Talvisota on suomalainen Pekka Parikan ohjaama sotaelokuva vuodelta 1989. Elokuva perustuu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin, jonka Parikka ja Tuuri ovat sovittaneet käsikirjoitukseksi. Elokuvassa kauhavalaiset veljekset Martti (Taneli Mäkelä) ja Paavo Hakala (Konsta Mäkelä) päätyvät kertausharjoituksista suoraan talvisodan rintamalle Karjalan kannakselle, missä he taistelevat ylivoimaista vihollista vastaan.
Talvisodan syttymisen 50-vuotispäivään ajoitettu elokuva oli 1980-luvun toiseksi katsotuin suomalainen elokuva. Se sai noin 630 000 katsojaa. Talvisota palkittiin kuudella Jussi-palkinnolla (ohjaus, miespääosa, miessivuosa, musiikki, järjestäjä ja äänitys).
Juoni
Elokuva kertoo talvisotaan osallistuneen 8. divisioonan II/JR 23:n 4. komppanian ensimmäisen joukkueen taisteluista.
Tarina seuraa Hakalan veljeksiä Marttia ja Paavoa sekä muita kauhavalaisryhmän miehiä, jotka lähtevät ylimääräisiin kertausharjoituksiin 13. lokakuuta 1939. Lähtöhetkellä luutnantti Haavisto puhuu joukoille Suomen tiukasta linjasta Neuvostoliiton vaatimuksiin. Paavoa harmittaa, että samassa ryhmässä on mukana Vilho Erkkilä, joka on huhujen mukaan veljesten isän avioton poika. Ryhmässä on mukana myös iäkäs "Ylli" Alanen.
Miehet kuljetetaan tietämättöminä junalla Karjalan kannakselle, missä he tekevät linnoitustöitä Unnunkoskella. Pian lomat perutaan: Neuvostoliitto on hyökännyt. Martti lupaa pitää huolta pikkuveljestään Paavosta. Itsenäisyyspäivänä everstiluutnantti Laurila puhuttelee joukkoja. Ensimmäisessä taistelussa Taipaleenjoella Ylli Alanen kaatuu kranaatinsirpaleeseen. Miehet torjuvat Terenttilän aukiolla neuvostojoukkojen hyökkäyksen viime hetkellä, mutta sotamies Ahti Saari kaatuu. Uudessa hyökkäyksessä Paavo haavoittuu. Vilho Erkkilä menettää hermonsa vartiovuorossa ja pakenee, mutta palautetaan miesten joukkoon.
Paavo pääsee kotiin toipumaan. Hän kertoo rakastetulleen Annalle, että sota on erilaista kuin kotona kuvitellaan ja sanoo äidilleen, ettei kukaan palaa elävänä kotiin. Rintamalle palattuaan Paavo joutuu heti kovaan rasitukseen ja kuolee voimakkaassa tykistökeskityksessä. Murtunut Martti joutuu viemään komentopaikalle viestin. Haavisto, komppanian päällikkö, lupaa tulla itse katsomaan tilannetta, mutta löytyy myöhemmin kuolleena. Joulupäivänä miehet laulavat virttä keskellä tulitusta. Arvi Huhtala suree, ettei hänelle kirjoiteta. Taistelut kovenevat, ja nuori vänrikki Rajala ryhtyy simputtamaan Marttia lähettämällä tämän turhiin viestitehtäviin. Eteläpohjalaiset lähetetään niittykasematille, joka räjäytetään, kun vihollinen ei suostu poistumaan. Arvi Huhtala kaatuu vietyään tiedon räjäytyksestä pataljoonaan.
Miehet pääsevät lyhyelle levolle. Martti käy lomalla ja uskottelee äidilleen Paavon kuolleen tuskattomasti. Miehet siirretään Vuosalmelle estämään Vuoksen ylitystä. Ylivoimaisen vihollisen edessä he joutuvat perääntymään. Alikersantti Somppi kaatuu ampuessaan seisaaltaan konepistoolilla. Rajala lähettää Martin pyytämään vahvistusta. Martin palatessa Vilho Erkkilä kuolee hänen käsiinsä lentohyökkäyksessä.
