Jouko Yrjö Puhakka (5. toukokuuta 1922 Kontiolahti – 4. helmikuuta 2002 Joensuu) oli pohjoiskarjalainen kirjailija. Hän on tunnettu nuortenkirjoistaan, kalastustarinoistaan ja näytelmistään, erityisesti 1960-luvun lopun maaltamuuttoa kuvaavasta näytelmästä Hyvästi, Mansikki (1969), jonka kantaesitys oli Joensuun kaupunginteatterissa. Pro Finlandia -mitalin hän sai 1972.
Ennen kirjailijanuraansa hän toimi muun muassa myllärinä ja ammattikalastajana muun muassa Höytiäisellä. Hän osallistui 17-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan ja haavoittui sodassa.
Tuotanto
Romaanit ja kertomukset Kalatulet (1958) Vaskentakoja (1961) Kaupunkiin (1963) Sodan satuttamat (1967) Takametsien evankeliumi (1973) Ukkoahvenia, kalaukkoja, tuulasöitä (1975) Tietäjä (1978) Niko Surakan vapaussota (1985) Haavilla ja haulikolla (1994)
Runokokoelmat Järveltä ikuisuuteen (1968)
Nuortenkirjat Kaiskunkallio kestää (1959) Poika ilman paitaa (1963) Jyrkänpuron lohitarhurit (1964) Huippumaileri (1965) (viroksi Tippmailer, 1973)
Näytelmät Hyvästi Mansikki (1969) Pois alta -akkavalta (1970) Kesämökkihöperöt (1971) Väinämöisen naimapuuhat (1973) Vaskentakoja (1974) Akat asialla (1976) Miettis-Kallen kuolintanssi (1978) Perintö (1979) Vähäsyrjän seksus (1981) Kesälystit Lempilässä (1992)
Äänikirjat Haavilla ja haulikolla (1995)
Lähteet
Pohjoiskarjalaisten nykykirjailijoiden matrikkeli.
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet