Sindhi (omakielinen nimi: سنڌي, सिन्धी) on indoeurooppalainen kieli, joka kuuluu indoarjalaisten kielten perheeseen. Sitä puhuu noin 24,6 miljoonaa ihmistä, minkä johdosta se on maailman 55. puhutuin kieli. Valtaosa puhujista asuu Pakistanissa ja loput Intiassa. Sindhi on kummassakin maassa myös tunnustettu viralliseksi kieleksi. Pakistanissa sitä kirjoitetaan muunnelluin arabialaisin kirjaimin ja Intiassa myös devanagarilla.
Sindhin katsotaan olevan elinvoimainen kieli ja se jakautuu yhdeksään päämurteeseen.
Islamin saavuttua sindhin puhuma-alueelle siihen tuli runsaasti lainasanoja persian kielestä, joka oli kaunokirjallisuuden kieli. Ennen Intian jakoa sindhinkielinen yhteisö, johon kuului sekä muslimeita että hinduja, oli melko yhtenäinen, mutta ne ovat lähteneet kehittymään erilleen vuoden 1947 jälkeen. Nykyään kielellä on tunnustettu asema sekä Pakistanissa että Intiassa.
Fonologia
Konsonantit LabiaaliDentaaliRetrofleksiPalataaliVelaariGlottaaliNasaalimnɳɲŋKlusiiliNorm.p | bt | dʈ | ɖk | gAsp.pʰ | bʰtʰ | dʰʈʰ | ɖʰkʰ | gʰAffrikaattaNorm.t͡ʃ | d͡ʒAsp.t͡ʃʰ | d͡ʒʰFrikatiivifs | zʃxhImplusiiviɓɗʄɠLabiaalilTremulanttiNorm.rɽAsp.ɽʰPuolivokaaliʋj Lähde:
Vokaalit EtinenKeskinenTakainenSuppeaiuLähes suppeaɪʊPuolisuppeaeəoPuoliavoinɛɔAvoina Lähde:
Kielioppi ja sanasto Kieliopiltaan sindhi on muihin indoarjalaisiin kieliin verrattuna konservatiivisempi. Kieliopillisia sukuja on kaksi ja sijamuotoja neljä. Verbi taipuu luvun, aikamuodon, aspektin ja tapaluokan mukaan. Sindhin kielen perussanajärjestys on SOV, mutta myös muunlaiset sanajärjestykset ovat mahdollisia riippuen siitä, mitä halutaan painottaa.
Lukusanat 1–10 sindhiksi: 12345678910/hiku//ɓa//ʈī//cāre//pañja//chaha//sata//aʈha//nava//ɗaha/
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Indoarjalaiset kielet Luokka:Intian kielet Luokka:Pakistanin kielet