Miehet yrittävät vielä vastaiskua Äyräpään kirkonmäellä ja myöhemmin ensimmäisen pataljoonan avuksi. Vääpeli Jutila saa luodin otsaansa. Miehet ovat epätoivoisessa tilanteessa, kunnes tykistötulen tauottua Kantola tuo sanan rauhan solmimisesta. Martti jää tuijottamaan ilmeettömänä, samalla kun ympärillä nousee hurraavia neuvostosotilaita.
Näyttelijät Sotilaat Taneli Mäkelä – sotamies Martti Hakala: verraten hiljainen ja elämänmyönteinen, taitava sotilas. Hän saa ”tehtäväkseen” äidiltään pitää huolta nuoremmasta veljestään Paavosta. Vesa Vierikko – vänrikki Jussi Kantola: Miesten keskuudessa suosittu, maanläheinen ja taitava upseeri. Timo Torikka – sotamies Pentti Saari: rohkea mandoliinia soittava Ahti Saaren veli. Valittaa usein ruoan puutteesta. Heikki Paavilainen – sotamies Vilho Erkkilä: sotamies Martti Hakalan velipuoli. Muita hitusen arempi, ja saakin sodan alkuvaiheessa paniikkikohtauksen. Antti Raivio – alikersantti Erkki Somppi: rohkea ja sisukas taitava alikersantti. Osaa suhtautua miehiin hyvin ja onkin siksi melko suosittu. Esko Kovero – lääkintäalikersantti Juho ”Jussi” Pernaa: harras uskovainen ja rauhallinen nuorimies. Martti Suosalo – sotamies Arvi Huhtala: siviilissä tunnettu naistenmies. Poliittisesti alkuun "vasemmalle kallellaan" ja näin erottuu muusta pohjalaisesta joukosta. Miesten keskuudessa hyvä taistelukaveri. Markku Huhtamo – sotamies Aatos Laitila: keski-ikäinen uskovainen sotamies. Hyvin aktiivinen ja intensiivinen. Matti Onnismaa – alikersantti Veikko Korpela: vaitonainen ja oikeudenmukainen sekä taitava alikersantti. Konsta Mäkelä – sotamies Paavo Hakala: kokematon ja nuori sotamies. Ei kovasti pelkää sotaa, mutta vivahteita siitä voi olla. Martti Hakalan pikkuveli. Ärsyyntyy välillä Martin liialliseen huolehtimiseen. Tomi Salmela – sotamies Matti Ylinen: karski suomalainen pikakiväärimies, joka kuuleman mukaan tappoi puukolla kolmekymmentä ryssää. Samuli Edelmann – sotamies Mauri Haapasalo: kokematon, hieman arka ja heikohko sotamies. Tulee sotaan vapaaehtoisena. Vesa Mäkelä – luutnantti Yrjö Haavisto: kokenut ja hienostunut ammattiluutnantti. Todella rohkea, ja aikoo aikoo itse tulla ”täydennykseksi”. Juuso Hirvikangas – kersantti Felix Rinta: ennen sotaa vänrikki Kantolan toimistoaliupseerina ja sodan aikana joukkueen varajohtajana. Aarno Sulkanen – kapteeni Sihvo, pataljoonan komentaja: jurohko suomalainen pataljoonan komentaja. Hieman äreä, mutta silti taitava kapteeni. Kari Kihlström – luutnantti Jorma Potila: hienostunut ja oikeudenmukainen luutnantti. Hän on yleensä vaitonainen. Esko Salminen – everstiluutnantti Matti Laurila. 