Suomenruotsalaiset () ovat ruotsia äidinkielenään puhuvia syntyperäisiä Suomen asukkaita. Suomen väestöstä oli vuoden 2025 lopussa ilmoitettu ruotsinkielisiksi 284 611 henkeä, mikä vastaa 5,03:a prosenttia Suomen asukkaista. Ahvenanmaalla vastaava lukema oli 84,32 prosenttia väestöstä. Manner-Suomessa ruotsinkielisiä oli vuoden 2025 lopussa 258 588 henkeä; 4,57 prosenttia asukkaista. Ruotsinkielisiä asuu enimmäkseen neljällä toisistaan erillisellä alueella, jotka ovat Uusimaa, Pohjanmaan rannikko sekä Ahvenanmaa ja Turun saaristo.Hakusana suomenruotsalaiset teoksessa

Suomenruotsalaiset kutsuvat kaikkia suomalaisia sanalla finländare, kun taas suomenkielisistä he käyttävät sanaa finne.

Suomenruotsi

Suomenruotsin murteet ovat yleisruotsalaisessa luokittelussa perinteisesti laskettu kuuluviksi itäruotsalaisiin murteisiin () yhdessä vironruotsin kanssa, joka on nykyisin käytännössä kuollut, koska toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki sen puhujat, vironruotsalaiset, siirtyivät Ruotsiin. Suomenruotsalaisten murteiden historiallinen ”kantakoti” näyttää olevan keskiruotsalainen, Mälarenjärveä ympäröivä alue. ”Suomenruotsin murteet on yleisruotsalaisessa luokittelussa perinteisesti laskettu kuuluviksi itäruotsalaisiin murteisiin (östsvenska mål) yhdessä sittemmin toisen maailmansodan mullistusten yhteydessä kadonneen vironruotsin kanssa. Suomenruotsalaisten murteiden historiallinen ”kantakoti” näyttää olevan keskiruotsalainen, Mälarenjärveä ympäröivä alue”.

Suomenruotsalaisten alkuperä

Kristittyjä ruotsalaisia siirtyi Ahvenanmaalle, Turunmaan saaristoon ja Länsi-Uudellemaalle mahdollisesti 1100-luvun lopulla. Kolonisaatio jatkui ja voimistui 1200-ja 1300-luvuilla, jolloin se suuntautui myös Itä-Uudellemaalle sekä Pohjanmaan rannikolle. Ruotsalaisten kolonisaatio tapahtui ristiretkien yhteydessä ja se liittyi katolisen kirkon pyrkimykseen levittää kristinuskoa itämeren piirissä. Tulokkaat olivat kristittyjä ja he saapuivat vielä suurelta osin pakanallisen maahan. Kolonisaatio oli ristiretkien ohella keino käännyttää suomalaisia kristinuskoon, ja sitä tuki katolisen kirkon ohella myös vielä kehittymässä ollut Ruotsin kuningaskunta. Ruotsin kieli tuli Suomeen näiden maahanmuuttajien mukana, koska näiden alueiden ruotsinkielisen paikannimistön seasta ei ole löydetty varhaisempia nimikerrostumia.

Historiallisissa lähteissä ruotsalaisesta maahanmuutosta mainitsee Eerikinkronikka, jonka mukaan ”maa miehitettiin kristityillä” niin kutsutun toisen ristiretken jälkeen. Ruotsalaisten maahanmuutosta tuli 1300-luvulla yhä järjestäytyneempää ja vuosisadan loppuun mennessä maahanmuuton kohteena olleet alueet olivat jo lähes täysin ruotsalaisten tulokkaiden asuttamia. ”en svenska kolonisationen hade en uppenbar masskaraktär och var styrd uppifrån, främst av kronan, vilket framgår av att hemmanen var kronohemman. Folk kom inte längre i allmogefarkoster utan skeppades över på större fraktfartyg, och tydligen från alla håll inom Sveariket - Åtminstone från Uppland, Småland, Gästrikland och Hälsingland.” – – ”Efter kolonisationen fick kusten nästan helsvensk bosättning” Alun perin muuttajien oletettiin olleen kotoisin Hälsinglannista, mutta nykyisen käsityksen mukaan valtaosa sadoista, mahdollisesti jopa tuhansista Suomeen tulleista ruotsalaisista, oli lähtöisin Keski-Ruotsista.

