi perättäistä ottelua ja lunastaen näin paikkansa alimpaan kuutosdivisioonaan (jonokuchi, 序ノ口). Viidentenä turnauspäivänä hänet asetettiin jo ensimmäistä jonokuchia vastaan. Turnauksen päätyttyä hänen saldonsa oli kuusi perättäistä voittoa, joista neljä oli tullut jo hieman kokemusta saaneita jonokucheja vastaan.

Tammikuun 1943 turnaukseen nuorukainen ylennettiin suoraan viitosdivisioonaan, jossa hän itäisen jonidanin nro 37 arvossa voitti kaikki kahdeksan otteluaan. Koska arvoasteikossa ylempänä ollut Senshuyama pystyi myös samaan, meni turnausvoitto hänelle, sillä tuolloin ei vielä ollut käytössä playoff-järjestelmää, jossa parhaan tuloksen aikaansaaneet rikishit asetetaan toisiaan vastaan säännönmukaisen otteluohjelman päätyttyä.

Näihin aikoihin valmentaja Fujishima suositteli ensi kertaa hänelle keskittymistä oshizumōon eli ottelutyyliin, jossa voitto pyritään ensisijaisesti saavuttamaan pakottamalla vastustaja ulos dohyōlta tämän vartaloon kohdistuvin työnnöin. Oshizumōon erikoistuneet painijat pyrkivät pitämään vastustajansa poissa vyöltään, sillä perinteisempään yotsuzumōon erikoistuneet painijat vastaavasti perustavat ottelutaktiikkansa vyöltä tapahtuviin tekniikoihin. Useimmat painijat voi ainakin periaatteessa luokitella näiden kahden perusottelutyylin kannattajiksi, vaikkakin jonkin verran on painijoita, jotka pyrkivät sovittamaan ottelutaktiikkansa vastustajakohtaisesti kunkin tiedettyjen tai oletettujen heikkouksien mukaan.

Yhtä kaikki Fujishima halusi varmistaa Sugimuran oshi-tekniikoiden kehittymisen määräämällä peräti sekiwaken arvoisen oshi-spesialisti Toyoshiman hänen opastajakseen. Tämä on varsin poikkeuksellista ja kertoo siitä luottamuksesta, jota Fujishima tunsi nuorta oppilastaan kohtaan.

Toukokuun 1943 turnauksessa nuori lupaus otteli jo nelosdivisioonan sandanmeja vastaan arvossa läntinen sandanme nro 17. Hän hävisi ensimmäistä kertaa urallaan yhdeksäntenä turnauspäivänä ja heti perään päivää myöhemmin, mikä järkytti pojan kyyneliin asti. Saavutettu tulos (5–3) oli kuitenkin riittävä nostamaan hänet tammikuuksi 1944 jo kolmosdivisioonaan arvoon läntinen makushita nro 46. Vielä tuolloinkaan ei seinä noussut ensimmäistä kertaa pystyyn vaan saldona oli kunnioitettava 6–2, joka nosti Sugimuran arvoon läntinen makushita nro 12 eli jo varsin lähelle nousua sekitoriksi eli kahden ylimmän divisioonan huippujen joukkoon.

Tapausta juhlistettiin antamalla Sugimuralle uusi ottelunimi shikona (四股名), joksi valittiin Chiyonoyama Masaharu (千代ノ山 昌治), joka lienee suomennettavissa Ikuisuuden vuoreksi. Toukokuun 1944 turnauksen tulos oli vastustajien koventuessa juuri ja juuri voitollinen 4–3, mutta se riitti takaamaan nousun sekitoriksi.

Sekitori-vaihe

Kakkosdivisioona (Jūryō)

Viimeisen toriteki-vaiheen turnauksen vaikeuksista ei ollut tietoakaan marraskuussa kun Chiyonoyama otteli uransa ensimmäisen turnauksen sekitorina. Arvossa läntinen jūryō nro 13 hän saavutti yhdeksän voittoa häviten vain yhden ottelun ja voittaen samalla koko kakkosdivisioonan. Chiyonoyama oli yhä vasta 18-vuotias. Toinen turnausvoitto seurasi heti seuraavassa turnauksessa. Perättäiset kakkosdivisioonan turnausvoitot takasivat paikan ylimmässä makuuchi-divisioonassa.

Ykkösdivisioona (Makuuchi)

Hiramaku

Marraskuussa 1945 vain 19 vuoden ja viiden kuukauden iässä hokkaidōlaisteini nousi makuuchiin. Hänen uransa oli vasta yhdeksän turnauksen mittainen. Vain suurmestari Haguroyama Masaji oli noussut makuuchiin yhtä turnausta nopeammin vajaata vuosikymmentä aiemmin. Oli selvää, että Chiyonoyamaan kohdistui suuria odotuksia. Hän oli tuolloin kasvanut 191-senttiseksi ja painoi varsinkin pituuteensa nähden vaatimattomat 116 kiloa.