23:nnen jalkaväkirykmentin komentaja. Eero Saarinen – vänrikki Lahtinen: pappi, joka kertoo jättäneensä papin viran sotimisen vuoksi. Lukee jouluevankeliumia eturintaman korsussa tykistökeskityksen aikana jouluna. Ari-Kyösti Seppo – sotamies Ahti Saari: Pentti Saaren veli. Naiivi ja keskinkertainen sotamies. Paljastaa venäläisten vakoilijan juuri ennen sodan syttymistä. Kari Sorvali – vääpeli Hannu Jutila: kovasanainen ja hieman ”rosvomainen” huoltovääpeli. Erittäin maanläheinen ja sisukas. Esko Nikkari – sotamies Yrjö ”Ylli” Alanen: iäkäs sotamies, joka suhtautuu sotaan turhan ylimielisesti luottaen liikaa omaan kokemukseensa sisällissodan ajalta. Ville Virtanen – vänrikki Jaakko Rajala: ylimielinen ja ilkikurinen vänrikki, jolla on eripuraa sotamies Martti Hakalan kanssa. Rajala pohjautuu hahmona vänrikki Matti Passiin, josta tuli komppanianpäällikkö luutnantti Haaviston kaaduttua. Luutnantiksi ylennetty Passi haavoittui kuolettavasti Leppäselän taistelussa 28. heinäkuuta 1941. Eero Melasniemi – nostomies Eino Nisula: tukeva ja tumma nostomies. Pertti Sveholm – nostomies Antti Jouppi: saapuu täydennysmiehenä Äyräpään taistelun alkuvaiheessa. Heikkojen varusteiden takia hänen jalkansa paleltuvat. Sveholmin rooli on leikattu pois elokuvaversiosta.
Siviilit Leena Suomu – Liisa Hakala, Martin ja Paavon äiti Pirkko Hämäläinen – Marjatta Hakala, Martin vaimo Teemu Koskinen – Jussi Hakala, Martin ja Paavon veli, joka haluaisi itse tulla sotaan mukaan, mutta on vielä liian nuori. Kalevi Kahra – Ylisen isäntä Helena Haavisto – Ylisen emäntä Tarja Heinula – Ylisen Anna, Paavon tyttöystävä Esa Suvilehto – karjalaisisäntä Miitta Sorvali – karjalaisemäntä Leea Klemola – Aino Martti Tschokkinen – Vakoilija
Tuotanto Talvisodan kuvaukset aloitettiin lokakuussa 1988 ja lopetettiin huhtikuussa 1989. Kuvauspaikkoja olivat Kauhava, Kankaanpää, Seinäjoki, Ristiina, Keuruu, Lapua ja Hyvinkää. Alkuperäinen 13 miljoonan markan budjetti paisui noin 19 miljoonaan markkaan (noin 5,2 miljoonaa euroa vuoden 2015 rahan arvon mukaan). Elokuvan kuvaukset teki erityisen hankaliksi se, että talvi 1988–1989 oli Suomessa vähäluminen ja lauha, mikä ei lainkaan vastannut sotatalven 1939–1940 oloja.
Talvisodan tuottajana toimi Marko Röhrin lisäksi Jukka Mäkelä, mutta hänen nimeään ei pantu mainosmateriaaleihin. Elokuvaa markkinoitiin jonkin verran Hollywoodissa muun muassa ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuksista päättävän komitean jäsenille, mutta Mäkelä perui kampanjan, koska se oli kallis eivätkä elokuvan nähneet yhdysvaltalaiset vaikuttaneet kiinnostuneilta. Elokuva oli taloudellisesti tappiollinen, ja National-Filmin toiminta loppui vuonna 1990.