Ruotsin kielen leviäminen jatkui vielä Venäjän vallan ajan alkuvaiheessa 1800-luvun alkupuolella. Yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä ruotsin kielen omaksuminen menetti tarpeellisuuttaan 1800-luvun jälkipuolelta lähtien, kun Suomeen alkoivat muodostua suomenkielinen sivistyneistö ja liikemieskunta. 1800-luvun lopulla suomesta tuli virallinen ja hallinnon ensisijainen kieli. Fennomanian ja 1900-luvun alkupuolen suomenkielisyysliikkeen eli aitosuomalaisuuden myötä useat ruotsalaistaustaiset tai ruotsinkielistyneet perheet siirtyivät suomen kieleen. ”Under Swedish rule, many ethnic Finns changed their language and started speaking Swedish, but most of them reverted to Finnish in the late 1800s”.

Ruotsinkielisen väestön genetiikka

Vuonna 2008 julkaistiin ensimmäinen genomin seulontaan perustuva suomalais-ruotsalainen vertailututkimus. Suomenruotsalaisten eri ryhmistä tutkimuksessa oli edustettuna Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö. Tutkimuksen mukaan Pohjanmaan ruotsinkieliset muodostavat geeniklusterin ruotsalaisten kanssa. Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan Pohjanmaan ruotsinkieliset erosivat muusta tutkitusta länsisuomalaisesta väestöstä vain, kun Ruotsi otettiin tutkimuksen vertailuryhmään mukaan. ”In the MDS plots the Finnish-Swedes stood out from the rest of Western Finland only when Sweden was included in the analysis, which highlights the importance of relevant reference populations also when detecting patterns of variation within a country.”

Käsitys suomenruotsalaisuudesta

Suomenruotsalaiset alkoivat varsinaisesti korostaa omaa, suomenkielisistä eroavaa identiteettiään 1800-luvun jälkipuolella. Tämä oli reaktiota sille, että suomalaista kansallisuustunnetta oli alettu rakentaa suomen kielen varaan (fennomania). Lisäksi Venäjän keisari halusi edistääkseen Suomen lopullista eroa Ruotsista suomen virallisiksi kieliksi venäjän ja suomen, ei ruotsia. Vastapainona tällaiselle syntyi svekomania, ruotsinmielisyys. Svekomaanit korostivat, että Suomen ruotsinkieliset muodostavat oman ruotsalaisen kansallisuuden Suomessa. Usein käytettiin termiä östsvenskar, itäruotsalaiset. 1900-luvun kuluessa suomenruotsalaisuus alettiin mieltää riikinruotsalaisuudesta eroavaksi ilmiöksi. Nimitystä suomenruotsalaiset (finlandssvenskar) Suomen ruotsinkieliset alkoivat käyttää itsestään vuonna 1912.

