Heinätähtimö (Stellaria graminea) on hento, kohokkikasveihin kuuluva ruohokasvi, jonka tähtimäiset kukat ovat valkeat.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Heinätähtimön kukka ja lehtiä. Monivuotinen, koheneva- tai rentokasvuinen heinätähtimö kasvaa 20–70 cm pitkäksi. Vaihtelevasti haarova varsi on sileä tai se on tyvestä korkeista, kartiomaisista nystermistä karhea. Lehdet ovat tasasoukkia tai suikeita, ruodittomia ja väriltään ruohonvihreitä tai heikosti sinivihreitä. Tavallisesti lehdet ovat tyvestä ripsilaitaisia. Kukinto on kaksihaarainen, tavallisesti runsaskukkainen harsu viuhko. Toisinaan kukinto on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja tavallisesti ainakin tyvestä karvalaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat selväsuonisia ja laidoilta karvaisia. Valkoiset, lähes tyveen saakka kaksiliuskaiset terälehdet ovat 3,5–6 mm pitkiä, tavallisesti verhiön pituisia tai sitä pitempiä. Heteiden ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä. Emiö on kolmilehtinen. Suomessa heinätähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat kooltaan 0,6–1,4 mm.Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
Heinätähtimö on paljon hennompi kuin yleinen sukulaislajinsa pihatähtimö (S. media) eli vesiheinä, ja sen kukat ovat pienemmät kuin kevättähtimöllä (S. holostea). Eniten Suomessa tavattavissa tähtimölajeista se muistuttaa kuitenkin luhtatähtimöä (S. palustris) ja hyvin harvinaista idäntähtimöä (S. hebecalyx).
Toisinaan heinätähtimö risteytyy suomentähtimön (S. fennica) kanssa.Retkeilykasvio 1998, s. 107.
Levinneisyys Heinätähtimöä esiintyy Euroopassa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta läpi mantereen Venäjälle saakka. Myös Islannissa kasvaa paikoin heinätähtimöitä. Laji puuttuu Euroopasta ainoastaan Pyreneiden niemimaan keski- ja eteläosista, Keski- ja Etelä-Italiasta ja Venäjän pohjoisimmista osista. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella yhtenäisenä Keski-Siperiaan ja Keski-Aasiaan asti. Itä-Siperiassa ja Itä-Aasiassa lajia tavataan satunnaisesti. Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen koillis- ja itäosaan, se on levinnyt ihmisen mukana.
Suomessa heinätähtimö on alkuperäislaji, jota tavataan koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä-Lappia myöten. Pohjoisempaan päin laji harvinaistuu, mutta puuttuu vain korkeimmilta tunturialueilta pohjoisimmasta Lapista.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 10.11.2017.
Elinympäristö Heinätähtimö kasvaa niityillä, pientareilla, metsänreunoilla, kalliopengermillä, hakamailla, viljelymailla, tienvarsilla ja rannoilla. Toisinaan laji muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja.Oulun kasvit 2005, s. 290.
Lähteet Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Heinätähtimö (Stellaria graminea) Kasviatlas 2018: Heinätähtimön (Stellaria graminea) levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajituntemuksen oppimisympäristö: Heinätähtimö (Stellaria graminea) Luontoportti: Heinätähtimö (Stellaria graminea) Pohjolan kasvien pauloissa: Stellaria graminea - heinätähtimö Valokki – nettikasvio: Heinätähtimö (Stellaria graminea) United States Department of Agriculture (USDA): Stellaria graminea
Luokka:Tähtimöt