Alexander Frey (7. kesäkuuta 1877 Vehkalahti – 28. marraskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen lakimies, pankinjohtaja ja Ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikko, joka toimi muun muassa kansanedustajana, senaattorina ja Tarton rauhanvaltuuskunnan jäsenenä. Frey oli vuonna 1917 Svinhufvudin senaatin jäsen ja toimi sisäasiaintoimituskunnan apulaispäällikkönä, jatkaen samassa tehtävässä Paasikiven senaatissa 1918. Frey on yksi Suomen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän omisti Storhilan maatilan Kirkkonummella. Frey toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan puheenjohtajana 1919–1945 ja pankin pääjohtajana 1928–1945.
Frey pääsi ylioppilaaksi 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1898 saaden maisterin arvon 1900. Tämän jälkeen Frey opiskeli lakia valmistuen lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1903. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1906. Frey väitteli lakitieteen tohtoriksi vuonna 1911.
Freyn vanhemmat olivat kenraalimajuri Johan Adolf Frey nuorempi, Reitkallin kartanon omistaja, ja kauppaneuvoksentytär Sofie Pauline Bruun Haminasta. Alexander Freyn isoisä kollegiasessori Johan Adolf Frey vanhempi oli vuonna 1850 korotettu perinnölliseen venäläiseen aatelisarvoon Viipurin aatelistossa.
Senaattori Freyn vaimo oli Martha Gerda Maria Blomqvist (s. 26.7.1893, konemestari Berndt Blomqvistin ja Hilda Ekholmin tytär), jonka kanssa hän avioitui 1913. Heidän ainut lapsensa oli suurlähettiläs Åke Frey (1919–1978), Suomen täysivaltainen erikoislähettiläs Turkissa, Iranissa ja Afganistanissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikot Luokka:Uudenmaan vaalipiiri Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Suomen ministerit Luokka:Suomalaiset asianajajat Luokka:Suomalaiset pankinjohtajat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1877 syntyneet Luokka:Vuonna 1945 kuolleet