Suomenruotsalainen identiteetti

Suomenruotsalaiset on usein määritelty nimenomaan kielivähemmistöksi ”Den finlandssvenska kulturens djupa integration i det finländska samhället återspeglas också av det faktum att finlandssvenskarna som folkgrupp i hög grad identifierar sig som en språklig minoritet och inte som en folkgrupp med särskilda karakteristika, som till exempel samer och romer.”. Osalla suomenruotsalaisista on tätä näkemystä vastaava identiteetti.Engman, Max: Teoksessa Näin on varsinkin Uudellamaalla, missä suomenruotsalaiset ovat kiinteä osa Suomen kansaa. Toisaalta monilla rannikon suomenruotsalaisilla varsinkin Pohjanmaalla on voimakas tunne siitä, etteivät Pohjanlahden valtiorajat erota suomenruotsalaisia ruotsalaisista. ”Idén att svenskarna inte delas av statsgränsen var vanligt förr och det är fortfarande i svenskbygden med nära kontakt till Sverige.” Itämeren ruotsinkieliset rannikkoasutukset niin Suomen, Viron kuin Ruotsin puolella ovat olleet vuosisatojen ajan tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Näistä syistä myös ”itäruotsalaisuutta” korostavia näkökulmia suomenruotsalaisuuteen on yhä olemassa. Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.Fuskfinnar eller östsvenskar? ”Det är naturligt att betona Sverige-kontakten då man gör en analys av finlandssvenskarnas språk, kommunikation och historia. Ideologiskt kommer det att närma sig Axel Olof Freudenthals bygdessvenskhet och Sverige närheten kring sekelskiftet. Finlandssvenskarna är ju helt enkelt svenskar, närmare bestämt östsvenskar.” ... ”Med finnarna har finlandssvenskarna åter en viktigt politisk gemenskap, men detta innebär inte en etnisk gemensam grupptillhörighet.” ... ”Idén att svenskarna inte delas av statsgränsen var vanligt förr och det är fortfarande i svenskbygden med nära kontakt till Sverige.” Tutkija Charlotta Hedberg esittää, että suomenruotsalaisten yliedustus Suomen ja Ruotsin välisessä maahanmuutossa heijastelee yhteisön vähemmistöasemaa ja etnistä sidettä Ruotsiin.Hedberg, C. 2004. The Finland-Swedish wheel of migration. Identity, networks and integration 1976–2000. Geographiska regionstudier 61.87pp. Uppsala. . ”It is concluded that Finland-Swedes are over-represented in the total migrationprocess from Finland to Sweden. As such, the process is culturally embedded in the group´s ethnic identity, which causes migration both through the pratical minority situation in Finland and through ethnic affinity with Sweden”. Kansainvälisessä vähemmistöoikeuksia sivuavassa keskustelussa on myös esitetty, että suomenruotsalaisia voidaan tarkastella sekä etnisenä vähemmistönä että kansallisuutena. "It is not correct to call a nationality a linguistic group or minority, if it has developed culture of its own. If there is not only a community of language, but also of other characteristics such as folklore, poetry and literature, folk music, theater, behavior.etc". "In Finland this question (Swedish nationality) has been subjected to much discussion. The Finnish majority tries to deny the existence of a Swedish nationality. An example of this is the fact that the statutes always use the concept "Swedish-speaking" instead of Swedish", "The wording of the Finnish Constitution (Art. 14.1): "Finnish and Swedish shall be the national languages of the republic" has been interpreted by linguist and constitution-writing politician E. N. Setälä and others as meaning that these languages are the State languages of Finland in stead of the languages of the both nationalities of Finland". Tore Modeen, The cultural rights of the Swedish ethnic group in Finland, (Europa Ethnica, 3-4 1999,jg.56) Ahvenanmaalaiset katsotaan tavallisesti sekä suomenruotsalaisista että suomalaisista erilliseksi ryhmäksi.

Suomenruotsalaisten väestönkehitys pienoiskuva|vasen|Ruotsinkielisten määrä Suomessa 1880–2009 vanhan läänijaon mukaan

Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä VuosiOsuus 161017,5 % 174916,3 % 181514,6 % 188013,6 % 189014,3 % 190012,89 % 191011,6 % 192011,0 % 193010,1 % 19409,5 % 19508,64 % 19607,4 % 19706,6 % 19806,27 % 19905,94 % 20005,63 % 20105,42 % 20115,39 % 20125,36 % 20135,34 %Ruotsinkielisten osuus Manner-Suomessa (ilman Ahvenanmaata)VuosiOsuus 20104,97 % 20114,95 % 20124,92 % 20134,90 %Ruotsinkielisten osuus AhvenanmaallaVuosiOsuus 201089,87 % 201189,44 % 201289,10 % 201388,69 %

Ruotsinkielisten suhteellinen osuus Suomen väkiluvusta on entisaikoina ollut huomattavasti nykyistä suurempi. On arvioitu, että vuonna 1610 ruotsinkielisiä oli Suomessa noin 70 000, mikä oli peräti noin 17–18 % koko maan väestöstä. Tämä on varhaisin ajankohta, jonka suhteen ruotsinkielisten määrästä on esitetty arvio. Vuonna 1880 osuus oli noin 14,3 %. 1970-luvun alkupuolella ruotsinkielisiä oli 302 000 henkeä, joka oli silloin noin 6,5 % väestöstä. Osassa Suomen sisämaakaupungeistakin oli aikaisemmin kaupungin kokoon nähden suuri ruotsinkielinen vähemmistö, mm. Mikkelin asukkaista oli 1800-luvulla ruotsinkielisiä peräti 27 %.Päiviö Tommila: Jyväskylän kaupungin historia, otsikon virkakielikysymys alla Suomenruotsalaisten suhteellinen osuus Suomen väestöstä on ollut ainakin 1880-luvulta lähtien laskussa, vaikkakin absoluuttinen määrä nousi vuoteen 1940 asti. 1950- ja 1960-luvuilla maastamuutto vähensi huomattavasti ruotsinkielisten osuutta. 1970-luvulta lähtien suomenruotsalaisten absoluuttinen määrä ja suhteellinen osuus Suomen väestöstä ovat laskeneet hitaasti (302 000–289 596).

Suomenruotsalaisten maantieteellinen sijoittuminen