Julkaisut pienoiskuva|Talvisodan Blu-ray-julkaisun kansi. Keskellä Martti Hakala (Taneli Mäkelä). Talvisota tuotiin kotilevitykseen analogisessa VHS-formaatissa vuonna 1990. Digitaalisesti teos julkaistiin DVD-formaatissa vuonna 2001. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) restauroi Talvisodasta 4K-version,Elonet: KAVIn restaurointi: Talvisota (1989, National-Filmi Oy) ja se tuotiin Suomen markkinoille Blu-ray-formaatissa vuonna 2016. Talvisodan Blu-ray-julkaisulla on puolitoista tuntia lisämateriaalia, muun muassa Antti Tuurin puheenvuoro ja dokumentti elokuvan kuvauksista. Julkaisu on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joulukuussa 2019 Kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisi elokuvan Elonet-palvelussa vapaasti katseltavaksi. KAVI on kertonut aikomuksesta restauroida myös sarjaversio.
Televisiosarja Viisiosaisessa televisiosarjassa on noin tunti enemmän materiaalia kuin teatteriversiossa. Sarjan ensiesitys oli 20. marraskuuta – 18. joulukuuta 1991. Televisiosarja julkaistiin DVD:nä 22. tammikuuta 2010.
Vastaanotto Kun julkisuudessa kerrottiin Pekka Parikan elokuvahankkeesta, monet siihen epäilevästi suhtautuneet kyselivät, "mihin tässä maassa vielä yhtä sotaelokuvaa tarvitaan". Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas oli valmistunut vain hieman aiemmin. Parikka perusteli asiaa sillä, että muut elokuvantekijät tuntuivat "unohtaneen" Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta edeltäneen talvisodan.Pertti Koskinen: "Kovaa sotaa, juuri tällaista". Ilta-Sanomat 11. marraskuuta 2017, Plus-liite s. 18. Helsinki: Sanoma Media Finland.
Aikalaiskriitikot panivat merkille Talvisodan painopisteen, joka on rivisotilaan näkökulma. Teosta verrattiin myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan filmatisointeihin, joita Talvisodan ensi-iltavuoteen mennessä oli tehty kaksi. Elokuvan ensi-illassa Kauhavalla oli kunniavieraana lääkintäalikersantti Juho Pernaa, joka näki valkokankaalta oman haavoittumisensa ja kuvaili tuntemuksiaan Ilta-Sanomien haastattelussa vuolaasti kiitellen. Jo joulukuun 1989 aikana Talvisodan näki yli 334 000 maksanutta katsojaa.
Aamulehden Matti Apusen mielestä Talvisota todisti, että myös suomalaiset osaavat tehdä eeppistä suurelokuvaa. Hän antoi erityistä painoa Juha Tikan musiikille, joka vahvisti Talvisodan "laveiden muotojen estetiikkaa" ja "tunteiden manipulointia". Etelä-Suomen Sanomien Hannu Massinen piti elokuvaa ihmisläheisenä. Turun Sanomien Tapani Maskula oli kriittisempi, hän näki teoksen "raskasliikkeisenä" ja "ulkokohtaisena" sotaspektaakkelina.
Pohjalaisen Pentti Orhanen näki Talvisodassa yhtymäkohtia Edvin Laineen yli kolme vuosikymmentä aiemmin valmistuneeseen Tuntemattoman sotilaan filmatisointiin. 84-vuotias Edvin Laine kuoli sattumoisin vain hieman ennen Talvisodan ensi-iltaa 18. marraskuuta 1989.
Kotimaan menestyksen rohkaisemana Talvisota vietiin alkuvuonna 1990 Saksaan Berliinin elokuvajuhlille; innokkaimmat väläyttelivät jopa Oscar-kilpaan osallistumista. Karu totuus paljastui kuitenkin nopeasti. Euroopassa elettiin Berliinin muurin murtumisen nostattamassa huumassa ja puolen vuosisadan takaisista tapahtumista kertoneen Talvisodan vastaanotto Berliinissä jäi varsin laimeaksi. Asiaa ei auttanut sekään, että tekijät lupasivat elokuvasta olevan tulossa myös alkuperäisestä 125 minuuttiin lyhennetty kansainvälinen versio.