Nuoren hurjapään nimi putoili kaikkien huulilta heti hänen ensimmäisessä makuuchi-turnauksessaan. Kymmenen voittoa ilman tappioita arvossa itäinen maegashira nro 10 olisi vain pari vuotta myöhemmin taannut hänelle playoff-ottelun niin ikään tappiotonta suurmestari Haguroyamaa vastaan, mutta vielä vuonna 1945 tätä niin sanottua kettei-sen (決定戦) -järjestelyä ei ollut käytössä, joten Chiyonoyama joutui taipumaan kohtaloonsa kun häntä ranking-listassa korkeammalla oleva painija voitti turnauksen. Pettymyksen kerrotaan olleen niin kovan, että Chiyonoyama oli vannonut itselleen vielä itsekin nousevansa suurmestariksi.

Erinomainen tulos ei aivan vielä riittänyt nostamaan häntä korkeisiin sanyaku-arvoihin vaan marraskuussa 1946 Chiyonoyama oli itäinen maegashira hitto eli korkein hiramaku-arvoinen painija, ja pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ottelemaan koko turnauksen ajan vaikeimpia mahdollisia vastustajia vastaan. Ottelupäivien lukumäärä oli nostettu kymmenestä kolmeentoista tämän turnauksen ajaksi. Chiyonoyama saavutti tuloksen 10–3, mikä riitti nostamaan hänet seuraavaan turnaukseen suoraan sekiwaken kolmanneksi korkeimpaan arvoon ohi neljänneksi korkeimman komusubin arvon. On lievä erikoisuus, että Chiyonoyama ei missään vaiheessa uraansa otellut komusubin arvossa.

Komusubi & sekiwake

Aivan uran alussa saatu polvivamma paheni tässä vaiheessa eikä Chiyonoyama voinut osallistua kesäkuun 1947 turnaukseen, mikä pudotti hänet arvoon läntinen maegashira hito. Tässä arvossa marraskuussa saavutettu 8–3 nosti hänet takaisin sekiwakeksi. Toukokuun 1948 turnaus oli kuitenkin pettymys; neljä voittoa, kuusi tappiota ja poissaolo yhdestä ottelusta.

Sumopainijat ovat varsin taikauskoisia. He pyrkivät varmistamaan hyvän otteluonnen mitä moninaisimmilla taikakeinoilla. Nelijalkaisten (ja siis olemukseltaan nelinkontin kaatunutta painijaa muistuttavien) eläinten lihaa ei syödä turnausten aikana. Partaa ei ajeta tai areenalle johtavaa reittiä vaihdeta siinä pelossa, että voittoputki katkeaa. Huonojen tulosten vaivatessa saatetaan vaihtaa otteluvyötä (tai nyttemmin jopa sen väriä värikkäiden shimekomien yleistyttyä 50-luvun lopussa) tai muunnella joko vaihtamalla se kokonaan uuteen vai muuttamalla sen yhtä tai useampaa kirjoitusmerkkiä, jolloin suurta huomiota kiinnitetään siihen, että uuden merkin kirjoittamiseen käytettyjen siveltimenvetojen määrä on sopusoinnussa shikonan muuhun kirjoitusasuun. Niinpä ennen lokakuun 1948 turnausta Chiyonoyama otti käyttöön muunnellun shikonan Chiyonoyama Masanobu (千代ノ山 雅信).

Tulos 8–3 nosti hänet takaisin sekiwakeksi tuottaen samalla uran ainoan, esimerkillisestä taisteluhengestä annettavan kantō-shō (敢闘賞) -palkinnon. Samalla tallitoveri, sekiwake Masuiyama I toi Dewanoumi-talliin turnausvoiton tuloksella 10–1 nousten samalla mestarin arvoon. Hänestä ja aikanaan samaa nimeä käyttäneestä pojastaan tuli muutamaa vuosikymmentä myöhemmin ensimmäinen isä-poika-pari, jonka kummatkin jäsenet ylsivät mestarin arvoon.

Tammikuun 1949 8–5 vakiinnutti Chiyonoyaman aseman sekiwakena, josta oli nyt tullut aika ponnistaa kohti mestarin arvoa Masuiyama I:n vanavedessä. Toukokuussa, ensimmäisessä toisen maailmansodan jälkeisessä 15-päiväisessä turnauksessa, kaikki osui kohdalleen. Suurmestarit Azumafuji, Maedayama ja Terukuni kohtasivat voittajansa ja Chiyonoyama otti uransa ainoan shukun-shō (殊勲賞) -palkinnon tuloksella 12–3. Tallitoveri, mestari Masuiyama I vei uransa toisen ja samalla viimeisen turnausvoiton tuloksella 13–2.

Mestari (ōzeki)

30. toukokuuta 1949 Chiyonoyama nousi 23-vuotiaana mestarin, ōzekin, toiseksi korkeimpaan arvoon. Yleisesti pidettiin varmana, että nousu aina suurmestariksi asti olisi vain ajan kysymys. Chiyonoyaman tsuppari (突っ張り, vastustajan kasvoihin ja ylävartaloon kohdistuvat, vuorotellen molemmin käsin tapahtuvat, nopeat ja voimakkaat työnnöt avokämmenin) pakotti jopa suurmestarit Haguroyaman ja Terukunin perääntymään ja hänen kykynsä otella vyöltä perinteistä yotsuzumōa oli koko ajan paranemassa.